Onko suhteeni homosuhde?
Hei, olen FtM trans. Haluan kunnioittaa seksuaalivähemmistöjä, ja arvostaisin todella, jos antaisitte oman mielipiteen tästä seuraavasta asiasta. Tiedän etten koskaan voi olla biologisesti sama kuin biologinen mies, ja että kehoni tulee aina olemaan biologisesti nainen (kromosomit yms), hormooneista ja leikkauksista huolimatta, jotka kuitenkin parantavat merkittävästi oloani ja elämänlaatuani voimakkaan kehodysforian takia. Haluan olla todella kunnioittava kaikkia kohtaan ja erityisesti tässä tapauksessa biologisia miehiä kohtaan, jotka ovat homoja, mm. silloin kun käytän termejä kuvailemaan itseäni tai tulivia ihmissuhteitani, siksi kun olen trans. Joten kysyn nyt seuraavaa, voinko teidän mielestä kutsua liittoani homosuhteeksi, jos tulevaisuudessa olen parisuhteessa transmiehenä toisen transmiehen kanssa. Kuten sanoin aikaisemmin arvostaisin todella mielipidettänne tästä asiasta, jotta voisin toimia puhuessani oikein.
Miksi et voisi kutsua? Kyse on sinusta, kumppanista ja teidän itsemäärittelyn oikeudesta.
Vain hyvin harvoilla homomiehillä on sellaisia itsetunto-ongelmia, että oma homouteen kytkeytyvä identiteetti on sidoksissa "luomumiehuuteen". Sellaisiakin toki on.
minusta henkilökohtaisesti voisi transmiehen ja transmiehen suhdetta (myös) kuvata homosuhteeksi (ja nimenomaan kahden samaasukupuolta (itse ajattelisin miehen) väliseksi suhteeksi). Smo:n viestiin haluan kuitenkin itsemäärittelyn (joka on täysin oikeutettu tapa määritellä) lisäksi huomioida sen, että määrittelyistä ei tulisi unohtaa niiden yhteiskunnallista puolta. Määrittelyt kuitenkin vaikuttavat kaikkeen - kohtaamiseen muiden ihmisten kanssa, laillisiin oikeuksiin ja velvollisuuksiin sekä - kuten täällä usein korostan - samaa kokevan ryhmän symbolisiin kokemuksiin. Näin ollen tieto ja hyväksyntä eivät voi olla täysin yksilöasioita.
Must et voi.
Et kuulu seksuaaliseen vähemmistöön, vaan olet transsukupuolinen. Minusta on helpompaa ajatella, että suhteenne on trans sukupuolisuuteen kuuluva: transsuhde.
Olen sitä mieltä, että tällainen jatkuva määrittely ja lokeroiden etsiminen on minusta epäkypsää. Voi olla 50-v eikä tiedä, mitä on.
Minusta sellaiset kuten "trans homo" tai "trans lesbo" ovat keinotekoisia.
Ymmärrän, Kolmoisritti logiikkasi ja pohdin sitä itsekin jonkin aikaa tuosta lähtökohdasta. Minulle kuitenkin muodostui keskeiseksi se, mikä on 'transsuhde', kun transsukupuolisuus kuitenkin kuvaa sukupuolisuutta, ei seksuaalisuutta.
Ihan loogisesti, jos molemmat ovat transsukupuolisia FtM, niin molemmathan ovat samaa sukupuolta - jolloin suhde on homoseksuaalinen. Se on siinä.
Minusta transihmiset kuuluvat myös seksuaalivähemmistöön. Pyydän korjaamaan, jos käsitykseni on virheellinen, mutta kuten keskustelunavaaja itsekin kirjoittaa, transihminen on transihminen ja siksi osa seksuaalivähemmistöjen kirjoa huolimatta siitä, että sukupuolenkorjauksen jäljiltä on mies tai nainen. Vai olenko vallan väärässä?
Transsukupuoliset kuuluvat sukupuolivähemmistöön, eivät välttämättä seksuaalivähemmistöön (paitsi jos ovat homo- tai biseksuaaleja).
Seksuaalivähemmistöihin kuuluvat homomiehet ja naispuoliset homot eli lesbot sekä mm. biseksuaalit ja panseksuaalit. Joidenkin mukaan myös aseksuaalit olisi luettava seksuaalivähemmistöiksi. Seksuaalivähemmistöä edustavat he, joiden seksuaalinen suuntautuneisuus kohdistuu toisin kuin heteroseksuaaleilla, eli muualle kuin ns. vastakkaista sukupuolta edustavaan.
Sukupuolivähemmistöjä taas edustavat transvestiitit, transihmiset eli transsukupuoliset henkilöt ja intersukupuoliset.
Ainakin viimeksi kun tarkistin niin kaksi miestä yhdessä on tosiaan "homosuhde".
Miksi et mielestäsi voi kutsua suhdettasi trans-suhteeksi? tai transmiesparisuhteeksi? tai ihan vaan parisuhteeksi? tai aviosuhteeksi jos menette naimisiin.
Vai eikö trans-ihmsillä voi muka olla suhdetta? Toki jotkut täällä Ranneliikkeessäkin uskottelevat ettei trans- tai bi-suhteita muka ole.
Itse ainakin arvostan ja kannatan moninaisuutta, eikä uskottelua mihinkään dualismiin, ei mihinkään vain kahteen vaihtoehtoo, suhteissakaan.
Menee humpuuki-uskotteluksi sulloa lokeroida suhteet vain heterosuhteiksi tai homosuhteiksi, vaikka muitakin variaatioita oikeasti on.
Esim. nainenhan voi olla hetero, homo, bieksuaali tai trans-sukupuolinenkin, eli moninaista, joten miksi naisen suhde toisen naisen kanssa pitäisi muka lokeroida dualismi-uskomuksella lesbosuhteeksi - miksi nämä dualismi-uskovaiset haluavat lytätä transsuhteen ja bisuhteen olemassaolot?
Jos nuo pitää väen väkisin nimetä lokeroida "sukupuolen" mukaan niin sittenhän kannattaa puhua naisparisuhteesta tai miesparisuhteesta, eikä uskotella hölynpölyjä esim siitä että kahden transnaisen suhdet tai kahden binaisen suhde muka olisi homosuhde, mitä se tietenkään ei ole.
Arostetaan transsuhteen ja bisuhteenkin olemassaoloa, eikä dualismi-uskontovainota niiden olemassaoloa.
Tai, itsemäärittelyn nimissä pitäisi sitten myös voida kutsua homo-miesparin suhdetta heterosuhteeksi ja lesbo-naisparin suhdetta myös. Jos se siis on itsemäärittelystä kiinni. Vai millä perustelette, uskottelette tuon toisin? Ja etenkin kun heterosuhteelle ja homosuhteelle on yhteistä se, että emotionaalisseksuaalisuus suhteessa kohdistuu molemmissa vain yhteen sukupuoleen, eikä moniin, kuten muuisssa suuuntautumisissa.
Selkeyden vuoksi voisikin olla varsin hyvä, etenkin jos dualismiin pitää pidättäytyä, että heteroitten tai homojen suhdetta kutsutaankin heterosuhteeksi ja sitten trans- tai bisuhteita homosuhteiksi.
nimimerkki smo:lla oli tuolla eriskummallinen lokerointi transvestiiteista, sukupuolivähemmistöksi, vaikka transvestiitithän ovat joko heteroseksuaaleja tai bisseksuaaleja, jotka tykkäävät pukeutua sekuaalisessa mielessää toisen sukupuolen vaatteisiin ja olemukseen. Eli heillähän se ei ole varsinaisesti sukupuuolista (he ovat siis eri asia, kuin transsukupuolisuus), vaan seksuaalista eli transvestiitti heteroseksuaali tai transvestiitti biseksuaali - he tykkäävät "täteillä" seksuaalisesti.
Myös homomies voi olla transvestiitti siinä missä bi-mies tai heteromieskin. Seksuaalinen suuntautuneisuus liittyy siihen, mihin "suuntaan" eroottinen ja romanttinen kiinnostus kohdistuu. Transvestiittien lukeminen sukupuolivähemmistöön kuuluviksi taas perustuu s'oman sukupuolen kokemiseen/ilmaisemiseen.
Välillä tää touhu näitten seksuaalisten määrittelyjen kanssa muistuttaa vauvojen muotopalikka-ämpäriä. Työnnetään palikkaa väkisin johonkin muottiin, mihin se ei oikeastaan kuuluisi.
Se alkaa muistuttamaan näitä naisten itsediagnosointia, joista saa lukea lehdistä. Milloin ollaan fibromyalgisia, biboläärisiä tai nyt viimeksi aikuisten ADHD. Se vaihtelee. Tulee aina uusia diagnooseja mutu tuntumalla ja jutellaan toisille: "must sä oot ADHD!" Mennään telkkariin ja lehtien palstoille sitten. Se alkaa vaikuttamaan enempi huomionhakuiselta ja julkisuuskipeältä. Sitten kun miettii niitä, jotka oikeasti ovat sairaita. Nyt tulee uudelleen depressio, et se ei ookaan enää sitä, et maataan sängyssä.
Sit olen huomannut et sillä halutaan jotain et se ei ole pelkästään small talkia. Monesti halutaan keventää työtä eli toiset saa painaa tämänkin hienostelijan työt- olen nähnyt tämän. Nämä haluavat voimakkaasti manipuloida ympäristöään ja heiluttaa sitä tahtipuikkoa toisten nenän edessä. Moni ajattelee nykyään et kroppa menee jos painaa liikaa duunia ( työperäinen lihominen esimerkiksi ) - eikä tee mitään. Mulla on tällainen suvussa: entinen urheilija, joka ei koskaan tehnyt kunnolla duunia. Ammattiin opiskelu oli vaikeata. Koko ikänsä lenkkeillyt ja akka elätti. No nyt ukko näyttää ainakin 10-15 v ikäistään nuoremmalta... sai mitä halusi, kun kieltäytyi työn teosta. Tämä ei ole niin harvinaista kuin luulisi.
Mulla on tällainen töissä: tekee toimistotöitä ja siinä sivussa akka näyttelee rintaproteesejaan, kun on itse niihin ihastunut. Kun on kysytty et mikset tee käytännön töitä mihin sul on koulutus, niin vastas et : "mä pelkään!" Sit on aina haukkumassa takanapäin toisia ja toisten pitää painaa taukoamatta ylitöitä, kun tää käy välillä röökillä....olevinaan bipolaari, vaikka must enempi alkoholisti.
Mulla on itselläni ollut todella syviä depressiokausia ja olen kerran ollut siinä pisteessä et meinasin hypätä ikkunasta, niin kaikki tää saivartelu ja paskan jauhaminen, mitä tehdään, tuntuu tosi ällöttävältä. Tämä on mun henkilökohtainen mielipiteeni.
Luovien ihmisten depressio on erilaista ja tavallaan se kuuluu työn kuvaan, kun flown jälkeen palataan niinkuin takaisin lähtöpisteeseen. Se on aaltoliikettä. Työn tekeminen tuntuu helpolta ja kaikki sujuu, mut se lataus katoaa ja kaikki tuntuu taas nihkeältä ja vaikealta.
Tässä on jollakin tavalla menty metsään.
Sitten olen vasta viime aikoina pannut merkille sellaisen seikan, etenkin vanhemmissa homoissa, miten paljon on ongelmia vihan ja aggressiivisuuden käsittelyssä. Huomaan monien drag-artistienkin meikkaamisessa, miten minusta tää maski on lähes täynnä leimuavaa vihaa. Osittain johtuu siitä, miten paljon joutuu alistumaan ja olemaan hiljaa sekä sietämään epäoikeudenmukaisuuksia. Moni vanha homo ei enää siedä miehiä. Jotkut ovat arkoja arvostelulle ja pistävät pikkumaisuuksissaan välejä poikki yhdentekevistä asioista. Melkein kaikki valittavat depressiosta tai se näkyy heidän elämässään. Sitten jostain aina pilkistää viha. Se saa erilaisia muotoja. Monenlaisia muotoja.
Jälleen nimimerkki smo jankkaa samaa uskomustaan: "Myös homomies voi olla transvestiitti siinä missä bi-mies tai heteromieskin. Seksuaalinen suuntautuneisuus liittyy siihen, mihin "suuntaan" eroottinen ja romanttinen kiinnostus kohdistuu."
Eli tuolla "mihin suuntaan eroottinen ja romanttinen kiinnostus kohdistuu" lokeroisi smo sitten ilmeisesti samaksi identiteetiksi
- vain naisesta kiinnostuneen miehen ja
- vain naisesta kiinnostuneen naisen
koska smo:n uskomuksen mukaan molemmat ovat kiinnostuneet "suuntana" vain miehestä.
Kummaksiki heidät molemmat lokeroit, lesboiksiko kummatkin? vaiko heteroiksi kummatkin?
Mutta eipä noin ole, vaan myös se, mitä itse on, liittyy seksuaalisuuteen, ihan olennaisesti.
Eli homo(mies) on hän, joka on ja haluaa olla mies itse ja joka on kiinnostunut vain miehestä, emotionaalisromanttisesti ja seksuaalisesti.
ja hetero(nainen) on hän, joka on ja haluaa olla nainen itse ja joka on kiinnostunut vain miehestä, emotionaalisromanttisesti ja seksuaalisesti.
Siten "naisena", "tätien hepenissä" olemisesta itse kiinnostunut transvestiitti ei ole homo laisinkaan, koska häntä haluttaa olla itse "nainen".
Samoinhan on epäasiallista sanoa biseksuaalin suhdetta jonkun kanssa muka homosuhteeksi tai muka heterosuhteeksi, sillä eihän bi-ressukka kykene eikä voi olla hetero tai homo, vaan hän on biseksuaali, oli hän sitten suhteessa kenen kanssa vaan. Eli ei hänen suhdettaan ole syytä kutsua toisen osapuolen tai tai näennäisen asennekuvan mukaan suunnaten, vaan kyllä se bi on hyvä olla siinä joko mukana suhdemäärittelynimessä tai jättää seksuaalisuudet kokonaan pois siistä määrittelystä.
Löysätkää ajattelu"korsettianne", sillä ei ole vain heterosuhteita tai homosuhteita, vaan on muitakin suhteita, suhteellisen monimuotoisesti.
Maailma kannattaa opettaa siihen, ihan reilusti, että on esim. transsuhteita, sillä ihan muuhun ahtautuminen vain tekohengittää esim. luonnottomia dualismiuskomuksia.
Miesparisuhdehan voi olla homosuhde (kun molemmat homoja), bisuhde (kun molemmat biseksuaaleja), homobisuhde (homon ja biin suhde), transsuhde (kun jos molemmat transsukupuolisia) jne
Naismiessuhdehan voi olla heterosuhde (kun molemmat heteroita), bisuhde (kun moelmmat bisseksuaaleja) jne
jne
Suhteen laatua kuvaava "homo"-etuliite viittaa osapuolten (sukupuolen) samanlaisuuteen, kun taas "hetero" erilaisuuteen. Ei "bisuhteita" tai "homobisuhteita" ole parisuhteissa olemassakaan, paitsi humanin unissa. Henkilön seksuaalisella suuntautuneisuudella ei ole merkitystä (pari)suhteen nimittämisen kannalta. Jos jonnekin sitä "bisuhdetta" välttämättä haluaa laittaa, niin sitten monisuhteeseen, jossa on eri sukupuolisia osapuolina (tosin sekin sitten typistää sukupuolisuuden moninaisuutta). Lähden siitä, että transsukupuolisenkin kohdalla suhteen nimityksen lähtökohta on siinä, mitä sukupuolta osapuolet katsovat edustavansa. Pienen muttan tähän tuo "muunsukupuolisuus", joskin suhteen nimittäminen vain suhteeksi ratkaissee ongelman.
Kun kaksi saman sukupuoli-identiteettin omaavaa ihmistä on suhteessa, niin ilman muuta kyseessä on homo-suhde (jos henkilöt itse sen niin kokevat: eli että puoliso on samaa sukupuolta kuin itse on).
Ei ole väliä sillä miten ko. sukupuoleen on päädytty, ja ei oikeastaan ole edes väliä sillä onko fyysistä sukupuolta korjattu. Henkilöiden oma mieli, persoonallisuus, se miksi henkilöt itse oman sukupuolensa kokevat on se mikä ratkaisee.
Millainen on sitten trans-sunde?
Vai uskottelettkeo, etteivätkö trans:t kykene suhteeseen lainkaan?
Ja olen ollut reilu, pitänyt bissukoittenkin puolta, eli olen pitänyt esillä myös sitä että bisuhteitakin on, vaikka tietty joukko heitä ignoreeraakin täällä foorumilla.
- - -
Eikös nyt jo tällä vuosituhannella kyettäisi ajattelemaan moninaisuutta arvostaen, eikä sorruta uskottelemaan enään dualismiin, kuten uskomuksissa.
Eli jos suhteesta puhutaan osapuolten sukupuolten mukaan, nin sittenhän kyseessä on naismiessuhde, miesparisuhde, naissparisuhte ... mutta jos suhdetta tarkastellaan emotionaalisseksuaslisesti niin sitteen kyseessä on homosuhde, heterosuhde, bisuhde, transsuhde jne.
Naismiesparin suhde on heterosuhde, jos he molemmat ovat heteroita. Mutta jos he molemmat ovat biseksuaaleja, on se bisuhde (biis kun eivät mitenkään voi olla heteroita), tai jos heistä toinen on hetero ja toinen bi, niin se on hebi-suhde.
Ymmärrän kyllä sen että eräille, dualismiin uskotteluun suuntautuneille moninaisuus ottaa sielunsa päälle niin h**sti :D
Uskon, että transsukupuoliset henkilöt kykenevät suhteeseen siinä missä muutkin. Avioliittolain uudistushan kaiketi jonkin verran helpotti parisuhteen virallistamiseen liittyviä kysymyksiä, kun parisuhdeinstituutio ei Suomessakaan enää ole kytköksissä osapuolten sukupuoliin.
Kuten jo aiemmin totesin, lähden myös siitä, että transsukupuolisen henkilön omaan päätäntävaltaan kuuluu (tai pitäisi kuulua) se, mitä sukupuolta hän (sekä arjessa että juridisesti) edustaa.
Jos suhde on samaa sukupuolta olevan henkilön kanssa, on kyse homosuhteesta. Jos suhde on eri sukupuolta olevan henkilön kanssa, on kyse heterosuhteesta. Ja jos tulee tulkintaongelmia, niin on varmaan ihan helpointa puhua vain suhteesta - ilman etuliitteitä. Ei niillä etuliitteillä ole merkitystä.
Etuliite "homo" viittaa osapuolten samaan sukupuoleen, etuliite "hetero" eriin. Henkilöiden seksuaalisella suuntautuneisuudella ei ole tekoa suhteen luonnetta määrittävän etuliitteen kanssa. Se on sellaista kielitajuun liittyvää asiaa se.
Ja kuten jo aikaisemmin totesin, niin homoseksuaalisten, heteroseksuaalisten ja biseksuaalisten henkilöiden kohdalla voi soveltaa ihan samaa sääntöä. Jos suhde on eri sukupuolta olevan henkilön kanssa, on kyse heterosuhteesta. Jos nyt jostain haluaa Ja jos tulee tulkintaongelmia, niin on varmaan ihan helpointa puhua vain suhteesta - ilman etuliitteitä.
Jos humanin märkä uni - nimitys bisuhde - pitää jonnekin saada materialisoituneeksi, lienee oikea yhteys monisuhde, jossa elää sekä naisia että miehiä. En toisaalta oikein keksi, miksi tuota pitäisi erityisesti nimittää "bisuhteeksi". Mikä olisi nimityksen antama lisäarvo?