Kuningas alkoholi, suomalaiset ja sateenkaarikansa

Alkoholin ja sateenkaarikansan suhdetta on käsitelty monta kerta ennenkin, myös näillä sivuilla. Minusta asia on kuitenkin siksi merkittävä, että sitä on hyvä toisinaan nostaa esiin käytetyistä ja uusistakin näkökulmista. Mietin, mihin osioon tämän kirjoittaisin; mukana on ainakin "omaan elämään" ja yhteiskunnallisiin asioihin liittyvää ulottuvuutta. Ehkä jälkimmäinen on parempi.

Ylen verkkosivuilla toimittaja Wali Hashi nimeää näkökulma-kirjoituksessaan alkoholin Suomen tämän hetken pahimmaksi viholliseksi. Hän hämmästelee sitä, että alkoholinkäytöstä - hänen näkökulmastaan todella henkilökohtaisesta asiasta - puhutaan Suomessa avoimesti, nimenomaan ihannoivaan sävyyn. Sen sijaan perheestä, sairauksista, taustasta, uskonnosta tai äänestyskäyttäytymisestä vaietaan. Hän toteaa, että alkoholin käyttö on Suomessa hyväksyttyä, jopa siinä mittakaavassa, että teinit esittävät olevansa humalassa, vaikka eivät olisikaan. Lasiin sylkevät joutuvat Suomessa puolustelemaan juomattomuuttaan - ja jäävät jopa sosiaalisesti eristetyiksi.

Hashi hämmästelee suomalaisen rehellisyyden [ehkä hän tarkoittaa paremminkin suorapuheisuutta?] katoamista silloin, kun käsitellään [suomalaisessa yhteiskunnassa olevaa sosiaalista ja terveydellistä] alkoholiongelmaa. Hän muistuttaa, että alkoholilla on merkittävä rooli suomalaisessa väkivaltarikollisuudessa ja se aiheuttaa kansantaloudellisia menetyksiä jopa suuressa mitassa.

Wali Hashi: Voimmeko me mamutkin nostaa kissan pöydälle? ( http://yle.fi/uutiset/nakokulma_voimmeko_me_mamutkin_nostaa_kissan_poydalle/6739528 )

Sateenkaariympyröissä(kin) paljon asioita on tapahtunut ja tapahtuu yhä juuri pullojen ympärillä. Järjestäytynyttä sateenkaariaktiviteettia on koko sen olemassaolon ajan rahoitettu alkoholin myymisestä saatavilla voitoilla. Sen lisäksi tai ehkä jopa osittain sen johdosta seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien ihmisten sosiaalinen kanssakäyminen on ollut hyvinkin viinahuuruista. Aihetta on käsitelty vuosikymmen sitten esimerkiksi täällä: http://ranneliike.net/keskustelu.php?act=rthrd&grpid=20&thrdid=9773

Tiedän, että etenkin aikanaan kaapissa eläneille sateenkaari-ihmisille oman sosiaalisen estoisuuden vähentäminen vaikka sitten alkoholin avulla on voinut olla hyvinkin helpottavaa. Oman estoisuuden selättäminen kerrankin sallivassa ympäristössä onnistui ehkä lopulta vain maistissa, koska ei-heteroon romanttis- ja/tai eroottishenkiseen kontaktiin pyrkiminen arjessa olisi mitä todennäköisimmin lyönyt syvän sosiaalisen leiman, joten "yliviritetyt" estot eivät ehkä antaneet tilaa rentoutua?

Varjopuolena monien vanhempien homomiesten vitsauksena on noina menneinä aikoina syntynyt hankala suhde alkoholiin. Tästäkin puhutaan hämmästyttävän vähän.

Itsekään en ole lasiin syljeskellyt ja aikanaan olisi kaikenlaista (kasvattavaakin) jäänyt kokematta kuivin suin. Sittemmin olen kyllä rankalla kädellä rajoittanut omaa juomistani - osittain siksi, että tiedostan nurkan takana väijyvän ja välillä lähellekin hiipineen alkoholiongelman olemassaolon.

Alkoholiongelmat homoyhteisössä ja koko suomalaisessa yhteiskunnassa edustavat joka tapauksessa vaiettua aihetta, tabua. Toisaalta yliholhoava alkoholipolitiikka ja "ylhäältä" tuleva "sormi pystyssä" -tyyppinen valistus pitävät huolta siitä, ettei asiasta synny luontevaa yhteiskunnallista keskustelua, jolla voisi ollakin vaikutusta esimerkiksi kännäämisen sosiaaliseen hyväksyttävyyteen.

Eivätkä päihdeongelmat tietenkään ole yksinomaan suomalaisia juttuja, vaan kyllä ongelmia on muuallakin maailmassa niin sateenkaari- kuin muissakin ympyröissä.

Asiasta olisi kuitenkin hyvä puhua enemmän ja avoimemmin.

Wali Hashi tosiaan nosti kissan pöydälle ja juuri oikealla hetkellä. Suomalaisessa mediassa on nimittäin nyt jonkinlainen uutistyhjiö. Aihe iski kunnolla ja näkyvästi tajuntaan. Lomalla on monella ryyppy hirttänyt kiinni ja siitä on krapuloiden lisäksi seurauksena huono omatunto. Tapa torjua tuota huonoa omaatuntoa on vain siirtää se taka-alalle.

Tähän samaan hälinään nostettiin esille keskioluen palauttaminen Alkoon. Iltapäivälehdet ovat saaneet kiinnostavan aiheen. Tämän päivän Iltasanomissa ehdotusta rusikoidaan kahden aukeaman verran!

Samaan aikaan kun yhteiskunta menettää valtavasti alkoholisairauksiin ja moniin kuolemiin, poliisi hiippailee metsissä kannabisviljelmiä etsien. Muiden huumeiden käyttö kuin alkoholin, saa paljon tuomitsevaa julkisuutta. Ei kuitenkaan alkoholi. Täysin suhteetonta. Alkoholiriippuvuuteen on todella vaikea puuttua niin homojen kuin heteroidenkin keskuudessa. Mitkään tilastot eivät näytä pystyvän asenteita muuttamaan.

Eikö olisi aika nimetä alkoholin myynti oikeasti myöskin huumekaupaksi? Perusteet olisivat enemmän kuin hyvät. Jos alkoholin liikakäyttö nimettäisiin huumekäytöksi, jopa asenteet alkaisivat muuttua.

JuhaniV kirjoitti:
> "Eikö olisi aika nimetä alkoholin myynti oikeasti myöskin huumekaupaksi? Perusteet olisivat enemmän kuin hyvät."

Kyllä. Olen tuota samaa jo useamman vuoden noin puhunut. Huumehan se on.

Valtio on kaksinaismoralisti: Samalla kun se on valtava huumediileri, se tuomitsee esim. kannabiksen käytön täydellisesti. Onkohan ongelma, että kannabiksesta ei tule verotuloja?

Olen sitä mieltä, että ennemmin alkoholi pitäisi kieltää ja kannabis sallia. Alkoholi saa ihmiset agressiivisiksi, kannabis lähinnä rauhoittaa. Molempien käytöllä on terveysvaikutuksensa, mutta alkoholi tappaa varmasti helpommin.

Itse olen nykyisin täysi absolutisti huumeiden kohdalla (ja huumeeksi lasken siis myös alkoholin), joten oma lehmäni ei ole tässä ojassa.

no homokulttuuriin on aina kuulunut juominen ja homobaarit, oikeasti en minä tiedä jos mun pitäisi tänään tavata homoja niin ei ole muutakuin tämä turun ainoa homobaari suxes. ja muuta ei oikein ole. itseäni ei pahemmin huvita juoda yleisestikään paljoakaan ja vielä vähemmän kalliissa baarissa sekä kyseisen paikasta en oikein tykännyt. no nuorille tarkoitetussa kohtaamispaikassa oli kun ennen kesätaukoa viimeisenä päivänä heterot vähemmistössä ja aspergereitakin oli muitakin kuin minä :D

mutta hlbt ihmisillä on yhteiskunnan nuivan suhtautumisen takia enemmän mielenterveysongelmia ja alkoholiongelmiakin kuin heteroilla. minusta hlbt ihmisten alkoholiongelmaisuutta hoidetaan parhaiten yrittämällä saada yhteiskuntaa tasa arvoisammaksi ja sallivammaksi, jolloin ei tule masennusta koska on seksuaalivähemmistössä ja sit juotua enemmän ja enemmän.

isälläni ja äidilläni oli alkholiongelma kun olin pieni mutta äiti lopetti kokonaan ja isä vähensi, mutta parin viime vuoden aikana isä on alkanut juomaan enemmän ja koen viimeisen kuukauden perusteella kun olen heillä viikonloppuna käynyt että voisi vähän vähentää, mutta hyvä juttu oli että hänellä työt alkoi joka vähentää kännäämistään. hänen firmallaan on vähän yt ollut muutaman vuoden aika jonkin verran ja jos isältä loppuu työt niin voi olla vaikeaa saada uutta, kun on jo aika lähellä eläkeikää ja ollut varmaan n.10 vuotta samassa firmassa sekä lukiot yms koulutukset jo vanhentuneet, ei niillä tiedoilla ole hyötyä enään.

itse en kannata keskioluen viemistä marketeista vaan viemään sinne viinejä ja yrittää saada erilasilla tavoilla suomalaista juomakulttuuria italialaisemmaksi, jolloin ei ole pakko aina kun juodaan juoda helvetisti jotain litkua ja myös tabu aiheena nuoret kokevat hienona asiana olla kännissä jolloin sitten juodaan nuorempana liikaa. ei minusta ole mikään ongelma jos ylä asteikäinen nuori saisi joskus vaikka synttäreillä juoda lasin kuohuviiniä tai vaikka jouluna lasin punaviiniä, asioista ei saa tehdä tabuja. siitä kertoo se että niissä perheissä joissa vanhemmat kieltää painokkaasti juomisen niin sitten tuleekin kavereiden kanssa juotua aivan liikaa jossain kuusessa. sama juttu tabujen huonoista puolista esim on se että niissä perheissä joissa kielletään seksuualiisuus, seksi, kondomit on enemmän vahinkoraskauksia yms nuorilla kuin niissä perheissä joissa asioista puhutaan neutraalisti.

En itsekään kannata lisäkieltoja alkoholin suhteen, pikemminkin sitä pitäisi vapauttaa laittamalla viinit yms. ruokakauppoihin. Alkoholikulttuuria pitäisi muuttaa, ja se ei onnistu muuten kuin arkipäiväistämällä alkoholi (ei niin, että juodaan kännit joka arkipäivä). Siitä pitäisi poistaa kielletyn hedelmän viehätys.

Kansanterveyden kannalta voisi olla ihan hyvä, että alkoholin sijasta ihmiset käyttäisivät kannabista. Guardianin artikkeli: "Alcohol 'more harmful than heroin or crack'" valaisee asiaa:
http://www.guardian.co.uk/society/2010/nov/01/alcohol-more-harmful-than-heroin-crack

Ja "puolueellisen sivuston" (kannabiksen kannattaja) sivulla on grafiikkana esitetty samaa asiaa, mutta lähteenä nyt The British Medical Journal vuodelta 2012:
http://norml-uk.org/2012/08/cannabis-is-least-harmful-substance-in-published-british-medical-journal-harm-to-self-and-others-study

Tunnen ihmisiä, jotka ovat käyttäneet kannabista runsaasti vuosikausia, ja mielestäni heistä sen myös huomaa. Ei kannabiskaan vaaratonta ole. Mutta toisaalta: jos he olisivat käyttäneet alkoholia samaan tyyliin, olisivat ko. henkilöt jo spurgu-asteella tai haudassa.

Itse en ole koskaan varsinaisesti kunnolla käyttänyt alkoholia. Viime kerta taisi olla tippa ehtoollisviiniä. Pahalta maistui, niin kuin uskontokin.

Ystäväni ovat ihmetelleet mistä tämä johtuu, eivätkä oikein ymmärrä kun sanon ettei minua vaan yksinkertaisesti kiinnosta kokeilla.

Olen monet kerrat miettinyt sitä, mihin me oikeastaan tarvitsemme päihteitä.

Olen aiemmin käyttänyt alkoholia enemmän ja vähemmän. Seurauksena joka kerta on ainakin veto poissa pari päivää, mikä on lähes sietämätöntä. Pariinkymmeneen vuoteen en ole maistanut kuin ehkä muutaman viinilasillisen kohteliaisuudesta ja tullut niistä kipeäksi. Ei siis houkuttele jatkamaan. Meillä on kotona linjana, että kaapista löytyy alkoholia. Sitä tarjotaan, jos vieras niin haluaa. Nuorten suhteen linjamme on tiukka ei.

Olen huomannut sellaisen piirteen, että alkoholin käyttämättömyyttäni oudoksutaan. Hyvin usein kysytään selitystä, että miksi ei. Onko minulla alkoholiongelma, uskonto kieltää, jne. Ei mikään niistä. Olen myös huomannut olevani joissakin tapauksissa nk. huonoa seuraa, kun en juo viinaa samoin kuin muut. Haluan kuitenkin olla pirteä kutsujen jälkeisenä päivänä. Siinä yiksi syy etten juo. Toinen syy on alkoholin hinta. Sille rahalle on parempaakin käyttöä kuin lipittää kurkusta alas.

On ollut surullista seurata aika monia homotuttujani ja ystäviä, jotka viina on tappanut tai vahingoittanut heidän terveyttään.

Setalla oli 90-luvun alussa erillinen Raha-automaattiyhdistyksen rahoittama projekti, jonka tavoitteena oli puuttua hlbti-ihmisten reippaaseen alkoholinkäyttöön. Ilmeisesti edelleen joissain jäsenjärjestöissä tai niiden liepeillä toimii hlbti-ihmisille tarkoitettuja AA-ryhmiä.

Setan jäsenjärjestöjen kaikki ryhmätoiminta on (käsittääkseni ainakin pääasiassa) päihteetöntä ja tarjoaa mahdollisuuden tavata muita hlbti-ihmisiä baariympäristön ulkopuolella.

Tämä on hirmu hyvä ja tärkeä puheenaihe, olen iloinen, että se on rikkonut uutiskynnyksen.

Omassa lähipiirissäni huomaan sen, miten sokeaksi tullaan omalle käytökselle - tietoisesti tai tiedostamatta. Vanhempi alkoholisoitunut tuttavapariskunta päivitteli kovasti lukemia alkoholin kulutuksesta, kovaan ääneen tuomitsevat väkivallan alkoholin vaikutuksen alaisena, rattijuopumukset ja alkoholin lieventävänä asianhaarana oikeudenkäynneissä. Pariskunnalla on sokeritautia, verenpainetautia, on rappeumia, univaikeuksia ja muuta. He ovat hyvin tietoisia alkoholin aiheuttamista ongelmista ja vaaroista jo etuudestaan huonolle terveydelleen. Näistä asioista huolimatta perjantait, pyhät ja lomat, toisinaan myös lauantait menevät niin suuren alkoholipilven sisällä, ettei tekemisiään muisteta. Ja juomisesta ei puhuta. Ei keskenään, ei perheelle, ei tuttaville. Vaikka kaikki tietävät. Toisinaan kuulee "pitäis ehkä keksiä jotain muuta tekemistä", sitten mennäänkin taas alkoon. Onneksi he ovat sattaneet lapsensa jo maailmalle.

Tähän samaan sokeuteen omasta itsestä törmään suhteessa ruokaan. Moni tuttavanainen tietää valtavat määrät faktaa liikunnasta ja terveellisestä syömisestä, vitamiini- ja hivenainepitoisuuksista kalorimääriin, luomu- ja kasvispainotteisen ruokavalion kannattavuudesta paitsi omalle keholle, myös maapallon hyvinvoinnille jne. Moni näistä tuttavanaisista ovat ylipainoisia. Muiden painonpudotuksia ja -nousuja seurataan, mutta omalle kehonkoostumukselle ollaan sokeita. "Pitäis ehkä mennä lenkille..." ..lähikauppaan ostamaan suklaata.

Joko asioita ei haluta tai kyetä myöntää vaikka se tiedetään, tai sitten itsensä huijaamisesta on tullut jo tiedostamaton elämäntapa.
Ja nämäkö ovat niitä tilanteita, joissa pitää taas sattua jotain vakavaa, ennen kuin muutos tapahtuu. Läheisen kuolema. Sydänkohtaus. Lapsettomuus. Masennus. Mitä näitä nyt on.


Itse kuulun Juhanin kanssa niihin, jotka saavat selitellä omaa juomattomuuttaan. Lähipiirissäni illanviettojakin on alettu suunnittelemaan niin, että on aktiivinen osio, johon osallistutaan selvinpäin tai vain pari juoneena, sitten "nihkeimmät", eli minä ja puolisoni, lähtevät pois ja juhlat jatkuvat kaatamisen merkeissä. Sinällään tällaiset järjestelyt eivät haittaa minua, sillä saan osallistua siihen mukavimpaan yhdessäolon muotoon ja pääsen ajoissa nukkumaan. Häiritsevää on se, että tämä "nihkeys" pitää ottaa esiin ja painottaa minun "pyhimyksen siveitä" elintapoja vain, koska olen nollalinjalla jos ajan, ja juon muutavan vain hyvässä, valikoidussa seurassa. Varsinkin kun olen "siveä" vain suhteessa alkoholiin.
Uudessa seurueessa joudun selittelemään enemmän, ei, en ole raskaana; ei, en ole mormoni, ei, en vain yksinkertaisesti pidä sangrisasta kiitos kun ei vaan maistu, jooko, anna olla, älä tyrkytä. Huono jätkä kun ei ota, pitää tyrkyttää vähän lisää.

Samaan selittelyyn joudun myös kun on herkkuja tarjolla. Lihavuus (ylensyömisen seuraus, itsehän sitä suunsa täyttää) onkin nousemassa alkoholismin rinnalle kansantaudiksi ja taloudelliseksi vaivaksi yhteiskunnalle. Ylipainoisuus ja ylensyöminen sisältävät tiettyjä samoja tabuja kuin alkoholismi, erona se, että kun alkoholin käyttöä ikään kuin ihaillaan, herkkuperseily on tuomittavaa toimintaa kun sen seurauksen alkavat näkyä vyötäröllä.
Herkkupöydän ääressä olen epäkohtelias jos en ota edes sitä itseleivottua kääretorttua, vielä töykeämpi jos en santsaa keksikiposta. Koska olen hieman pullukka, on nöyrryttävää kun kysytään laihdutanko, siksikö en syö. Sitten saankin jo kuulla emännän oman laihtumisekertomuksen kahden vuosikymmenen takaa raskauden jälkeen ja liudan keinoja, jolla pääsen selluliitistä eroon. Minulla ei ole todettuja allergioita tai keliakiaa, johon voisin vedota jos soreriherkut eivät maistu, paitsi tuntemattomassa seurassa. Ei kiitos, ei maistu; ei kiitos, söin juuri kotona; kiitos ei, olen ennemmin suolasen ystävä; kiitos anna jo olla äläkä tyrkytä!!

En sanoisi drinkkeja paihteiksi, liian monta kumminkin johtaa siihen. katselin YLE net. uutisissa kuinka ihmiset tuovat juomaa estoniasta.
Ei enaan muutama laatikko kuin ennen vaan kokonaisia varastolaavullisia. Olemme olleet siela 1.5 kertaa. Silloin meita huvitti tuo touhu.
Me emme tuoneet mitaan, ihmiset katselivat ja nayttivat sormella kuiskien toisilleen.

Asiaan..tiedan joka puolella maapalloa gaybaareissa melkein kaikkilla on drinkkeja, ja odotteleevat tapaavansa jonkun. Siita voi tulla paihinsa jos tarvii koko illan odotella. Siina tilassa on jo lliian myohaista menna kenenkaan kanssa.

Hyväksyttävä tapa väistää kutsuilla alkoholi, on ilmoitus kuskina olemisesta. Pyydän aina, että olisiko tarjolla autoilijan juomaa. Kun me molemmat olemme yhtä aikaa samassa tilaisuudessa, sitten toisen pitää keksiä joku muu tekosyy olla juomatta. Lasten kumiratti kakkoskuskin paikalla ei riitä selitykseksi. ;-)

Stiina kirjoitti: "... itsensä huijaamisesta on tullut jo tiedostamaton elämäntapa. "
Muistuu tuosta mieleeni oitis yksi tuttavapariskunta. Jossakin vaiheessa lääkäri kirjoitti potilaskertomukseen "alkoholisti". Kumppani suivaantui perin juurin. Kiukkuisena hän kertoi diagnosista minulle ja sanoi, ettei se pidä lainkaan paikkaansa. Hänen kaverinsa ei muka missään tapauksessa ole alkoholisti. Lähellä tuota episodia he halusivat käydä kanssani viinakaupassa juuri ennen viikonloppua, mutta eivät voineet ajaa sattuneesta syystä. Viikonlopun juomat kahdelle hengelle olivat seitsemän (7) pulloa viskiä ja kaksi koppaa vahvinta kaljaa. Seuraavalle viikolle joku muu sitten haki heille uuden lastin. Meni jonkin aikaa ja toinen joutui sairaalaan, jossa hänen kerrottiin kuolleen laajoihin sisäisiin verenvuotoihin, joille ei ollut tehtävissä mitään. Siis sisäelimet liukenivat alkholiin. Eloon jäänyt kumppani on vakavasti sairas. Syy hänen sairauksiinsa on muka jokin muu kuin hänen elämäntapansa.

Baaritiskin molemmat puolet ovat tulleet tutuksi jossain vaiheessa elämää - ehkäpä aikanaan liiankin rajusti. Kuitenkin omat kokemukseni, molemmilta puolilta tiskiä ja hblt-väen seurassa, ovat aikaisempien kirjoittajien kanssa saman suuntaisia. Ja rehellisesti sanottuna, tuskin olen ainoa baarissa yksinäisyyttäni lasiin hukuttanut. Ikäluokassani löytyy varmastikin monia. Joillekin vain se avoimuus ja itsensä tunnustaminen ei ole ihan niin helppoa - alkoholipitoisista on puolestaan helppo hakea rentouttajaa. Ja useinhan se sitten menee "överiksi", kun kohdalle ei osukaan siellä ravintolassa se "uljas prinssi". Ja se "lihan himo" onkin jo kasvanut pilkun tienoilla kasvanut jo siihen mittaa, että toinen samassa kunnossa oleva tarttuu mukaan. Siinähän ei tunnetusti "hyvä heilu". Ravintolahan on vihonviimeinen paikka hakea parisuhdetta. Siitä varmaan useimmilla lukijoillakin on kokemuksensa kerrottavanaan.

Hienoa, että asia on otettu esille. Aikakin keskustella tästä ilmiöstä. Vuosikymmenten aikana (1974 alkaen enemmän ja vähemmän) Helsingin homosceneä silmäilleenä, edelleenkään en löydä suoranaisesti meille suunnattua kahvilatarjontaa siinä määrin, kuin soisi. Yksi kaksi kahvilaa ei vielä riitä, mieluusti näitä paikkoja voisi olla enemmänkin. Miksikö? Menehän tavallisessa kahvilassa suutelemaan rakastasi, tai osoittamaan muuten vain hänelle hellyyttä. Kaikki eivät ole välttämättä avoimia toimimaan niin "tavallisessa kahvilassa". Toisaalta, taitaa mennä parikin sukupolvea, ennen kuin suomalaiset oppivat suhtautumaan luontevasti erilaisuuteen.

Kun ikää tulee lisää ja lisää (ja jostain syystä sitä tuntuu tulevan aina vain nopeammalla tahdilla), ei jaksa enää niin hyvin ymmärtää viinanhuuruisia baari-iltoja, vaikka niitä olisi aikanaan itsekin viettänyt. Tosiasia on kuitenkin, että hblt-väen piirissä alkoholiongelmia tulee esiintymään jatkossakin. Kaikki kun eivät ole valmiita tunnustamaan (edes itselleen) omaa erilaisuuttaan edes selvin päin. Perinteinen suomalaisäijäily tulee siinä kohtaa mukaan ja pitää ottaa ensin kotona (tai kaverilla pohjat) ja sitten muutama rohkaisuryyppy baarissa, ennen kuin uskaltaa toista ihmistä lähestyä. (Onko siis helpompi lähestyä tuntematonta ihmistä omasta mielestä "vapautuneena", kun kohteen silmissä näyttää jo valmiiksi "känniääliöltä" ?)

Eräs parin kymmenen vuoden takainen "silmieni ilo" olli selvinpäin hyvinkin arka omasta seksuaalisuudestaan - siitä ei saanut puhua ääneen, eikä hänen (baarimestari) asiakkaistaan "kukaan tiennyt" - hänen omien sanojensa mukaan. Tosiasiassa lähes kaikki hänen työpaikkansa kanta-asiakkaat tiesivät asiasta, mutta eivät tuoneet sitä (fiksuina aikuisina) esiin. Mutta annahan olla kun tämä baaritiskin sankari oli vapaalla ja sai itse viinaa (ja sitähän sitten menikin aikalailla kurkusta alas) - ei ollut väliä, sattuiko kohdalle tuttu vai tuntematon - kovasti piti olla iskemässä miestä siitä huolimatta mukaan - vaikka saatoin itse istua vieressä baaritiskillä. ( No, sanottakoon, että seuraavan viiden vuoden "poka" olikin sitten lähes absolutisti. Toki kaksi kertaa vuodessa hän saattoi pari siideriä ottaa...)

Kuitenkin on muistettava - viinaakin voi juoda, jos sen tekee kohtuudella.

Arkadas

ps. sanotaan, että viina on viisasten juoma - jos se pitäisi paikkansa, suomalaiset olisivat maailman viisainta väkeä =D

Mä ymmärrän kyllä, miksi ihmiset kyselevät, jos yksi porukassa ei juo, kun ollaan yhdessä liikkeellä. Musta se on vastaavanlainen tilanne, kuin jos joku järjestää illalliset, joissa yksi ei syö. Kun ei nyt ole nälkä. Ja siitä voisi lihotakin. Ja vaikka mitä. Tai että on yhteislaulua johon yksi ei osallistu. Tai joku, joka istuu kentän laidalla eikä liiku, kun muut pelaavat jalkapalloa. Musta ei ole kummallista tarjota sitä juotavaa tai pelipaitaa automaationa ja sitten kysyä, että ootko nyt ihan varma, ettet tee näitä asioita yhdessä meidän muiden kanssa.

Se, että näistä aktiviteeteista joku keksii puuhakseen aina vain tuon ekan vaihtoehdon, eikä koskaan viimeistä, on tietysti surullista.

Siinäkään ei oo musta mitään kummaa, että joku on lihava ja syö herkkuja, vaikka tietää kaikenlaista ravinnosta ja kehonkoostumuksesta. Eikä siihen tarvi mitään harhaisuutta oman vartalon suheen liittyä. Tiedän minäkin asioita heteroista, ja silti elän kuin homo. Tiedän asioita lemmikkisiileistä, mutta meillä on koiria. Eihän nämä asiat sulje toisiaan mitenkään pois.

Näyttäisi siltä, että alkoholon kanssa ongelmia on viiden ääripäillä: absolutisteilla ja alkoholisteilla. Kohtuu viihdekäyttäjä ei varmaan edes mieti. Tietysti jos joku ei juo, se aiheuttaa kummastusta että miksi ei.
Jos baarikulttuurista puhutaan, minusta vaikuttaa siltä, että homobaarien kävijämäärät ovat vähentyneet, ainakin viikolla baarit kumisevat tyhjyyttään, kun taas heterovastaavissa saattaa olla jopa tungosta. Voi olla, että viimevuosina homot ovat jalkautuneet muuallekin, kuin homobaareihin.

______________

Juomatapojensa tarkkailun voi alottaa vaikka boikotoimalla Venäläistä votkaa:

http://www.themoscowtimes.com/news/article/lgbt-organization-calls-for-boycott-of-russian-vodka/483650.html

Viime viikonlopun empiirisen analyysin perusteella on pakko olla kokolailla samaa mieltä SaintJudyn kanssa. Juhlat olivat varsin mukavat, jokainen jo alkoholia tai alkoholitonta siihen tahtiin kuin itseään kiinnosti. Edes naisväki ei saanut mitään itkupotkuraivareita, vaikka jotkut aika laitamyötäisessä olivatkin. Seuraavana päivänä tuskin kellään oli mitään määrätöntä krapulaa tai vakavampaa.

Eikä tällä kertaa mukana näkynyt ainokaistakaan "julistavaa absolutistia", vaikka juomatta olisi aivan hyvin pärjännyt.

Nykykeskusteluja vain tuntuu vaivaavan polarisoituminen, ainoat "elävän elämän esimerkit" joita keskustelussa käytetään, siis raivoraittiit sekä rappioalkoholistit, ja heidän kulutukseksestaan sitten revitään viisautta koko kansan käyttöön. Rappiolla olevat ovat toki oma lukunsa, ja heitä toki täytyy auttaa mutta se ei onnistu hinta- tai saatavuuspolitikoinnilla. Siinä tarvitaan ihmisen kohtaamista.

Ja kokonaisuutenahan kulutustilastot ovat tainneet jo hieman tulla alaspäin, ja nuorten kulutus on alkanu suuntautua enemmän miedompiin. Eli peli vielä ollakaan menetetty.

Itselläni baarikäyttö on aika yleistä, sillä se on kuitenkin loppujen lopuksi se helpoin paikka mennä katsomaan josko tuttuja olisi liikenteessä... Mielellään sitä menisi mihin tahansa muualle, mutta helppoa ratkaisua ei vain ole ilmaantunut. Tässä selvä liikeidea maan Setojen sinkkutoiminnaksi :)

k_ma kirjoitti: "julistavaa absolutistia"

Todellisuudessa alkoholia juomattomat pakotetaan "julistaviksi absolutisteiksi" jankkaamalla täysin julkisesti, että etkö tosiaan juo ja miksi et juo, perustele. Yhdysvalloissa kutsuilla tämä asia hoidetaan hienovaraisesti. Joka kerta tarjolla on ollut virvoitusjuomia ja tuoremehuja. Oman juomansa voi saada siellä nolla-prosenttisena kenenkään sitä noteeraamatta. Kohtuutonta juomista katsottiin pahalla, oli kysymyksessä homojen juhlat taikka joku muu tilaisuus. Kuulin muutaman kerran isäntäväen toteavan keskenään, ettei kohtuuttomasti päihtynyttä henkilöä enää kutsuta.

JuhaniV kirjoitti:
> "Todellisuudessa alkoholia juomattomat pakotetaan "julistaviksi absolutisteiksi" jankkaamalla täysin julkisesti, että etkö tosiaan juo ja miksi et juo, perustele."

Ei joka paikassa, mutta tätä todella tapahtuu. Pari vuotta sitten "aikuisten miesten diskossa" tapahtui keskustelu minun ja baarimikon välillä, lähellä olijoiden kuunnellessa:

- Kokis, kiitos!
- Miksi ei jotain viinaa?
- Mieluummin cola, kiitos.
- Miksi et ota jotain alkoholia?
- Saisinko sen colan?
- Miksi ei viina kelpaa?
Johon vastaan kovalla äänellä:
- Kun olen vanha alkkis!

Tämän jälkeen sain colani. Mutta että ihme tyrkyttämistä ja jankkaamista. Oliko tarkoitus olla vittumainen vai hauska?
Onko kyse rahasta? Luulisin coca-colan olevan katteiltaan ihan OK juoma diskollekin... vai?

Siinä baarimikko aivan väärässä ammatissa...

t. Kari