Miksi kutsua hlbt ihmistä joka pettää ryhmänsä?

Sebastian tynkkynen joka avoimesti biseksuaali ei kannata tasa arvoista avioliittolakia, miksi tälläistä pitäisi kutsua? joksikin masokistiksi hölmöksi tms?

Esimerkkinä urpilainen saanut luokkapetturi huutelua koska ei ollut ajanut työväen asemaa mutta mikä olisi tälläisille joita yhdysvalloissakin paljon tullut julki että vastustaneet hlbt ihmisten ihmisoikeuksia mutta silti itse kuuluu samaan ryhmään, hlbt-petturi, ihmisoikeus-petturi tms?

Vapaassa maassa on mielipiteenvapaus.
Miksi kenelläkään pitäisi olla velvollisuus kannattaa jotain lakiehdotusta siksi, että joku tai jotkut katsovat hänen kuuluvan johonkin ryhmään, jonka asemaa tuo laki parantaisi? Eihän tuonkaan lain läpimeno ole kiinni yhdestä ihmisestä ja vaikka olisikin, hänellä on toki demokratian mukainen oikeus pitää mielipiteensä, olivatpa ne perusteltuja tai ei.

Minun mielestäni pitäisi kutsua hyvin onnettomaksi ja tuen tarpeessa olevaksi ihmiseksi...

Näitähän riittää. Emmehän me ("me"?) mitään yhtenäistä ryhmää muodosta.

No eipä tuo ole mikään ihmetapaus, koska kyseessä on biseksuaali. Sen porukan ei kovin paljon tarvitse homohuolia kantaa verrattuna ihan homoihin/lesboihin. Toki varmasti on myös joitain harvoja homoseksuaalejakin, jotka eivät lakia kannata, mutta se nyt tuntuu samalta kuin musta, joka olisi vastustanut rodun perusteella tehtävän syrjinnän kieltämistä, eli täysin järjettömältä.

Hlbt(iq) on aika keinotekoinen luokittelu: yhdistävänä tekijänä on lähinnä kuulumattomuus ei-hlbt(iq)-ryhmään. Jopa pelkästään hlb-ryhmään (eli seksuaalivähemmistöihin) kuuluvat ovat intressiensä puolesta aika löyhä ryhmä. Pysyvässä homosuhteessa elävät tai sellaista hakevat bi:t ovat avioliittolain kannalta samaa ryhmää kuin homot ja lesbot. Toisaalta ei kaikkia homoja tai lesbojakaan kiinnosta pysyväisluontoinen pariutuminen, siihen liittyvistä instituutioista puhumattakaan.

Jotkut seksuaalivähemmistöihin kuuluvat ilmoittavat kokevansa elintilansa kapenevan avioliitto-instituution ottaessa huomioon myös samaa sukupuolta olevien parisuhteet: heidän mielestään pysyvä pariutuminen on heteroiden hommaa ja vapauden kahlitsemista, ja vastustavat homoavioliittoja siksi. Minä tosin pidän heitä itsekkäinä hedonisteina ja vähemmän viisaina.

Vaikka asiaperusteiden perusteella ei ole syytä olla kannattamatta avioliittolain uudistusta seksuaalisesta suuntautumisesta tai sukupuolivähemmistöön kuulumisesta riippumatta, niin en silti lähtökohtaisesti kutsuisi tasa-arvoisen avioliittolain vastustajaa erityisesti miksikään sen perusteella, kuuluuko tämä hlbt(iq)-vähemmistöihin vai ei. Vastustamisen tai ei-kannattamisen perusteluiden perusteella kyseisen ihmisen luonnehdinta ja ryhmittely on kokonaan eri asia.

Yhdysvalloissa rotuerottelun vuosina mustat saivat kyllä käyttää bussia, kunhan istuivat bussin takaosassa – tai seisoivat, jos valkoiset tarvitsivat kaikki penkit.

Osalle mustista tämä asiantila oli "OK", sillä "olihan tämä nyt paljon paremmin kuin orjuuden aikaan", tai "näin se nyt vain on" tai "ei pidä vaatia liikoja" tai "on hyvä olla ärsyttämättä".

Myös jotkut mustat poliitikot olivat sitä mieltä, että ei pidä vaatia liikoja, pitää tyytyä siihen mitä on saanut.

Kyseessä voi olla esim. itsesyrjintä, pelkuruus, sokea usko johtajaan, uskonnollinen oppi, omien aivojen narikkaan jättäminen, kosto "omaa" ryhmää vastaan – tai yksinkertaisesti poliittinen pyrkyryys.

Soinin yksivaltaisesti määräämän puolueen (jota myös Perussuomalaisiksi kutsutaan) riveissä ei varmastikaan ole mahdollisuuksia edetä, jos asettuu tukemaan homojen ihmisoikeuksia Suuren Johtajan paavillisia mielipiteitä vastaan.

Perussuomalaisista löytyy myös avoimesti biseksuaali Suvi Karhu, joka kesällä julisti: ”Homohehkutus riittää jo”: http://suvikarhu.puheenvuoro.uusisuomi.fi/171013-homohehkutus-riittaa-jo

Jotenkin nämä tällaiset perussuomalaiset poliitikot ovat mielenkiintoisia: Ihmettelen, kuinka pitkälle omatunto venyy, kun Sebastian Tynkkynen tai Suvi Karhu pystyvät antamaan tuollaisia kommentteja. Ja jos nämä kommentit eivät heistä tunnu yhtään hankalilta, niin kuinka surkean huonoa ajattelutoimintaa tuollainen mielipide edellyttää? Tai vaihtoehtoisesti: onko kyse itsesyrjinnästä?

Käytännössä he ilmoittavat olevansa tyytyväisiä siihen, että joutuvat antamaan paikkansa bussissa, kun parempi valkoinen ihminen tulee kyytiin ja haluaa paikan.

Toki Tynkkynen ja Karhu saavat tehdä itse mitä haluavat, mutta on väärin vaatia muita seisomaan bussissa.

Osa homoista je lesboista ei kannata adoptio-oikeuden laajentamista hbt-väestölle, koska tämä oikeus ei kosketa kuulemma heitä itseään ollenkaan. Kuinka itsekeskeinen ja rajoittunut saa olla???(Tietenkin on vapaus olla itsekeskeinen ja rajoittunut.) Minä itse en halua adoptoida enkä ylipäätään halua lapsia. Silti katson, että oikeutta adoptoida ei saa minulta tai keneltäkään muulta ottaa pois perusteettomasti. Kyllä luulisi jonkun oikeudentunnon heräävän... . Yhtä hyvin voitaisiin herkiltä ihmisiltä kieltää opiskelupaikan saanti. Nämä rajoitukset voisivat siis yllättäen alkaa koskea ketä tahansa mistä tahansa syystä.
Oikeudet ja velvollisuudet demokraattisessa yhteiskunnassa ovat yhteisesti päätettyjä. Ne ovat juuri niin hyviä ja/tai huonoja kuin äänestäjät.
En haluaisi - varsinkaan yhden kysymyksen pohjalta - aloittaa keksiä mitään nimitystä tietyllä tavalla ajatteleville - olivat he sitten minun mielestäni kuinka pölkkypäisiä tahansa.

persujen ideologia tuntuu viehättävän muutenkin bissejä - ehkä molempien suuntautumisessa on jotain samaa "luotettavan epäluotettavaa". Toki kahta ei voi aidosti yhdessä rakastaa: itseään ja itsensä vihaamista.

Mutta onhan osa naisistakin esim. kristinuskomuksen perään, vaikka kyseinen ideologiahan räikeästi sortaa naisia. Ehkä se feminiininen masokismi joitain viehättää, jostain syystä.

Nokia-missiossakin oli se vetäjä-bisse-pappi, joka yltympäriinsä hurmospuheissaan haukkui homojen ja lesbojen rakkautta, kävi rippileireillä varoittamassa nuoria homoista, ... mutta sitten hän itse, akkamiehenä, pahaksikäytti missioonsa tullutta nuortamiestä.
Ja onhan noissa "eheytys"terapioitten mannekiineissakin bissejä, väittämässä sitten "eheytyneensä homosta heteroksi".

Mutta älkäämme sortuko persuiksi, vaan ollaan ihmisiksi.

Martinin kirjoitukseen kompaten: musta on hassua miten iso osa ihmisistä ei äänestä sen mukaan, mikä heistä tuntuu empaattisesti ajatellen oikean tekemiseltä, vaan sen mukaan, mikä on heidän oma etunsa. Että vaikka se valkoinen tajuaa että on väärin seisottaa mustia bussissa, hän päättää äänestää käytännön jatkamisen puolesta ajatellen sitä että voisi joskus itse joutua seisomaan, vaikka se olisikin oikein. Tai vaikka se musta ajattelee, että jaksaa kyllä itse seistä, ei joku muu ehkä jaksaisi.

Saavutetuista eduista on vaikea irrottaa, vaikka mä väittäisin että normaalilla empatiakyvyllä varustettu ihminen on onnellisempi itsensä kanssa toimiessaan tasa-arvoisesti. Onnellisuus itsensä kanssa on lopulta isompi asia kuin olla tyytyvinen jollakin tietyllä matkalla.

Taas huomaa miten väärinymmärretty biseksuaalisuus onkaan. Yhdistetään jopa pedofiliaan, mutta kyllä aikamoista mielikuvitusta vaatii sen yhdistämistä Perussuomalaisuuteen.

Woody allen lohkaisi joskus "Bisexuality immediately doubles your chances for a date on Saturday night." Tämä taitaa olla vääristyneiden mielikuvien äiti, sillä biseksuaalisuus pikemminin vähentää chansseja siihen kohdistuvien ennakkoluulojen ja väärinkäsitysten takia. Kyse ei ole pelkästä seksuaalisuudesta ja sen toteuttamisesta, vaan siihen liittyy ihastumisia ja rakastumisia myös. Toki itseään biseksuaaleiksi kutsuvissa on myös niitä, jotka toteuttavat taipumuksiaan pelkästään seksin kautta, mutta arvelisin että he eivät joko ole koskaan käsitelleet tuntemuksiaan. "Biukkomiehille" kyse voi myös olla pelkästä seksistä (omniseksuaalisuus), useammin ehkä vain kaappihomoudesta. Määritelmänä biseksuaalisuus on ollut helpompi käsittää/ tai ymmärtää jonkinlaisena etsikkoaikana tai epämääräisenä välimuotona, kuin toisinaan hyvin negatiivisen sävyn sisältänyt homoseksuaalisuus.

Kohdistuneeko biseksuaalisuuteen epäsuhtaista epäluuloa? Päin vastoin: ihastuminen, rakastuminen ja seksistä nauttiminen sukupuoleen katsomatta tuntuu ideaalilta.

Ongelmia tullee lähinnä määritelmien taivuttelusta. Sijaisbisseys, trendibisseys tai "olen emotionaalisesti biseksuaali, mutta seksuaalisesti homoseksuaali" tuntuu aika jonninjoutavalta.

Antropologisesti kiinnostavaa on tietty sekin, mikä saa monoseksuaalin bisseilemään. Ehkäpä juuri siksi, että ilmiön katsotaan olevan ideaali olotila. Tai se vähempi paha. Toki varmaan korkea sukuhormonien tasokin voi saada neokorteksin sekaisin: kun tuntuu, että voisi panna kaikkea liikkuvaa, niin sitä luulee olevansa biseksuaali, vaikka tositilanteen edessa sitä silti nauttisi enemmän tietyn sukupuolen edustajasta.

Mutta noin niinkun vastaus kysymyseen: ei bisseksi ainakaan.

Asuuko meissä kaikissa pieni konservatisti, kun miettii näitä setalaisia, jotka rynnivät kirkkoon samalla lailla kuin entiset kommunistit tunnustautuvat uskovaisiksi....minusta tämä on erikosta. Koko ikänsä esittää jotain muuta kuin oikeasti on-ja kaiken takan saattaa olla kateellisuus, kapinallisuus ja huono itsetunto: sotketaan nyt paikkoja kun ei osata olla siistejä eikä muutenkaan täytetä vaatimuksia. Sitten: mä olen ollu koko ikäni silleen uskossa, vaikkei siltä näytä.

puppeliassi kirjoitti: "Sebastian tynkkynen joka avoimesti biseksuaali ei kannata tasa arvoista avioliittolakia".

En tiedä, miksi ei kannata?

Minulla on kyyninen hetkeni ja näen sen hyvänä, että avioliittolaki kaatuu. Silloin kukaan ei elä illuusiossa, että Suomi olisi jonkin tason ihmisoikeusvaltio. Vaaleihin on lyhyt aika ja kiitoksensa voi jättää uurnaan. Toisaalta, jos se menee läpi, niin se on voitto, mutta pahanmakuinen voitto.