Tallinna on kulinaristin paratiisi. Sieltä löytyy toinen toistaan parempia ruokapaikkoja, joissa useimmissa hintataso 30 – 50 % edullisempi kuin Helsingin huippupaikoissa. Joissakin ruuan taso kuittaa mennen tullen suomalaiset Michelin-tähtipaikat. Myös palvelu on ystävällisempää kuin suomalaisissa ravintoloissa. Monissa paikoissa on kuitenkin kyllästytty suomalaisiin perusturisteihin, jotka automaattisesti olettavat henkilökunnan ymmärtävän ja puhuvan suomea. Siksipä kannattaa opetella ainakin perustervehtimiset, kiitos ja olkaa hyvä viroksi. Sisälle mentäessä tervehdykseksi riittää ”tere” ja lähtiessä ”näkemist!”. Aina annettaessa tai tilattaessa ”palun” eli olkaa hyvä ja saataessa ”aitäh” eli kiitos (lausutaan kutakuinkin aittäh). Tärkeintä on kuitenkin aloittaa keskustelu kysymällä puhuuko toinen suomea tai englantia eli ”kas te rääkitte soome / inglise keelt?” / ”kas sa rääkit soome / inglise keelt”. Pääsääntöisesti nuoret sinuttelevat toisiaan, mutta kuten meilläkin, vanhempaa ihmistä on kohteliasta teititellä.
Ilmeisesti alun perin ravintola Rataskaevu 16 on alkanut tapa, että tarjoilija kirjoittaa kuittiin käsin asiakkaalle personoidun tervehdyksen hymiöineen. Viimeisellä reissullamme Jazz-yökerho Clazz:ssa tarjoilija oli kirjoittanut kuittiin: ”Kiitos!; Hauska loppu ilta”. Tarjoilu sujui yhtä hyvin neljällä kielellä: venäjä, viro, englanti, suomi. Kertoi oppineensa suomenkielen edellisessä työpaikassaan muutamassa kuukaudessa. Suomalaiset turistit jatkoivat kuulemma suomen puhumista, vaikka heille yritti sanoa, ettei ymmärrä. Virossa kannattaa muistaa, että suomen kielen oppiminen on virolaiselle aivan yhtä vaikeaa kuin viron kielen oppiminen suomalaiselle. Itse jo vuoden viron alkeita tankanneena voin kertoa, että ”eesti keel on raske” eli viron kieli on vaikea (oppia).
Aikaisemmin panttasin tietoa löytämistäni loistavista ruokapaikoista mustasukkaisesti. Toisaalta nuo paikat tarvitsevat myös asiakkaita pärjätäkseen Tallinnan kovassa ravintolakilpailutilanteessa. Siksipä päätin avautua joistakin löytämistäni paikoista. Olkoonkin, että jätän mainitsematta joitakin paikkoja omina salapaikkoinani.
Koska useimmat suosimistani paikoista ovat tallinalaisittain kalliita, alkuun pari edullisempaa ruokailuvihjettä.
Kompressor; Rataskaevu 3
Paikasta saa erilaisia täytettyjä lettuja noin viidellä eurolla. Letut ovat sen verran täyttäviä, että riittävät päiväateriaksi. Ympäristö muistuttaa 50-luvun vanhan kuppilaa ja vuoroaan tilaustiskille joutuu jonottamaan aina. Jonoon kannattaa mennä, vaikka näyttäisi, ettei ravintolassa ole yhtään vapaata istumapaikkaa. Niitä vapautuu sitä mukaan, kun jono etenee. Letut tuodaan pöytään. Olen usein miettinyt, miten letut löytävät oikeaan pöytään ilman minkäänlaista numerojärjestelmää. Tilauksen vastaanottaja ei nimittäin tiedä vielä maksutilanteessa mihin asiakas menee istumaan.
Karja Kelder, Väike-Karja 1
Ruokaa saa edullisesti 5 – 12 €. Annoskoot ovat valtavat eli alkupalat ja pääruoka on täysin mahdoton yhtälö. Osa alkupaloista riittää ateriaksi. Parhaiten täällä pärjää venäjän kielellä eli vene keelel. Paikan huonoja puolia ovat ruuan tason heittelehtiminen ja se että paikka toimii urheiluhullujen kotikatsomona. Nälkä tyydyttyy kyllä edullisesti.
C’est La Vie, Suur-Karja 5
Täällä nautimme kerran aivan taivaallisen illallisen ennen balettiin menoa. Tämän vuoden puolella petyin siellä syömääni lounaspastaan. Tosin eipä se ollut hinnallakaan pilattu 4,50 €. Tällä hetkellä on vielä testaamatta oliko tuo notkahdus vain satunnainen vai onko noin vuosi sitten paikassa aloittanut uusi (suomalainen) keittiömestari pilannut keittiön. Paikassa kannattaa kuitenkin pistäytyä kahvilla tai lasillisella kuplivaa jo paikan art deco -sisustuksen vuoksi. ”Palun, yks kohvi / palun, yks pokaal kohuveini!.
Osteria Gallo Nero, Rataskaevu 4
Paikka on samalla sekä italialaisten herkkujen ja viinien kauppa että viinibaari. Ravintolaan mahtuu noin kaksikymmentä henkeä + terassipaikat. Täällä olemme useasti käyneet syömässä ”Antipasto del Gallo Nero per 2 pers. 16 €”. Annos riittää ateriaksi kahdelle ja sen syömiseen kannattaa varata pari tuntia. Talon Nero d’avola on ollut yleensä passeli punaviini aterialle. Nero d’avola on loistava rypäle, joka vaatii avautuakseen pientä pippurista tai chilistä suupalaa.
Restaurant Rataskaevu 16, Rataskaevu 16
Loistavaa ruokaa ja ystävällistä, tosin hitaahkoa palvelua. Tänne suositellaan tehtävän pöytävaraus. Toki paikkaan voi mennä ilman varaustakin, mutta voi olla, ettei pöytää sillä kertaa ole vapaana. Täällä kannattaa luottaa henkilökunnan viinisuosituksiin. Pääruokien lisukkeet ovat jossakin määrin kokeellisia makuyhdistelmiä ja henkilökunta tietää parhaimman viinikombinaation. Täältä siis on lähtöisin personoidut terveiset kuitissa. Erityisesti jäi mieleen myös se ensimmäinen kerta, kun viinuri polvistui pöytämme viereen kyselemään kommentteja ruuasta ja viinistä.
Trattoria del Gallo Nero, Lai tn 32
Käsittämättömän upea italialainen keittiö. Täällä ei kuitenkaan kannata kokeilla useamman annoksen syömistä italialaisittain; annoskoot ovat valtavia. Seuralaiseni mielettömän hieno tryffelipasta (Ravioli AI Porcini e Tartufo in Salsina 10 €), jossa tryffeliä ja sientä ei todellakaan ollut säästelty, olisi riittänyt meille kahdelle kahden päivän aterioiksi. Oma vasikankotlettini (Braciola di Vitello alla Griglia con Salsa di Funghi 14 €) meinasi jäädä osittain syömättä, koska olimme ottaneet alkuun brusettavalikoiman (Fantasia del bruschette calde 6 €) ja Carpacciota ( Carpaccio classico alla toscana 7,50 €). Paikka on lähialueen hotelliasukkaiden ja lähetystöihmisten suosiossa. Henkilökunta aloittaa keskustelun oletusarvoisesti englanniksi kaikkien asiakkaiden kanssa. Täältä, kuten myös Osteria Gallo Nerossa saa hienoa italialaista jälkiruokaerikoisuutta eli Cantuccini & Vin Santo (6 €). Kyseessä on siis pienet mantelikeksit (-korput), joita kastetaan väkevään Santo –viiniin.
Lyon Café & Boulangerie, Meistri 22
Sijainnistaan huolimatta (Viru-keskus) korkeatasoinen kahvila ja konditoria, jossa on lisäksi saatavilla gourmet-tasoista ruokaa. Paikkaan voi siis pistäytyä kahville ja kakulle tai ihan vain lasilliselle, mutta se on myös sydämellisesti suositeltavissa oleva ruokapaikka. Itse söin täällä viime talvena elämäni parhaan maksapihvin. Sitä aikaisemmat positiiviset kokemukset maksan syömisestä ravintolassa olivat poron vasan maksa ravintola Amadeuksessa kahdeksankymmentä luvun lopussa ja Kultaisen Härän maksa-stroganoff ja paistettu maksa yhdeksänkymmentäluvun lopussa. Sittemmin useiden pettymysten jälkeen en ole enää maksaa ravintoloissa tilannut. Kunnes ystäväni varoittelusta huolimatta annoin ravintola Lyonille sen mahdollisuuden. Kun maksapihvi sitten tuli eteeni, katsoin sen kokoa ja totesin, etten ikinä selviytyisi niin isosta pihvistä. Maku oli kuitenkin niin taivaallisen hyvä, että maksa hävisi lautaseltani viimeistä murenta myöten. Enää tuota annosta ei ikävä kyllä tai onneksi ollut listalla. Täälläkin henkilökunta vaihtaa sujuvasti englannin kieleen, kun huomaavat asiakkaan olevan jostakin muualta kuin virosta. Minullekin, vaikka perustilaamiset sujuvat jo kohtuullisen sujuvasti viroksi.
Lusikas, Aia 7
Tämän paikan olemme säästäneet suuria juhlailtoja varten (konsertit, syntymäpäivät mm.). Siis sellaisiin iltoihin, kun shampanja, osterit ja hanhenmaksa kuuluvat illan alkukattaukseen. Hintataso ei ole paha. Kolmen ruokalajin illallinen shampanjoineen, viinipulloineen ja kahvin kanssa nautittuine digestiiveineen on yleensä jäänyt noin 50 € / hlö. Tämä siitäkin huolimatta, että pääruuaksi on usein valikoitunut listan kallein annos eikä viininkään hinnassa ole nuukailtu. Ravintolan juomalista (joogikaart) on mittava. Pelkästään marc –listalla on parikymmentä vaihtoehtoa. Ensimmäinen käyntimme paikassa oli aluksi hieman kankeahkoa palvelua. Henkilökunnalla oli ilmeisesti tullut jo valmiiksi mitta täyteen suomalaisista ”poroista”. Enkä yhtään ihmetellyt, kun kuuntelin salin toisella puolella istuneen suomalais(opettaja?)seurueen käyttäytymistä. Illan mittaan välimme kuitenkin hitaasti lämpenivät ja ystävälleni neuvottiin lopulta kädestä pitäen, mistä voisimme käydä hankkimassa tuliaisiksi juomalistalta löytämääni ” Marc d'Alsace de Gewurztraminer”. Viime heinäkuussa siellä käydessämme tarjoilija kyseli tapansa mukaan mielipiteitämme ruuista. Kommenttiemme jälkeen totesin, että tulemme sinne aina silloin, kun haluamme syödä todella hyvin. Tähän tarjoilija vastasi: ”ma tean” eli minä tiedän.
Clazz, Vana Turg 2
Muusikaklubi Clazz ansaitsee myös mainintansa. Ravintola aukeaa vasta ilta kuudelta ja siellä on lähes joka ilta elävää musiikkia. Siellä käydessämme olemme aina jo ruokailleet eli ruokapuolta emme ole testanneet. Elävän musiikin lisäksi paikan vetovoimatekijä on erittäin ystävällinen ja kielitaitoinen henkilökunta. Erityisesti olen kiinnittänyt huomioni baarimestareiden ammattitaitoon juomasekoitusten tekemisessä. Omasta mielestäni kuitenkin juomia sheikataan usein silloinkin, kun sekoittaminen riittäisi. Tämä on tietysti ikuinen maku- / mieltymysasia ja onhan sheikkaaminen aina näyttävän näköistä.
Ja lopuksi vielä. Jättäkää hyvät ihmiset tarjoilijoille Tallinnassa tippiä. Ravintolatyöntekijän keskipalkka siellä on alle 700 € kuukaudessa. Sillä ei siellä hirveästi juhlita. Elämisen hinta alkaa Tallinnassa ikävä kyllä osittain lähennellä Suomi-tasoa. Öisin vietämme usein aikaa niissä todella halvoissa baareissa, joissa ravintolahenkilökuntakin. Niitä en kerro. Käymme tosin myös joka kerta siinä yhdessä suosikkipaikassani, johon tallinnalaisella ravintolatyöntekijällä ei ole varaa; Napue Tonic 13 €. Ovat näköjään sentään korjanneet juomalistalle Napue Ginin tulevan Suomesta. Edellisellä kerralla alkuperämaana luki vielä Scotland. Sen sijaan kahdessakin ruokapaikassa kummittelee sanomisestani huolimatta Kuhan (virolaisittain koha) englanninkielisenä käännöksenä Perch. Perch on ahven ja Pike on hauki eli siitä hyvin loogisesti kuha on Pike Perch. Ihan siltä varalta, jos joku ao. ravintolan työntekijä googlettamalla eksyy tämän teksti äärelle.
Ilmeisesti alun perin ravintola Rataskaevu 16 on alkanut tapa, että tarjoilija kirjoittaa kuittiin käsin asiakkaalle personoidun tervehdyksen hymiöineen. Viimeisellä reissullamme Jazz-yökerho Clazz:ssa tarjoilija oli kirjoittanut kuittiin: ”Kiitos!; Hauska loppu ilta”. Tarjoilu sujui yhtä hyvin neljällä kielellä: venäjä, viro, englanti, suomi. Kertoi oppineensa suomenkielen edellisessä työpaikassaan muutamassa kuukaudessa. Suomalaiset turistit jatkoivat kuulemma suomen puhumista, vaikka heille yritti sanoa, ettei ymmärrä. Virossa kannattaa muistaa, että suomen kielen oppiminen on virolaiselle aivan yhtä vaikeaa kuin viron kielen oppiminen suomalaiselle. Itse jo vuoden viron alkeita tankanneena voin kertoa, että ”eesti keel on raske” eli viron kieli on vaikea (oppia).
Aikaisemmin panttasin tietoa löytämistäni loistavista ruokapaikoista mustasukkaisesti. Toisaalta nuo paikat tarvitsevat myös asiakkaita pärjätäkseen Tallinnan kovassa ravintolakilpailutilanteessa. Siksipä päätin avautua joistakin löytämistäni paikoista. Olkoonkin, että jätän mainitsematta joitakin paikkoja omina salapaikkoinani.
Koska useimmat suosimistani paikoista ovat tallinalaisittain kalliita, alkuun pari edullisempaa ruokailuvihjettä.
Kompressor; Rataskaevu 3
Paikasta saa erilaisia täytettyjä lettuja noin viidellä eurolla. Letut ovat sen verran täyttäviä, että riittävät päiväateriaksi. Ympäristö muistuttaa 50-luvun vanhan kuppilaa ja vuoroaan tilaustiskille joutuu jonottamaan aina. Jonoon kannattaa mennä, vaikka näyttäisi, ettei ravintolassa ole yhtään vapaata istumapaikkaa. Niitä vapautuu sitä mukaan, kun jono etenee. Letut tuodaan pöytään. Olen usein miettinyt, miten letut löytävät oikeaan pöytään ilman minkäänlaista numerojärjestelmää. Tilauksen vastaanottaja ei nimittäin tiedä vielä maksutilanteessa mihin asiakas menee istumaan.
Karja Kelder, Väike-Karja 1
Ruokaa saa edullisesti 5 – 12 €. Annoskoot ovat valtavat eli alkupalat ja pääruoka on täysin mahdoton yhtälö. Osa alkupaloista riittää ateriaksi. Parhaiten täällä pärjää venäjän kielellä eli vene keelel. Paikan huonoja puolia ovat ruuan tason heittelehtiminen ja se että paikka toimii urheiluhullujen kotikatsomona. Nälkä tyydyttyy kyllä edullisesti.
C’est La Vie, Suur-Karja 5
Täällä nautimme kerran aivan taivaallisen illallisen ennen balettiin menoa. Tämän vuoden puolella petyin siellä syömääni lounaspastaan. Tosin eipä se ollut hinnallakaan pilattu 4,50 €. Tällä hetkellä on vielä testaamatta oliko tuo notkahdus vain satunnainen vai onko noin vuosi sitten paikassa aloittanut uusi (suomalainen) keittiömestari pilannut keittiön. Paikassa kannattaa kuitenkin pistäytyä kahvilla tai lasillisella kuplivaa jo paikan art deco -sisustuksen vuoksi. ”Palun, yks kohvi / palun, yks pokaal kohuveini!.
Osteria Gallo Nero, Rataskaevu 4
Paikka on samalla sekä italialaisten herkkujen ja viinien kauppa että viinibaari. Ravintolaan mahtuu noin kaksikymmentä henkeä + terassipaikat. Täällä olemme useasti käyneet syömässä ”Antipasto del Gallo Nero per 2 pers. 16 €”. Annos riittää ateriaksi kahdelle ja sen syömiseen kannattaa varata pari tuntia. Talon Nero d’avola on ollut yleensä passeli punaviini aterialle. Nero d’avola on loistava rypäle, joka vaatii avautuakseen pientä pippurista tai chilistä suupalaa.
Restaurant Rataskaevu 16, Rataskaevu 16
Loistavaa ruokaa ja ystävällistä, tosin hitaahkoa palvelua. Tänne suositellaan tehtävän pöytävaraus. Toki paikkaan voi mennä ilman varaustakin, mutta voi olla, ettei pöytää sillä kertaa ole vapaana. Täällä kannattaa luottaa henkilökunnan viinisuosituksiin. Pääruokien lisukkeet ovat jossakin määrin kokeellisia makuyhdistelmiä ja henkilökunta tietää parhaimman viinikombinaation. Täältä siis on lähtöisin personoidut terveiset kuitissa. Erityisesti jäi mieleen myös se ensimmäinen kerta, kun viinuri polvistui pöytämme viereen kyselemään kommentteja ruuasta ja viinistä.
Trattoria del Gallo Nero, Lai tn 32
Käsittämättömän upea italialainen keittiö. Täällä ei kuitenkaan kannata kokeilla useamman annoksen syömistä italialaisittain; annoskoot ovat valtavia. Seuralaiseni mielettömän hieno tryffelipasta (Ravioli AI Porcini e Tartufo in Salsina 10 €), jossa tryffeliä ja sientä ei todellakaan ollut säästelty, olisi riittänyt meille kahdelle kahden päivän aterioiksi. Oma vasikankotlettini (Braciola di Vitello alla Griglia con Salsa di Funghi 14 €) meinasi jäädä osittain syömättä, koska olimme ottaneet alkuun brusettavalikoiman (Fantasia del bruschette calde 6 €) ja Carpacciota ( Carpaccio classico alla toscana 7,50 €). Paikka on lähialueen hotelliasukkaiden ja lähetystöihmisten suosiossa. Henkilökunta aloittaa keskustelun oletusarvoisesti englanniksi kaikkien asiakkaiden kanssa. Täältä, kuten myös Osteria Gallo Nerossa saa hienoa italialaista jälkiruokaerikoisuutta eli Cantuccini & Vin Santo (6 €). Kyseessä on siis pienet mantelikeksit (-korput), joita kastetaan väkevään Santo –viiniin.
Lyon Café & Boulangerie, Meistri 22
Sijainnistaan huolimatta (Viru-keskus) korkeatasoinen kahvila ja konditoria, jossa on lisäksi saatavilla gourmet-tasoista ruokaa. Paikkaan voi siis pistäytyä kahville ja kakulle tai ihan vain lasilliselle, mutta se on myös sydämellisesti suositeltavissa oleva ruokapaikka. Itse söin täällä viime talvena elämäni parhaan maksapihvin. Sitä aikaisemmat positiiviset kokemukset maksan syömisestä ravintolassa olivat poron vasan maksa ravintola Amadeuksessa kahdeksankymmentä luvun lopussa ja Kultaisen Härän maksa-stroganoff ja paistettu maksa yhdeksänkymmentäluvun lopussa. Sittemmin useiden pettymysten jälkeen en ole enää maksaa ravintoloissa tilannut. Kunnes ystäväni varoittelusta huolimatta annoin ravintola Lyonille sen mahdollisuuden. Kun maksapihvi sitten tuli eteeni, katsoin sen kokoa ja totesin, etten ikinä selviytyisi niin isosta pihvistä. Maku oli kuitenkin niin taivaallisen hyvä, että maksa hävisi lautaseltani viimeistä murenta myöten. Enää tuota annosta ei ikävä kyllä tai onneksi ollut listalla. Täälläkin henkilökunta vaihtaa sujuvasti englannin kieleen, kun huomaavat asiakkaan olevan jostakin muualta kuin virosta. Minullekin, vaikka perustilaamiset sujuvat jo kohtuullisen sujuvasti viroksi.
Lusikas, Aia 7
Tämän paikan olemme säästäneet suuria juhlailtoja varten (konsertit, syntymäpäivät mm.). Siis sellaisiin iltoihin, kun shampanja, osterit ja hanhenmaksa kuuluvat illan alkukattaukseen. Hintataso ei ole paha. Kolmen ruokalajin illallinen shampanjoineen, viinipulloineen ja kahvin kanssa nautittuine digestiiveineen on yleensä jäänyt noin 50 € / hlö. Tämä siitäkin huolimatta, että pääruuaksi on usein valikoitunut listan kallein annos eikä viininkään hinnassa ole nuukailtu. Ravintolan juomalista (joogikaart) on mittava. Pelkästään marc –listalla on parikymmentä vaihtoehtoa. Ensimmäinen käyntimme paikassa oli aluksi hieman kankeahkoa palvelua. Henkilökunnalla oli ilmeisesti tullut jo valmiiksi mitta täyteen suomalaisista ”poroista”. Enkä yhtään ihmetellyt, kun kuuntelin salin toisella puolella istuneen suomalais(opettaja?)seurueen käyttäytymistä. Illan mittaan välimme kuitenkin hitaasti lämpenivät ja ystävälleni neuvottiin lopulta kädestä pitäen, mistä voisimme käydä hankkimassa tuliaisiksi juomalistalta löytämääni ” Marc d'Alsace de Gewurztraminer”. Viime heinäkuussa siellä käydessämme tarjoilija kyseli tapansa mukaan mielipiteitämme ruuista. Kommenttiemme jälkeen totesin, että tulemme sinne aina silloin, kun haluamme syödä todella hyvin. Tähän tarjoilija vastasi: ”ma tean” eli minä tiedän.
Clazz, Vana Turg 2
Muusikaklubi Clazz ansaitsee myös mainintansa. Ravintola aukeaa vasta ilta kuudelta ja siellä on lähes joka ilta elävää musiikkia. Siellä käydessämme olemme aina jo ruokailleet eli ruokapuolta emme ole testanneet. Elävän musiikin lisäksi paikan vetovoimatekijä on erittäin ystävällinen ja kielitaitoinen henkilökunta. Erityisesti olen kiinnittänyt huomioni baarimestareiden ammattitaitoon juomasekoitusten tekemisessä. Omasta mielestäni kuitenkin juomia sheikataan usein silloinkin, kun sekoittaminen riittäisi. Tämä on tietysti ikuinen maku- / mieltymysasia ja onhan sheikkaaminen aina näyttävän näköistä.
Ja lopuksi vielä. Jättäkää hyvät ihmiset tarjoilijoille Tallinnassa tippiä. Ravintolatyöntekijän keskipalkka siellä on alle 700 € kuukaudessa. Sillä ei siellä hirveästi juhlita. Elämisen hinta alkaa Tallinnassa ikävä kyllä osittain lähennellä Suomi-tasoa. Öisin vietämme usein aikaa niissä todella halvoissa baareissa, joissa ravintolahenkilökuntakin. Niitä en kerro. Käymme tosin myös joka kerta siinä yhdessä suosikkipaikassani, johon tallinnalaisella ravintolatyöntekijällä ei ole varaa; Napue Tonic 13 €. Ovat näköjään sentään korjanneet juomalistalle Napue Ginin tulevan Suomesta. Edellisellä kerralla alkuperämaana luki vielä Scotland. Sen sijaan kahdessakin ruokapaikassa kummittelee sanomisestani huolimatta Kuhan (virolaisittain koha) englanninkielisenä käännöksenä Perch. Perch on ahven ja Pike on hauki eli siitä hyvin loogisesti kuha on Pike Perch. Ihan siltä varalta, jos joku ao. ravintolan työntekijä googlettamalla eksyy tämän teksti äärelle.