Suomessa ollaan jäljessä
Minäkin olen miettinyt kovasti sitä, miksi Suomessa kehitys yhdenvertaisuusasioiden suhteen junnaa paikallaan. Esimerkkinä juuri tämä avioliittoasia.
Englannissa ja Walesissa samaa sukupuolta olevien parien avioliitot salliva laki hyväksyttiin juuri, monien muiden maiden tavoin. Suomessa yhdenvertaisuusasiassa on pitkään edetty ihan kohtuullisella vauhdilla, mutta avioliittoasian etenemisen suhteen tilanne on kuin kiekkoleijonien tavanomaisissa menestyksessä: muut vievät kirkkaimmat pokaalit nenän edestä.
Ihmetyttää luonnollisesti, mitä jarruttajat kuvittelevat saavuttavansa meneillään olevalla vetkuttelulla. On nimittäin aivan selvä, että Suomessakin tasa-arvoinen avioliittolainsäädäntö hyväksytään, vaikka päivämäärä ei vain vielä ole tiedossa. Reilusti suurin osa suomalaisistahan mielipidemittausten mukaan hyväksyy nikottelutta avioliiton avaamisen homopareille. Viimeaikainen kehitys on laahannut pyöreät seitsemän vuotta Ruotsin jäljessä, joten voidaanko siitä laskea myös tasa-arvoisen avioliittolain hyväksymisen ajankohta? Ehkä, ehkä ei.
Jostain pitäisi nyt saada riittävästi painetta poliittiseen päätöksentekoon.
Se, miksi homma laahaa, johtuu varmasti monista pienistä yksittäisistä tekijöistä. On tietysti ryhmä, jossa uskonnollisin perustein avioliitto nähdään jotenkin kirkon yksinoikeutena tai enemmän/vähemmän muilla perusteilla yleisemmin heteroiden yksinoikeutena. Käytännössä varsin maallistuneessa isänmaassamme monet ev-lut kirkon kanssa sidoksissa olleet perinteet toki ovat vielä vahvoja ja voimissaan. Monien meneillään olevien muutoksen nieleskely on vielä isosti kesken; maailman mullistusten keskellä omasta ja tutusta halutaan pitää kiinni.
Itse näen jonkinlaisena ongelmana sen, että Suomessa sateenkaariasiat (tasa-arvoisine avioliittolakeineen) on poliittisesti paketoitu aika tiukasti eräiden muiden yhteiskunnallisten muutosprosessien kanssa (määrittelen ne vihervasemmistolaisiksi, ja tiedän saavani kritiikkiä tämän huomion esittämisestä - ja se on tietysti ihan oikein, koska keisarin vaatteiden puuttumisesta huomauttavaa sietääkin kurmootella). Nuo muutosprosessit puolestaan isoina rakenteiden mullistuksina voivat pelottaa monia konservatiivisemmin maailmaa tarkastelevia. En minäkään ihan hyvällä silmällä katsele kaikkea tekeillä olevaa.
Monissa muissa maissa sateenkaariasioita on käsitelty yksittäiskysymyksenä - ja menestys onkin ollut suurempaa, vaikka esimerkiksi avioliiton avaamisen kannatus olisi ollut jopa pienempää kuin meillä.
On esimerkiksi voitu esittää konkreettisia hyötynäkökohtia sille, että seksuaalivähemmistöihin (ja sukupuolivähemmistöihin) kuuluvien ihmisten asemaa yhdenvertaistetaan, vaikkapa avaamalla avioliittoinstituutio käytännössä näihin vähemmistöihin kuuluville. Toisaalta ei ole tarvinnut kantaa yhtä aikaa mutta erikseen tapahtuvien asioiden taakkaa uskottavuutta heikentämässä. Tuo taakka on omiaan heikentämään esimerkiksi seksuaalivähemmistöjä koskevan asiallisen tiedon vastaanottoherkkyyttä niissä ympyröissä, joissa eräänlaisena vihervasemmistolaisena pakettina näyttäytyvän muutoksen olemus laajemmin herättää epäilyksiä.
Nyt pitäisi osoittaa mieltä tavalla tai toisella. Ja se mielen ilmaiseminen pitää kohdistaa sinne, missä on ongelma. Turha mennä eduskuntatalon eteen. On mentävä kokoomuksen puoluetoimiston eteen.
...joka olisi vain edellä kuvaamani ongelman jatkamista. Juuri se, että homoseksuaalisuus-ilmiö on läheisesti kiinni kaikenlaisissa marginaali- ja vaihtoehtoliikkeissä, koijärvi-aktivismeissa ja erinäisissä muissakin -ismeissä, aiheuttaa sitä enemmän torjuntaa mitä konservatiivisempiin ympyröihin mennään.
Nyt ei plakaatit heiluen ja liput hulmuten kadunkulmaan meluamaan, vaan selkeän täsmästrategian luomisen jälkeen rautalankaa ja konkreettisia hyötynäkökohtia.
(EDIT lyöntivirheen korjaaminen ja ajatuksen pienimuotoinen täsmentäminen)
Nyt täytyy kyllä myöntää, että putosin (jälleen kerran) täydellisesti kärryiltä yrittäessäni seurata smo:n kokoomuslaista ajatuksenjuoksua.
Siis se, että änkyräkonservatiiviset "perinteiseen" kokoomuksen kannattajajoukkoon tukeutuvat poliitikot eivät halua/uskalla kannattaa tasa-arvoa kaikille kansalaisille, onkin tuon myyttisen "vihervasemmiston" syytä. Ei tasa-arvo ole eikä ole koskaan ollut minkään poliittisen suuntauksen monopoli tai yksinoikeus, vaan sitä joko kannattaa tai sitten ei. Vai pitäisikö Vasemmistoliiton ja Vihreiden lakata pitämästä näitä asioita esillä, jotta enemmistö kokoomuslaisista uskaultautuisi ottamaan pään pensaasta ja alkamaan elää tätä vuosituhatta?
Homovastaisuus ei Suomessa sinänsä ole niin voimakasta, kuin miltä se saattaa näyttää. Suomalaisten selvä enemmistö kannattaa seksuaalista tasa-arvoa. Nykytilanne on pikemminkin seuraavien sattumusten sarja:
1. Enemmistö suomalaisista ei koe kysymystä seksuaalisesta tasavertaisuudesta henkilökohtaiseksi, millä on ratkaiseva merkitys.
2. Varsinkaan suuret puolueet eivät painota seksuaalista tasavertaisuutta juuri edellisestä johtuen.
3. Puoluekartta ei Suomessa noudata tyypillistä kaksinapaisuutta: talousliberalismi, arvokonservatismi, nationalismi vs. sosialismi, arvoliberalismi, kansainvälisyys, eli vaihtoehtoja on enemmän.
4. Seksuaalisen tasavertaisuuden kannatus painottuu sellaisiin ryhmiin, jotka tavallisesti välttelisivät toisiaan - Suomen politiikan poikkeuksellisesta konsensushengestä huolimatta.
5. Talousahdinko tekee ihmisistä itsekkäitä ja vihaisia, mikä yhdistettynä avioliittokeskusteluun ja ensimmäiseen syyhyn tarkoittaa välinpitämättömyyttä tai joskus jopa torjumista.
6. Vihaiset ihmiset kostavat taloustilanteesta äänestämällä uutta tai uudentuntuista vaihtoehtoa, kunhan ei koe siinä mitään itseensä kohdistuvaa antipatiaa.
7. Homoviha on toistaiseksi noussut marginaalista Perussuomalaisten muodossa eurokriisin takia.
8. Kokoomus haluaa edes puoliksi omannäköisensä hallituksen ja änkeää KD:n mukaan ja maksaa siitä vähemmistön perusoikeuksilla. (1., 2., 3., 4. ja 5.)
9. Muut seksuaalisen tasa-arvon kannattajat antoivat tässä Kokoomukselle ja KD:lle periksi. (2.)
Public eye: et varmaankaan pudonnut täydellisesti kärryiltä. Siltä osin kyllä meni ohi, että olisin osoittelemassa tällä kertaa syyllisiä. Lähinnä erittelin olemassaolevaa tilannetta.
En myöskään kirjoittanut mitään siitä, että kenen pitäisi toimia tai olla toimimatta. Kiinnitin huomiota siihen, että sateenkaariasioita olisi parempi tuoda esiin nykyistä konkreettisempien huomioiden muodossa, esimerkiksi hyötynäkökulmien kautta. Pitäisi pyrkiä vaikuttamaan asioihin käytännössä, ei kilpailemalla maailmaasyleilevimmillä ulostuloilla.
KD lienee jo menetetty, mutta perussuomalaisten, keskustan, kokoomuksen ja sdp:n piirissä on huomattava määrä sellaisia hahmoja, joille oikein esitetyt konkreettiset huomiot voivat tuoda ahaa-elämyksiä.
Konkreettisilla huomioilla voi ehkä vaikuttaa paremmin kuin vaikkapa varsin abstrakteilla ihmisoikeusargumenteilla. Esimerkiksi Oras Tynkkynen (vihr) on uloistuloissaan tuonut käytännön hyötynäkökohtiakin esiin, mutta häneen se sitten oikeastaan on sillä osastolla jäänytkin.
Pitäisi laajemmin myös vaihtaa samanmielisten selkääntaputtelu ja eri mieltä olevien ylenkatsominen hallituiksi täsmäiskuiksi.
EDIT: Ehkä näkökulmani hahmottamista auttaa, kun totean, että minulle on herttaisen yhdentekevää se, kuka kannattaa tasa-arvoa ja kuka ei - tai millä perusteilla käytännön asiat on lopulta saatu ratkaistua siten, että ne toteutuvat oikeudenmukaisesti. Ihan sama, onko kyseessä halu parantaa maailmaa vai kiiluuko silmissä raha.
Miksikö? Suomen lipussa on risti, joten tuollainen irvokas lakialoite ei tule kyseeseen.
Olemme kristitty maa.
Aika monella muullakin tasa-arvoisen avioliittolain hyväksyneellä maalla on lipussaan risti.
Ja sitten uskovaiset ihmettelevät miksi heitä vihataan niin kovasti... Mutta onneksi Roxin kaltaisia on vastassa taikauskoisen idän sapelia tallova Suomen leijona lännen miekka tassussaan. Ei taida Rox olla tarpeeksi eheä käydäkseen sen mirrin kimppuun.
eheydy pallero
---------
Jeesus kehoitti tekemään parannuksen. Jeesuksen mukaan usko on ainut asia mikä voi pelastaa ihmisen iankaikkiselta kadotukselta.
Tuossa Roxin ylläolevassa kommentissa on toki jonkin sortin kyseenalaista historiallista ja fiktiivistä viihdearvoa, mutta mitään muuta sisältöä siinä ei ole.
Enkä joka tapauksessa ota käskyjä vastaan tekopyhältä fariseukselta, joka lyö toisia satukirjalla päähän laista ja ihmisoikeuksista piittaamatta. Oma moraalini ei toimi sillä tavalla.
Public eye!
On todella toivottavaa, että tämä tasa-arvon tavoittelu ei menisi vasemmisto - oikeisto kamppailuksi, yksipuoliseksi valinnaksi siitä, mitä puolet tässä edustavat. Minusta smo:lla on tässä hyvä pointti. Nyt olisi hyvä m y ö s esim. juuri kokoomuksessa tuoda esille hyötynäkökohtia. Näin voisi kannatusta saada l a a j a l t a rintamalta. Hbt-oikeudet ovat ainakin Iso-Britanniassa menneet läpi juuri laajan kannatuksen avulla.
Suomessa ei myöskään ole kovin terävöitynyt epätasa-arvon aiheuttama vahinko ja syrjintä.
Ei tämä tasa-arvoasia mielestäni ole oikeisto-vasemmisto-juttu. Ennemminkin asioiden etenemättömyydessä kyse on siitä, että suomalaiset "päättäjät" ovat nyhveröitä eivätkä uskalla viedä asioita eteenpäin ja tehdä päätöksiä. Tämä näkyy monissa muissakin asioissa, kuten vaikkapa valtion ja kuntien tilanteessa: maa on menossa päin seinää vauhdilla eikä kukaan viitsi laittaa tikkua ristiin asian korjaamiseksi. Odotellaan vaan ja otetaan miljarditolkulla lisää syömävelkaa. Jotenkin koko hommasta puuttuu tekemisen meininki! Aivan kuin poliitikot odottaisivat, että jostain tulee joku, joka hoitaa asiat kuntoon sen sijaan että itse aktiivisesti tekisivät asioille jotain. Lieneekö Suomen ylisuureksi paisunut julkinen sektori niin täynnä elämästä erkaantuneita poliittisia broilereita, että heidän aikansa kuluu suojatyöpaikkojen ja omien etujensa pyörittämiseen.
Meni ehkä hieman kauas alkuperäisestä aiheesta, mutta jonkinlainen ajatus tuossa kai myös oli mukana :D
Niinpädiinbä...vai että lakimuutoksen törppäämisessä on sitä ajavat tahot?
Vihreät ovat tuoneet poliittiseen ohjelmaan kestävän kehityksen periaatteet, joka löytyy lähes jokaisen puolueen ohjelmasta. Hörhöily ei ainakaan tuota törpännyt, homojen käsitteenä on ilmastonmuutosta konkreettisesti ymmärrettävissä - tosin ensimmäisten väitetään olevan vastuussa myös jälkimmäisestä. Olisikohan nyt kuitenkin niin, että tasa-arvoinen avioliittolakia vastustavat ovat kuitenkin poliittisessa enemmistössä ja tunteita herättävänä aiheena sopiva pilkkiväline niin sen puoltajille, kuin vastustajille.
On se kyllä kumma, jos tasa-arvo on puoluepoliittinen kysymys...tai taloudellisilla seikoilla kannatettava. Ehkä kokoomus voisi ajaa vaikka jotain homoavioveroa, jolla turvataan vaikkapa heteroliittojen asema. Taijotainmuutasellaista.
Minusta on tärkeää ymmärtää se, että tuskin kukaan veetuillakseen vastustaa avioliiton avaamista samaa sukupuolta oleville pareille. Oletettavasti uudistuksen vastustajat kokevat, että heidän syynsä vastustaa ovat perusteltuja ja ihan järkeviä.
Minä ajattelen niin, että käsitystensä korjaaminen uusien tosiasioiden edessä ei ole häpeä, ja että mieltään voi muuttaa silloin, kun huomaa olleensa aiemmin väärässä.
Jos halutaan auttaa homokysymyksen suhteen asenneongelmaisia ehkä jopa muuttamaan käsityksiään, niin asiaa olisi hyvä edistää muuten kuin karsinoimalla väkeä hyviksiin ja pahiksiin. Sillä keinolla ei jalosteta ihmislajia paremmaksi, eikä edes viedä yksittäisiä ihmisiä oikealle tielle. Siihen auttaa vain henkilökohtainen kasvaminen, jos on auttaakseen.
Jos haluamme jouduttaa avioliittoasiaa, on syytä miettiä oikeasti käyttökelpoisia lähestymiskeinoja asiaan. Tasa-arvoisen avioliiton puuttuminen on käytännön puute, eikä avioliittoasiaa pidä ajatella tasa-arvoajatusten leviämisen hedelmänä. Avioliittoasiaa pitää ajatella ratkaistavana kysymyksenä.
vuoden 2011 eduskuntavaalien alla kokenut kokoomuspoliitikko Pertti Salolainen sanoi minulle vaalimökillä Helsingin keskustassa, että koko homoasia ei kuulu eduskuntaan. Se on makuuhuoneasia. Löytynee vanhoista äänitteistämme. Vanhakantainen kokoomusmielipide on näin perustavanlaatuisesti erilainen.
Seuraavan kerran kysyn häneltä samaa asiaa vuoden 2015 vaalien vaalimökillä (mikäli hän vielä on ehdokkaana). Onko homojen tasa-arvo ja avioliitto vain makuuhuoneasia?
Juuri tuollaisten asenteiden olemassaolon vuoksi on mietittävä entistä käytännöllisempiä asioita avioliittolakiasian edistämiseksi. On varmasti yksilöitä, joiden päätä ei oikein voi kääntää. Vaan onneksi ajan kuluminen on tässä puolellamme.
Jos Salolainen yhä vuonna 2015 pitää homojen tasa-arvoa ja avioliittoa vain makuuhuoneasiana, niin toki voi kysellä, että oliko hän itse avioliitossa edesmenneen vaimonsa kanssa vain makuuhuoneessa - vai mitä hän mahtaa tarkoittaa.
..mutta eihän meillä makuuhuoneessa oo mitään vaikeuksia saavuttaa tasa-arvoa, se loppu yhteiskunta siinä se ongelma on..
smo kirjoitti:
> "Minusta on tärkeää ymmärtää se, että tuskin kukaan veetuillakseen vastustaa avioliiton avaamista samaa sukupuolta oleville
> pareille. Oletettavasti uudistuksen vastustajat kokevat, että heidän syynsä vastustaa ovat perusteltuja ja ihan järkeviä."
En usko, että tuo pitää useinkaan paikkaansa. Vastustaminen on sukua koulukiusaamiselle tai rotuerottelun puolustamiselle. Niillekin löytyy aina jokin "järkisyy".
Oikeita järkisyitä lakimuutoksen puolesta kannattaa esittää ja pitää julkisuudessa, ne vaikuttavat ainakin niihin, jotka vielä miettivät kantaansa. Mutta joku Anne Holmlund (kokoomus) tuskin järkiperusteluja ymmärtää. Kyse on niin selvästi tunneasiasta, ei järjestä.
Kokoomuksesta: sen erityispiirre on se, että puheillaan kokoomus yrittää miellyttää kaikkia. Sitten näihin puheisiin uskovat usein kuvittelevat, että kokoomus puolueena olisi sitä mieltä, mitä he sen puheista (suodattaen) haluavat kuulla.
Kokoomus on vähän kuin raamattu: jutuista saa kasaan lähes millaisen tahansa tavoitelistan. Uskoo sitten ken haluaa, että koko puolue on samalla kannalla.
Siis: Joka puolue on tietenkin hajanainen, mielipiteet eivät ole kaikissa asioissa kaikilla samat puolueen sisällä. Mutta minusta näyttää siltä, että Kokoomusessa tämän on enemmän totta useammassakin asiassa. Ja erityisesti tasa-arvoisen avioliittolain kohdalla Kokoomuksen kenttä on todella hajallaan. Siksi Kokoomusta äänestäessä on sama, kuin arpaa heittäisi: valituksi edustajaksi voi päästä hyvinkin joku täysin vastakkaista mieltä oleva.
Kokoomusta voi toki kannattaa (puolueena) joidenkin muiden asioiden vuoksi, mutta tässä tasa-arvoisen avioliittolain kohdalla näyttö ko. puolueella on surkea. Paljon puheita, vähän tekoja. Puheet katson tekojen puuttumisen vuoksi vain markkinointikikaksi.
Jäljessä missä suhteessa? Mehän ollaan kerrankin enemmistö jossain asiassa - jopa Euroopassa! Ja kattokaa nyt, miten Suomelle kävi Euroviisuissakin. Suomessa ei vaan oo koskaan oikein osattuu lukee kansainvälisii tuulii...
Riquman1990:n viimeinen lause on valitettavasti totta. Monille tuntuu olevan tärkämpää kuuluminen takapajuiseen enemmistöön kuin katsoa tulevaisuuteen ja olla edistyksellisten menestyjien joukossa.
Mitä Eurovision laulukilpailuun tulee, Suomen tämänvuotinen menestys ei sentään ollut aivan heikoimmasta päästä. Jäihän taaksemme sentään 39 osallistujamaasta peräti 15, niiden joukossa sekä tasa-arvoisen avioliiton hyväksyneitä kuin sen jyrkkiä vastustajiakin.
Jukka, juuri sitä tarkoitan, että tasa-arvoisen avioliiton vastustajat löytävät "järkisyyn" vastustamiselleen. He siis kokevat vastustamisensa oikeutetuksi ja aiheelliseksi. Olisi ehkä mahdollista tarjota uudella tavalla syitä olla vastustamatta, kun ei ajattele, että vastustettaisiin ilkeydestä.
***
Itse mietin aiemmin tässä ketjussa lähinnä yleisön ja poliitikkojen asenteita jatkumona tai suuntauksina, en niinkään puoluepoliittisina kysymyksinä. Sateenkaariasian kytkeminen puoluepolitiikan peleihin näyttäytyy minulle juuri yhtenä syynä sille, että esimerkiksi avioliittoasian edistäminen on kivuliasta, yleisemmin tai mainitun Kokoomuksenkin sisällä.
Mennään nyt sitten puolueiden pariin, kun virta sinne suuntaan vei.
Niin. Kokoomus ei puolueena ole loistanut avioliittoasiassa. Siksipä asialle on syytä tehdä jotain - ja juuri sitä tarkoitan tämän ketjun aiemmilla kirjoituksilla. Pitää tuoda sellaisia näkökulmia esiin, joilla murretaan muuria. Varmaan salolaisten tai holmlundien kaltaisten jäärien osalta on turha edes yrittää, mutta monien muiden kohdalla on toisin.
Perussuomalaisten ja keskustan piirissä on myötämielisesti suhtautuvia henkilöitä, mutta heillä ei ole ainakaan toistaiseksi oikein tilaa toimia asian suhteen. Kristillisdemokraateista en nykyään tiedä.
Kokoomuksen piirissä toimii aidosti sateenkaariasian suhteen aktiivisia henkilöitä, ja edellisestä ryhmästä erotuksena heillä on myös tilaa toimia. Olisi asian edistämisen kannalta hyvä, ettei näitä henkilöitä pidettäisi pelkkinä puolueen julkisuuskuvan kiillottajina, vaikka tällaista käsitystä lieneekin houkuttelevaa käyttää lyömäaseena. Nämä henkilöt tekevät tärkeää työtä, ja heille sopisi kyllä antaa kaiken tukensa, vaikka ei puoluetta muuten arvostaisikaan. On varmaan turhauttavaa toimia puolueensa sisäisten haasteiden parissa samalla kun samaa asiaa edistävien keskuudesta saa ulkopuolelta vielä osakseen ylenkatsetta ja työn kyseenalaistamista.
SDP:ssä tilaa tuntuisi olevan enemmänkin, mutta minua kyllä suuresti ihmetyttää, että konkreettisia sateenkaarevia avauksia on tullut ainakin tämän vaalikauden aikana vähemmän kuin "pääpiru" kokoomuksen suunnalta. RKP:n osalta sama juttu.
Sitten on toki Vasemmistoliitto ja Vihreät, joista etenkin jälkimmäiseen liittyy ajatus jokseenkin täydellisestä seksuaalisesta tasavertaisuudesta. Ja kuten aiemmin totesin, on etenkin Vihreiden Tynkkynen nostanut esiin konkreettisia syitä kannattaa tasa-arvoista avioliittolakia, siten, että asia hahmottuu yksyiskohtaisemmin kuin vaatimuksena itsestäänselvästä oikeudesta - mitä sen tietysti pitäisi olla.
Kuten martin totesi, kannatus laajalta rintamalta voisi olla ihan mahdollista. Se kuitenkin vaatii nykyisen kurssin hienoista muuttamista.
Minusta on ikävää, että sateenkaariasian edistämistä kannattavien ja jopa sen eteen käytännön työtä tekevissä ihmisissä ilmenee haluja käyttää sateenkaariasiaa työkaluna poliittisten rintamalinjojen rakentelussa, kun pitäisi hyvässä hengessä tukea sellaisia vaikuttajia, jotka suhtautuvat periaatteessa myötämielisesti sateenkaariasian edistämiseen tai eivät ainakaan vastusta edistämistä, mutta omassa viiteryhmässään joutuvat olemaan altavastaajina asian suhteen.
Itse en lähtökohtaisesti epäile Kokoomuksen Männistön ja Stubbin kaltaisten poliitikkojen henkilökohtaista vilpittömyyttä heidän puolustaessaan seksuaalisen tasa-arvon toteutumista yhteiskunnassamme. Toisaalta näyttää hyvin pitkälle siltä, että puolueen konservatiivisiipi ei ryhdy heitä suoraan/julkisesti vastustamaan opportunistisista syistä: nähdään, että tuollaiset mielipiteet tuovat kokoomukselle uusia äänestäjiä, jotka eivät ehkä ilman heitä kokoomuslaisen valtavirran arvomaailmaa nielisikään.
Varsin huolestuttavana pidän sitä visiota, että tasa-arvon toteutumista vastustettaisiin tietyissä piireissä periaatteesta: koska sen kannatus on poliittisen kentän toisella puoliskolla suurta, vastustamisen täytyy olla ainoa oikea valinta. Ennemminkin näen laajojen kokoomuspoliitikkopiirien vastahankaisuudessa ja etenkin vaikenemisessa jälleen poliittista tarkoitushakuisuutta: vanhakantaisesta koti-uskonto-isänmaa-peruskannattajajoukosta on pidettävä hyvä huoli ja varmistettava, etteivät he lipsu esimerkiksi perussuomalaisten riveihin.
... ja (vaikkapa Kokoomuksen kohdalla) juuri tällaisessa vanhakantaisessa joukossa on ihmisiä, joissa saattavat konkreettiset hyötynäkökohdat herättää ajatuksia, vaikka maailmaa laajemmin syleilevät ajatukset eivät saisikaan kaikupohjaa. Tuskin suuret joukot mitään ahaa-elämyksiä missään nimessä saisivat, mutta eteenpäin se on aina askelkin. Niitä pieniä askeleita vain tarvitaan nyt muutamia, jos avioliittoasiaa halutaan jouduttaa.
smo kirjoitti:
> "Kokoomuksen piirissä toimii aidosti sateenkaariasian suhteen aktiivisia henkilöitä, ja edellisestä ryhmästä erotuksena heillä on myös tilaa toimia. Olisi asian
> edistämisen kannalta hyvä, ettei näitä henkilöitä pidettäisi pelkkinä puolueen julkisuuskuvan kiillottajina, vaikka tällaista käsitystä lieneekin houkuttelevaa
> käyttää lyömäaseena. Nämä henkilöt tekevät tärkeää työtä, ja heille sopisi kyllä antaa kaiken tukensa, vaikka ei puoluetta muuten arvostaisikaan."
Uskon, että nämä henkilöt ovat ihan rehellisesti homomyönteisiä eikä heidän henkilökohtaisella tasolla kyse ole julkisuustempusta.
Kokoomuksen suhteen taas puolueena asia on erilainen. Homomyönteisyys ei ole kuulunut tämän puolueen peruskannattajien asialistalle. Jos homoille ollaan liian myötämielisiä, valuu Kokoomuksesta kannattajia Soinin ja Räsäsen leireihin. Kokoomus joutuukin tasapainoilemaan tässä(kin) asiassa eri suuntausten välillä. Sillä aikaa kaksilla korteilla pelaaminen on hyvä taktiikka: Houkutellaan homomyönteisiä äänestäjiä Stubin puheilla samalla kun homokielteiset äänestäjät haalitaan Holmlundin lausunnoilla. Ikävä kyllä tämä taktiikka näyttää toimivan.
Kokoomuksen kanta homo-asioissa selkiytyy oikeasti vasta sitten, kun sen kannattajat ovat selkeästi joko homomyönteisiä tai homokielteisiä. Kyse kun on kuitenkin populistisesta puolueesta (kuten lähes kaikki puolueet ovat: ne seuraavat kannatuslukuja tarkasti).
Jos siis jonkinlaista valistuskampanjaa pitäisi suunnitella, niin kohteena pitäisi olla koko kansa, ei poliitikot. Vasta kun pelko äänestäjien menettämisestä poistuu, muuttuu näiden keskilinjan puolueiden mielipide.
Suomessa ei ole koskaan osattu lukea kansainvälisiä tuulia. Itämerellä on oma Bermudan kolmionsa, johon kaikki länsimaiset vaikutteet katoavat. Tarkka sijainti on selvittämättä, mutta kolmion kolme kulmaa ovat tietämättömyys, ymmärtämättömyys ja reagoimattomuus. Suomalaiseen menoon kuuluu voimakas konsensushenki. Nyt ääripäät ovat niin etäällä toisistaan, että asiat jumittumat veteliin kompromisseihin.
"Miksikö? Suomen lipussa on risti, joten tuollainen irvokas lakialoite ei tule kyseeseen. Olemme kristitty maa." Tämä oli ironiaa parhaimmillaan. Itsenäisistä Pohjoismaisista ristilippumaista kaikki muut (Islanti, Norja, Ruotsi ja Tanska) ovat lakialoitteen jo hyväksyneet. Olen huomannut, että Suomi on ottanut etäisyyttä Pohjoismaiseen yhteishenkeen. Kun Pohjoismaita kehutaan, niin silloin ollaan osa Pohjoismaita. Muulloin ei. Pohjoismaat ja Skandinavia ovat paitsi maantieteellisesti, myös kulttuurisesti eri asoita. Norja, Ruotsi ja Tanska ovat suhteellisen yhtenäisiä. Pieni ja etäinen Islanti on melko pieni tekijä ja Suomi haikailee Venäjän suuntaan.
Yksittäistä selittävää tekijää Suomen yksinäisyydelle on vaikea keksiä. Yksi on varmaankin ollut tämä kieli, jota ei muualla puhuta. Toivottavasti nuorempi polvi on kielitaitoisempaa ja kansainvälisempää.
Mitkä voisivat olla näitä Kokoomuslaisia kutittelevat "konkreettiset hyötynäkökohdat", joka saisi heidät kannattamaan tasa-arvoa?
Jukka, nimenomaan pitäisi miettiä koko kansaa, ei yksistään poliittisia puolueita ja niihin tiukasti sitoutuneita. Keskustelu vain lähti menemään tiukasti puolueisiin tässä matkan varrella.
Ja niitä hyötynäkökohtia: Vaikkapa lähestyä asiaa taloudellisten menestysmahdollisuuksien kautta - josta on kosolti kokemuksia ja tutkimuksiakin maailmalta. Mutta on toki muitakin hyviä pointteja.
Eli?
Ihan vaan ajatuksena: eikö kannatuslukujen tarkka seuraaminen ole tavallaan demokratiaa?
Niitä hyötynäkökohtia ja muitankin vähäisemmässä roolissa olleita näkökulmia tässä juuri pitäisi ruveta kokoamaan ja etenkin kiteyttämään.
Tiedetään esimerkiksi, että sateenkaarimyönteisillä toimilla on myönteisiä vaikutusta niin yritysten kuin valtioidenkin kilpailukykyyn etenkin luovien alojen kautta, koska sellaiset ihmiset, joilla on mahdollisuus hakeutua muuallekin, hakeutuvat mielellään paikkaan, jossa asiat ovat kunnossa - ja pois paikasta, jossa ei ole. Tämä koskee myös vaikkapa matkailuun liittyviä asioita. On tietysti raadollista laskea kaiken arvoa rahassa, mutta asioilla on hintansa - ja jos sillä tiedolla voi nyt vaikuttaa, niin sillä on syytä vaikuttaa.
Selvää on joka tapauksessa, että laajempaa tukea on hankittava tuomalla asioita esiin muutenkin kuin nostamalla esiin aatteellista ihmisoikeus- ja tasa-arvonäkökulmaa. Ne toki ovat päteviä näkökulmia, mutta niillä ei voi puhutella sellaisia, jotka eivät näe nykyistä tilannetta ihmisoikeus- ja tasa-arvonäkökulmasta erityisen epätasa-arvoisena.
Ja jos taas ajatellaan pieniä ongelmailmiöitä nykyisessä "avarakatseisuus-paketissa", niin esimerkiksi kelpaa vaikkapa pössyttely. Ilmiön hyväksyttävyys on ollut parhaiten nosteessa siellä, missä sateenkaariaiheitakin on lähestytty nimenomaan ihmisoikeus- ja tasa-arvonäkökulman kautta. Ottamatta kantaa itse mainittuun asiaan, olen kuullut lukuisia kertoja asian liittämisen kielteisessä mielessä seksuaalisen tasa-arvon hyväksynnän lisääntymiseen. Oli näiden asioiden välinen yhteys älyllinen tai ei, niin kytkös kuitenkin syntyy ns. "vihervasemmistolaisuuden" kautta. Ja sitten on kaikenlaisia suurempiakin yhteiskunnallisia muutosprojekteja, joiden samankaltainen yhteys sateenkaariasioihin voi herättää vastarintaa konservatiivisemmin asioita näkevissä.
kesäpoika kirjoitti:
> "Ihan vaan ajatuksena: eikö kannatuslukujen tarkka seuraaminen ole tavallaan demokratiaa?"
Onhan se, mutta silti sanaa "populismi" on alettu käyttää kirosanana esim. Persuja kuvailtaessa. Kuitenkin (melkein) kaikki puolueet juoksevat äänestäjien suosion perässä.
Mutta onhan se toisaalta hieman ikävää, että puolueilla ei ole juuri mitään omaa ajatusta ja ohjelmaa, kun kaikki liudennetaan mauttomaksi mössöksi, jotta mahdollisimman moni "ostaisi paketin" ja äänestäisi puoluetta.
Oikeastaan Päivi Räsästä pitää tässä kiittää: Hän ei näytä paljoakaan kannatusta metsästävän, vaan on tavallaan rehellinen omille aatteilleen.
smo kirjoitti:
> "Niitä hyötynäkökohtia ja muitankin vähäisemmässä roolissa olleita näkökulmia tässä juuri pitäisi ruveta kokoamaan ja etenkin kiteyttämään."
OK, annan ajatukseni lentää. Tästä ajatuksenvirta lähtee:
Kun ihminen kokee olevansa hyväksytty ja turvassa (esim. ei tarvitse pelätä työpaikan menettämistä, oikeusturva toimii, perintöasiat hoituvat ja yleensäkin päivittäinen turvallisuus ei ole uhattuna) ei hänen tarvitse käyttää energiaa ongelmien hoitamiseen ja niistä pois pysymiseen. Kaikki tämä energia on hyödyllisemmässä käytössä ja varmasti näkyy niin työsuorituksessa, luovuudessa, positiivisemmassa suhtautumisessa ympäristöön ja yksityiselämän onnellisuuden nousuna.
Jos yksilö voi hyvin, tekee hän varmasti paremmin työtä ja myös opiskelee paremmin. Luovuus on asia, joka nyky-yhteiskunnassa näyttää korostuvan yhä enemmän: luovat yhteiskunnat pärjäävät kilpailussa. Homot (yms.) hyväksymällä lisätään luovuutta [tästä on jotain tutkimuksiakin].
Henkinen hyvinvointi lisää myös ruumiillista hyvinvointia. Ja kun ihminen on hyvinvoiva, näkyy tämä myös (työ)yhteisön hyvinvointina. Hyvinvoiva yksilö on myös edullisempi yhteiskunnalle: mielenterveysongelmia, työpoissaoloja, psykosomaattisia sairauksia ja ihan fyysisiä ongelmiakin on vähemmän. Samoin maastamuuttoa on vähemmän, jos erilaiset yksilöt hyväksytään.
Yhteisön ongelmanratkaisukyky paranee, kun kaikki eivät katso asiaa samasta näkökulmasta, vaan mukaan tulee myös marginaalin näkökulma. Tämä liittyy tuohon tuottavuuteen.
Muiden suhtautuminen: Jos valtaväestö pelkää homoja, menee myös heiltä energiaa ja aikaa täysin turhaan asiaan. Ajatelkaa, mitä erilaiset tavallisetkin räsäset, soinit ja holmlundit voisivat saada aikaan, jos eivät stressaisi homojen asioiden kanssa. Aivan turhaa energiankäyttöä asialle – varsinkin kun tuo käytetty energia itse asiassa tuhoaa hyvinvointia.
Itsemurhien väheneminen. Nuorten miesten itsemurhat ovat edelleen ongelma. Kuinka paljon näistä (ja muistakin) itsemurhista johtuu identiteettiongelmista? Paljonko yksi itsemurha maksaa yhteiskunnalle pelkästään rahana? Jos itsemurhista saataisiin estettyä esim. 20%, paljonko säästettäisiin pelkkää rahaa? Paljonko säästettäisiin muiden ihmisten kärsimyksiä? (jotka nekin maksavat...)
Homomyönteinen Suomi houkuttelisi varmasti turisteja esim. Venäjältä. Tässä on iso raha kyseessä.
Homomyönteinen Suomi voisi myös houkutella hyvin koulutettuja ihmisiä esim. Venäjältä Suomeen töihin. Ei pelkästään homoja, vaan vapaamielinen yhteiskunta varmasti kelpaisi monelle muullekin. Aivan kuten Ruotsi houkutteli suomalaisia homoja menneinä vuosikymmeninä (mikä oli varmasti todella iso menetys Suomelle).
---
Näin... tässä ensimmäiset ajatukset. Pitää jatkaa aivojen pyörittelyä paremmassa vireystilassa myöhemmin.
Kootaanko näitä tänne ketjuun, vai pitäisikö laitta uusi ketju pelkästään näille ajatuksille?
Yhteiskunnallisina kysymyksinä pössyttely ja tasa-arvo ovat kuitenkin aivan eri tasolla. Pössyttelyn kannatusta varmaan esiintyy enemmän "vihervasemmistolaisten" keskuudessa, mutta sen liittäminen "vihervasemmalle" tai rinnastaminen tasa-arvokysymykseen on pelkästään tietämättömyyttä ja huonoa argumentointia. (Ja valitettavaa viherfobiaa..).
_____
Tasa-arvoinen avioliittolaki ei ole mielestäni homokysymys, vaan tasa-arvokysymys. Siinä ei ole kysymys homouden sallimisesta, vaan siitä, ovatko kaikki maan kansalaiset samalla viivalla lain edessä. Juuri tätä pitäisi korostaa enemmän, ja sitä mitä se konkrettisesti vaikuttaa näiden parien elämään (oikeusturva, perintöasiat). Tietysti tuo on Suomelle imagokysymys jo maantieteellisesti Venäjän tilanteen takia.
Niin no kyllä mulle Kelpaa että vasemmisto perustelee homojen oikeuksia ihmisoikeus näkökulmasta ja siitä kuinka paljon homofobia aiheuttaa mielenterveysongelmia ja itsemurhia ja niiden inhimillisen kärsimyksen aiheutuminen seksuaalivähemmistöön kuuluvalle ja hänen läheisilleen. Oikeisto voi sitten kertoa kuinka paljon rahaa menetetään kun homoilla on paha olla. Ja oikeiston kannatus tippuisi jos rupeaisivat puhumaan noin rahan kautta.
Niin ja kyllähän Saksassa oikeistossa vastustetaan samaa sukupuolta olevien veronmaksun tasa arvoistamista sillä että sehän maksaisi valtiolle.
No perus oikeistolaista politiikkaa ihmiset nähdään kuinka paljon rahaa tuovat valtiolle ja herroille ja kuinka paljon kustannuksia aiheuttavat.
Jeps Jukka. Juuri tuollaisten huomioiden avulla voisi olla mahdollista herätellä jotain ryhmää miettimään asiaa.
SaintJudy: Sinä, minä ja monet muutkin ehkä tiedämme, että pössyttely on eri tason asia kuin tasa-arvo(isen avioliittolainsäädännö)n puute. Ja me voimme pitää avioliittoasiaa tasa-arvokysymyksenä. Taputelkaamme siis toisiamme selkään. Olisi kuitenkin tarpeen viedä avioliittoasiaa eteenpäin tietämättömyyksistä ja huonoista argumentoinneista huolimatta, siten että se vähemmän sitoutuu erinäisiin muihin aiheisiin ja "viherfobia" haittaisi vähemmän avioliittoasian käsittelyä.
Asiat ovat yksilön näkökulmasta siten kuin miltä ne näyttävät. Kaikki eivät näe esimerkiksi avioliittoasiaa samalla tavoin, ja heidätkin pitäisi tässä saada jotenkin havahtumaan. Suuri osa vastustajista (vilpittömästi) kokee, että homot ovat käytännössä jo samalla viivalla kuin heterot ja näkevät vain muotoseikan.
Käytännön oikeusturva- ja perintöasioita lapsiperheiden osalta on hyvä pitää esillä. Ja imagokysymys on hyvä, kun nyt kansainvälinen kehitys näyttää kulkevan hyvään suuntaan.
Toki on sitten se ryhmä, joka todella vastustaa uudistusta henkeen ja vereen.
Kiitos vain selkään taputtelusta. Valitettavasti olen vasta täällä kuullut tuon pössyttelyn ja tasa-arvo(isen avioliittolainsäädännö)n puutteen yhteyden. Ymmärrän kyllä, että kaikki ei nyt varmaan ole kelvollisia ajamaan homojen asemaa, vastustanhan minäkin tunnetusti Lady Gagaa. *
Koko joukko homoja tuntuu myös vastustavan tasa-arvo(isen avioliittolainsäädännöön) ajamista. Monien mielestä asiat ovat hyvin jo nyt, toiset eivät tunne tarvetta edes rekisteriotteeseen. Miten he saataisiin mukaan?
*ironinen hymiö tähän kohtaan
On surullista, joskaan ei järin yllättävää, että suuri osa kansasta ei todellakaan osaa mieltää asioiden tähdellisyyttä muuten kuin niiden rahallisen arvon kautta.
Tuntuu vallitsevan jonkinlainen etiikkavaje, jota täydentää itsekkyys ja yltiömaterialismi. Millään, mistä ei ole minulle henkilökohtaista rahallista hyötyä, ei ole väliä, eikä siihen kannata kiinnittää huomiota ennen kuin joku laskee valmiiksi luvut tiskiin. Jostain kumman syystä tätä joukkoa tuntuu kertyneen erityisesti Kokoomuksen kärkipaikoille ja kannattajakuntaan (mikä ei sekään tietysti ole varsinainen yllätys).
Public eye kirjoitti:
> "On surullista, joskaan ei järin yllättävää, että suuri osa kansasta ei todellakaan osaa mieltää asioiden tähdellisyyttä muuten kuin niiden rahallisen arvon kautta.
> (...) Jostain kumman syystä tätä joukkoa tuntuu kertyneen erityisesti Kokoomuksen kärkipaikoille ja kannattajakuntaan (mikä ei sekään tietysti ole varsinainen yllätys)."
Totta. Ikävä kyllä tämän asian eteneminen on pitkälti kiinni Kokoomuksesta: Se on iso puolue ja jos se olisi ollut tasa-arvoisen avioliittolain kannalla, niin meillä tämä laki olisi jo nyt. Osa kokoomuslaisista on lain kannalla, mutta iso osa vastustaa. Ehkä nämä vastustajat (joita on toki muissakin puolueissa kuin Kokoomuksessa) kannattaisi jotenkin saada näkemään asian taloudelliset edut. Ehkä rahalla perustelu on se kieli, jota he ymmärtävät - kannattaisi ainakin kokeilla tätä.
Eli meidän pitäisi varmaankin edetä kahdella eri rintamalla: Kertoa yleisesti kansalle, että kyse on ihmisoikeusasiasta (mikä se minusta pääasiassa onkin). Ja sille osalle, joka ei tätä tasa-arvonäkökulmaa ymmärrä, voidaan kertoa taloudellisista hyödyistä. Ehkä tämä talouspuoli olisi lisämotivaationa niillekin, jotka myös tuon ihmisoikeusasian ymmärtävät.
---
Kaksi lisäystä tuohon "miksi" -listaan:
1. Tasa-arvo ei ota keneltäkään mitään pois. Tai... se koulukiusaaja ei saa enää kiusata.
2. Tämä olisi erittäin edullinen tapa lisätä ihmisten hyvinvointia.
Sori,
Hieman menee osittain otsikon ohi, mutta kun tässä nyt pössyttelystä ja muusta pilven käytöstä on tähän aiheeseen liittyen ryhdytty puhumaan, niin lisään nyt seuraavan...
Asuessani Genevessä männävuosisadalla, siellä sosiaali- ja terveyspuolella oli selkeä linja kovan luokan narkomaaneille; oma -Kantonin takaama- vuokra-asunto, rahat huonekalujen hankintaan ja nykyrahassa noin ehkä 2000 ekeä vastaava kuukausittainen toimeentulotuki.
Idea oli yksinkertainen ja toimiva. He tiesivät aivan tarkasti, että kyseiset henkilöt tulevat kuolemaan noilla olosuhteilla ja varoilla yliannostukseen max. kahden vuoden sisällä.
Hoitomaksut jatkuvasti vieroituksessa ravatessa olisivat olleet siinä ajassa yli kymmenkertaiset.
Mikseivät meidän hallituksemme herrat ja rouvat ministerit sekä arvostetut kansamme edustajat ymmärrä samaa asiaa?
Yhdenvertainen avioliittolaki tulee tapahtumaan yhtä varmasti kuin toivottoman narkomaanin yliannostuskuolema. Molempien tapahtumien lykkääminen maksaa yhteiskunnalle rahaa, ja on täysin turhaa.
Anteeksi groteski vertaus, mutta rahaahan kuluu esim. joka ikisen Pärän taloa vahtivan poliisin palkkaan jne...
SaintJudy: Ei tarvitse kuin vähän lueskella sopivaa nettikirjoittelua, niin pössyttelyn ja "homoavioliittovouhotuksen" yhteys juuri "vihervasemmistolaisuuden" kautta käy vaivatta selväksi.
Olisikohan tuossa kirjottelussa kysymys kuitenkin yhdistetystä viher-sekä homofobiasta? Nuo kun tuppaavat viihtyvän f-luokituksista huolimatta samassa potilaassa.
"Vihrervasemmiston" imago-ongelma ei ole homojen ongelma, mutta ikävä huomata sen saavan vahvustusta täältä. Ja vielä jonkinlaisesta itsesensuurin kehotuksesta vaikkapa asiallisen tiedon levittämisen sijaan?
Toivoisin tietysti, ettei tällaista yhteyttä tarvitsisi tuoda esiin. Olemassaoleva ei kuitenkaan siitä vaikenemalla lakkaa olemasta. Jossain pitää ääneen voida ilmaista tällaisenkin ilmiön olemassaolo.
Itse olen tietenkin aina pyrkinyt vastaamaan homoseksuaalisuuteen liittyviin ennakkoluuloihin kertomalla asiallista tietoa homoseksuaalisuudesta, jos se on tilanteessa mahdollista. Lienen ennakkoluuloiseen väitteeseen kuin väitteeseen saanut kiteytettyä vaihtoehtoisen näkökulman, likipitäen. En tiedä, onko niiden julkituominen vuosien mittaan koskaan kenellekään tuonut lisävaloa, mutta olen ainakin yrittänyt. Homosekusuaalisuus ilmiönä sinänsä ei ole enää muutenkaan läheskään niin suuri ennakkoluulojen kohde kuin vielä vuosikymmen tai varsinkin pari sitten.
Nyt haastava asia on perustella tarvetta viimeisen seksuaalivähemmistöihin liittyvän lainsäädännöllisen epätasa-arvoisen yksityiskohdan poistamista sellaisillekin, jotka eivät epätasa-arvoa näe (tai jotka kokevat tämän epätasa-arvoisuuden olevan jostain syystä oikeutettu).
Yksi asia tuli esiin Oras Tynkkysen tänäisessä Yritykset näyttämään väriä -kirjoituksessa:
http://ranneliike.net/teema/oras-tynkkynen-yritykset-nayttamaan-varia?cid=18&aid=10143
Esimerkiksi Ruotsissa yrityselämä (siis raha) on läheisemmin kanssakäymisessä yhdenvertaisuuteen tähtäävän työn kanssa. Toki tasa-arvoasiassa pidemmälle ehtineessä Ruotsissa yritysten kynnys liehuttaa sateenkaarilippua on matalampi kuin Suomessa ja pinkin rahan tuoksukin on ehkä voimakkaampi. Toisaalta Ruotsissa (monien muiden maiden tapaan) tasa-arvotoimijat ovat olleet avoimemmin toivottamassa liike-elämän tervetulleeksi tekemään yhteistyötä.
Mikä jottei, rahahan se sampoakin jo pyöritti.
"Gay rights are connecting people!"
"Enjoy Gay Rights!"
"Gay rights - Because you're worth it!"
"Gay marriage? - Just Do It!"
*Itse olen kyllä hieman kyyninen ja tarkka "brändistäni", siitä mihin seksuaalisuuteni liitetään.
Ollaan sitten "brändiemme" pyhyyden suhteen vähän samaa maata, joskin närästykset tulevat vähän toisista jutuista. Mutta ei se niin vakavaa ole. Minusta merkitsevintä on kumminkin saattaa asioita kuntoon käytettävissä olevin konstein.
Minusta brändit ovat hyvn tärkeitä, varsinkin jos ne liitetään poliittisesti sävyttyneeseen mielenilmauskulkueeseen.
Priden merkitys on imagollinen, näkyyhän se ihan fyysistesti katukuvassa. Se, onko joku Nokian mainos uskottavampi kuin vaikkapa tissit paljaana liehuvan feministilepakon julistus oikeudesta omaan kehoon tai teipit suussa, hiljaisina niiden puolesta marssivat, jotka eivät voi? Valitettavasti taitaa olla niin, että elämme sellaisessa maailmassa, jossa näin on. Imago on myös osalle homoja ongelmallinen, milloin omat arvot yhdistetään vihervasemmiston pössyttelyyn, milloin julkisuudessa esiintyy vääränlaisia homoja. Vastaperustettu Tom Of Finland-seura julisti esiintyessään esimmäistä kertaa Pridessa, miten "näytettiin, että homot pukeutuvat muuhunkin kuin pinkkiin"(Facebook). Täälläkin on väännetty keskustelua siitä, miten homot itse ampuvat jalkaansa tuomalla esiin tiettyjä asioita - tai vaikkapa vain marssimalla perseet paljaina hassuissa peruukeissa (norsulla on norsun muisti..). Johan tässä ollaan kohta 40 vuotta marssittu, joku tietoinen kurssin muutos pitää tehdä, kun mitään ei ole oikeisn saatu aikaiseksi?
Muutos on yhteiskunnallinen ja se näkyy vaikkapa Priden suosiossa, joka paisuu vuosi vuodelta. Marssi itsessään ei tee/aloita mitään lakimuutosta, se toimii pikemminkin yhdistävänä tekijänä - ja hyvin väljänä sellaisena: suuntautuminen on kuitenkin aika pieni yhdistävä tekijä. Priden poliittisuus on väistymässä Suomessakin ja tilalle on tulossa bileet. Ruotsin malli oli se kaatumassa rahoitusvaikeuksiinsa muutama vuosi sitten, ja nyt siihen ei ole kaikilla varaa osallistua? Tosin Tukholmassa on järjestetty pikemminkin mega-pippaloita Pridenä. Se tosiasia, että kaikilla ei ole yksinkertaisesti varaa osallistua Priden tai oheistoimintaan, ei ole mikään pikku juttu.
Itselleni Pride on käynyt vuosi vuodelta yhä vieraammaksi. Mietin tänä vuonna, onko se tuo orastava kaupallisuus vaiko vahvasti framilla oleva avioliittoteema, jota periaatteessa vierastan, vaikka kannatankin tässä kohdin vahvasti tasa-arvoa.
Tynkkynen lähestyi kirjoituksessaan asiaa pride-tapahtumien ja liike-elämän suhteen kautta, minä koetan tähän ketjuun yleistää laajemmin liike-elämän ja yhdenvertaisuustoimimisen "järkiliiton" hyötyjä. Ei tätä viihteellistymistä ja kaupallistumista tarvitse katsoa ihan mustavalkoisesti, joko-tai -hengessä.
Laskelmoidun kaupallisten Salkkareiden tai BB:n homoulottuvuudet ovat hyvä esimerkki siitä, mitä voidaan parhaimmillaan saavuttaa. Luonnollisesti molemmat peilaavat hyväksynnän lisääntymistä ympäröivässä yhteiskunnassa. Yhtä selvästi molemmat osaltaan auttavat homo-ilmiön arkipäiväistymistä, ja se taas johtaa hyväksynnän lisääntymiseen.
En minä ole halukas mitenkään sammuttamaan aatteen paloa sateenkaariasioiden edistämisestä. Enkä olisi raivaamassa pride-tapahtumista pois feministilesbojen julistuksia tai solidaarisuuden osoituksia niille, jotka eivät voi marssia. Pridella on merkitys, sanoma ja tehtävä. Sen pitää olla lähtökohta.
Bileet eivät kuitenkaan ole vastakkainen asia poliittisuudelle, minun mielestäni. Kaupallistenkaan yhteistyökumppaneiden ei tarvitse olla, kun pelin henki on sovittu kumppaneiden kanssa selväksi. Suomeksi: yhteistyökumppaneille ei anneta sensuurioikeutta. Paljaita perseitä ei kuitenkaan tarvita julkisella paikalla.
Sateenkaaren kaupallistuminen tai viihtellistyminen ei ole minusta paha asia. Myönnän kyllä, että minua eivät kaupalliset viestit ole koskaan muutenkaan häirinneet mitenkään.
Käsittääkseni Tukholmassakin pride-kulkueessa marssiminen on yhä ilmaista. Pääjuhlana toimiva puistojuhla on maksullinen, mutta niinpä on Helsinginkin tapahtuman pääjuhla. Ei sinne kaikilla ole itsestäänselvästi varaa. Erillinen puistojuhla on mielestäni ollut kiva ja yhteisöllinen piknik-henkinen päätös kulkueelle. Muutaman vuoden takaista PMMP:n esiintymistä lukuunottamatta tuo yhteisöllisyyden kokemus on kuitenkin ollut ainoa syy osallistua puistojuhlaan, joten mikään koko kansan juttu se ei ole nytkään. Vaikka kaikilla sinänsä onkin mahdollisuus osallistua.
** "Paljaat perseet" oli keskustelussa johon viittasin, tietenkin metafora itsensesuurille, jota harrastetaan "yhteisen hyvän" nimessä. Helsingin Pridessa ei ole tullut vastaan, tai siis en ole koskaan huomannut käveleväni tallaisten kankkujen perässä...
Heh! Taisin aikanaan noin lausuessani luoda pitkäikäisen metaforan, taikka peräti meemin.
Olen itse marssinut ulkomailla lämpimässä ilmanalassa Pride-kulkueessa, jossa muutamilla ei ollut päällään rihman kiertämää. Heidät muistaakseni poliisi kuskasi 'pukeutumaan'. Samaisessa kulkueessa noita paljaita pakaroita olikin sitten monia. Minusta miehen ja miksei naisenkin musculus gluteus maximus on aika usein visuaalisesti kaunis ja kuvauksellinen. Mieluiten niitä pitää esitellä muualla kuin kadulla.
Tänään juttelin muutaman tovin erään hyvänä ystävänä pitämäni (heteron, homojekin puolesta tarvittaessa vuolaasti puhuvan, minun arvioni mukaan punavihreän) naishenkilön kanssa tässäkin keskustelussa esiin nousseista huomioista ja vähän tästä keskustelustakin. Toisinaan juttelemme (lue: kiistelemme, väittelemme) "vakavista" asioista (veetuilunkin sävyisesti). Ja se on hauskaa, käsittääkseni molempien mielestä. Olemme aika erimielisiä monenlaisista (yhteiskunnallisista) asioista. Olemme toki myös samaa mieltä monista asioista, kuten vaikkapa tasa-arvoisen avioliittolainsäädännön ja metron yöliikenteen tarpeellisuudesta.
Keskustelu eteni taas toisiamme provosoiden ja lopulta päästiin leijonakoruihin ja "kiitos 1939-45" -paitoihin. Totesin hyvinkin ymmärtäväni noita koruja, paitoja, vieläpä niitä kantavia ihmisiä sekä heidän näkökulmaansa. Paitaa en käyttäisi, mutta pohdin, että jos jotain kaulaani ripustaisin, niin miksi en leijonakorua? Sitten paidat ja korut yhdistettiinkin muitta mutkitta ja surutta rasismiin, (myös homojen) syrjintään, ahdasmielisyyteen jne. jne. Toki tiesin tämän asenteen ennalta ja vähän lietsoinkin tulta.
Ihmettelin "punavihreyteen" liittyvää samanlaista stereotypioiden ja vastakkainasettelujen rakentelua sekä yleistämistä kuin "patavanhoillisuuteenkin" liittyvää. Ja harmittelin sitä, että tällainen ei ainakaan helpota sateenkaariaiheiden edistämistä laaja-alaisemmin, jos tällaisia paitoihin ja riipuksiin lyötyjä leimoja käytetään jo määrittelemään ihmisen koko maailmaa. Näille ihmisille paidan tai riipuksen edustama arvomaailma merkitsee jollain tavalla jotain. Tietystä aatteellisesta näkökulmasta tarkastellen sen arvellaan sitten edustavan kaikenlaista muutakin (kielteistä, myös homovastaista). Minusta tällaisella toiminnalla suorastaan tyrkytetään homovastaisuutta konservatiivisemman aatemaailman hyveeksi.
Katseesta näin selvästi, että asia herätti mietteitä, vaikka ei suostuttukaan sitä ääneen myöntämään! Vielä.
Smo;
Itselläni on kaulakoruina eri ketjuissa oma PV:n tuntolevyni ja käsirautojaen avain (Jälkimmäinen on sellainen spol-juttu. Selitän joskus).
Kun pistän tumman puvun päälle, pukuvyönäni on PV:n leijonasolkinen "siviiliversio", ja pinssinä Alueellisen Maanpuolustuskurssin kurssimerkki.
Suomen leijona -t-paidan voisin ihan hyvin pukea päälleni, jos vaikka lahjaksi saisin. Ostaa en viitsisi. Sama koskee "-39-45" kamaa ja vastaavia. Ei ole tarvetta uhoon. Itse katson tehneeni kolmessatoista palvelusvuodessa PV:ssä riittävästi, eikä minun tarvitse mielestäni isänmaallisuuttani erikseen osoittaa.
Taustani kun tiedät, niin kerro vaikka tämä punavihersieppokaverillesi ;P
Tosin myös reservin tehtävieni mahdollisen kiireellisyyden vuoksi minulla on koko univormuni kotona, ja saan aika ajoin puoliskoltani ehdotuksia sen käytöstä iltamyöhällä kotioloissa. Toistaiseksi en ole suostunut ;DDD
itse taisin jonkun halpis leijonakorun ja t paidan ostaa kun olin 7 luokalla ja kapitalisti-fasisti, mutta en tiedä tarkoittiko se oikeasti mitään jos jollakin on, tietenkin joillekin se on voimakas symboli kuten esim hakaristi tuhon symboli juutalaisille, homoille ja muille vähemmistöille. risti tuhon symboli homoille, vääräuskoisille yms. sekä sirppi ja vasara tuhon symboli kapitalisteille.
nykyään tiedän että nationalismi on typerää mutta en mä lähtökohtaisesti leijona riipusta pitävää nuorta aikuista pidä minään äärioikeistolaisena jos kadulla näen :D
epäilen ettei kauhean moni joka pitää paitaa jossa symboli x tiedä mitä oikeasti sen takana on, mikä on se idealogia.
Pete, miksi ihmeessä et suostu käyttämään vormua kotioloissa iltamyöhään? Pitäähän siitä ottaa ilo irti illalla, ja aamulla uudelleen.
Puppeliassi, oon eri mieltä siitä, mitä eri symbolit edustavat. Varmasti ne edustavat eri ihmisille eri asioita, sillä mulle risti ei edusta minkäänlaista tuhoa ja sirppi ja vasara taas tuo mielikuvan vapaudenriistosta ja ihmisoikeusrikkomuksista historiallisista syistä. Hakaristi tänäpäivänä käytettynä symboloi musta suurta tarvetta uhota vihaa, ei niinkään mitään oikeasti politiikkaan liittyvää. Kiitospaidoista ja leijonakoruista tulee kyllä rasismiin viitaava vaikutelma, ei siksi, että kiitollisuus veteraaneja kohtaan olisi väärin vaan sen vuoksi minkä tyyppinen ihmisryhmä tuntee tarvetta käyttää sotapaitaa 2010-luvulla. Joku voi kyllä käyttää niitä ihan vaan tarkoittaen sitä, mitä paidassa sanotaan, tai ilmaistakseen ilonsa siitä, että on syntynyt näin hyvään maahan.
Itse en käyttäisi Kiitos-paitaa, koska ne on aina mustia ja rumanmuotoisia, tietyllä tavalla stereotyyppisiä. Siksi koen itseni rajatuksi toivotusta kohderyhmästä jo suunnitteluasteella.
Leijonariipuksien ja yleensäkin vaakunan käyttäminen koruina ei ole paha asia itsessään (an sich). Huonompi juttu on se, että koko kansakuntaa edustava symboli, joka nykyään helposti mielletään yhden aatesuunnan tunnukseksi tai sitten yhden aatesunnan annetaan "kaapata" kansallissymboli.
Ulkonäöllisesti Suomen vaakuna on kaunis ja sen ensi-esiintyminen taitoi tapahtua Ruotsin puolella erään Ruotsi-Suomen (tai tarkemmin: Ruotsin) kuninkaan hautamuistomerkissä. Ulkonäöllisesti se on tasapainoinen ja ilman ruusukkeita ja kilpeä sen muoto sallii myös siistin ripustuslenkin. Eli lyhyesti: Suomen leijonavaakuna on mielestäni kaunis.
Hyvä paha rock'n'roll... Valitettavasti samainen, jokseenkin mustavalkoinen vastakkainasettelun retoriikka toimii olit sitten minkä värinen tahansa. Tuota kai kutsutaan kiihkeäksi keskusteluksi.
_____________
Länsimaissa hakaristi tunnetaan lähinnä kansallissosialistien myötä pahuuden symbolina, kun taas Hindulaisuudessa hakaristi symboloi äärettömän pyhää ja hyvää. Hakaristi on monissa kulttuureissa onnen vertauskuva. Hakaristi on vieläkin monissa kulttuureissa onnen vertauskuva, kuvatessaan pyörimistä se on elämän kierron vertauskuva.
Hakaristi on kuulunut suomalaisenkin ornamentiikkaan. Kuvio nousi esille uudelleen kansallisromantiikan aikaan, Akseli Gallen-Kallelan Aino-triptyykin ensimmäistä versiota , Pariisissa maalatun version kehystä koristaa hakaristi.
Eric von Rosen lahjoitti Suomen armeijalle sen ensimmäisen lentokoneen, sen siipeä koristi onnea tuottava hakaristi. Hakaristin käytöstä luovuttiin hävityn jatkosodan jälkeen, kun se yhdistettiin natsi-Saksan tunnukseen.
Paroni von Rosen ei lahjoittanut ensimmäistä lentokonetta Suomen Armeijalle, vaan valkokaartille. Punakaartilla oli pari venäläistä konetta, joita käyttivät tiedusteluun. (venäläiset lentäjät)
EDIT: "suomalainen" hakaristi oli sitä paitsi erisuuntainen kuin saksalainen...
EDIT 2: Korjaus: ei lahjoittanut valkokaartille vaan joko valkoisille kaarteille tai valkoiselle armeijalle.
"suomalainen" hakaristi oli sitä paitsi erisuuntainen kuin saksalainen..."
Saksalaiset kuitenkin käyttivät myös suomalaista hakaristiä.
Missä?
Ihan vaan historiahörhön kiinnostuksesta kysyn. En muista törmänneeni. Kansallissosialistien virallinen tunnus oli se toisinpäin oleva.
Suomessakin puolueista suurin osa on päättänyt virallisesti kannattamaan tasa-arvoista avioliittolainsäädäntöä, ja kansan suuri enemmistö on yhdenvertaisen avioliittolainsäädännön kannalla. Vaikka puolue virallisesti kannattaakin avioliittolain uudistamista, on osa puolueen kansanedustajista kuitenkin eri mieltä asiasta. Yksittäisille edustajille on annettu asiassa tilaa, koska tällainen kysymys katsotaan ns. omantunnon kysymykseksi. Vastaavia omantunnon asioita ovat esimerkiksi aborttin ja eutanasiaan liittyvät näkemykset.
Omien vaalivalintojeni taustalla päällimmäisenä olevat asiat ovat puolueiden käsitykset Euroopan unionista, eurosta, Natosta, talousjärjestelmästä, tulonsiirroista ja hlbti-ihmisten asemasta. Ei välttämättä tuossa järjestyksessä. Joka tapauksessa noiden perusteella teen valinnan, joka on mahdollisimman samanlainen kuin oma käsitykseni siitä, miten asioiden tulisi olla. Joissain asioissa kompromissi on suurempi kuin toisissa.
Sen puolueen, jonka käsitykset EU-, euro-, Nato-, talousjärjestelmä-, tulonsiirto-aihepiireistä ovat lähimpänä omiani, on jakautunut hlbti-kysymyksessä. Tuota hlbti-aiheeseen liittyvien käsitysten jakautumista on kuvattu toisinaan “kaksilla rattailla ajamiseksi”. Joidenkin mielestä tällaista jakautunutta puoluetta ei pitäisi äänestää lainkaan. Tällaisen puolueen hlbti-asioissa myötämielisille voimille annetun äänen on katsottu satavan “änkyröiden” laariin. Vaikka “änkyrät” luonnollisesti saavat osansa asiassa edistyksellisille annetuista äänistä, nostavat “änkyröiden” saamat äänet toisaalta yhtäläisesti edistysmielisiä. Vuoroin vieraissa.
Siitä päästään suomalaiseen vaalijärjestelmään. Se eroaa muiden Pohjoismaiden vastaavista.
Ruotsin, Norjan ja Tanskan vaalijärjestelmässä on Suomeen verrattuna yksi merkittävä ero: Suomessa kansalaiset äänestävät avoimessa listavaalissa ensisijaisesti yksittäistä johonkin puolueeseen kuuluvaa ehdokasta. Läpimenijöiden järjestys puolueen (tai vaaliliiton) sisällä riippuu puhtaasti äänestäjistä.
Muissa Pohjoismaissa taas äänestetään puolueiden laatimia listoja, jolloin puolueet kontrolloivat läpimenijöiden järjestystä. Vain suurella henkilökohtaisella äänimäärällä tähän voi tulla poikkeus. Seuraavissa vaaleissa puolue voi rankaista sooloilijoita pudottamalla näiden paikkaa listalla.
Suomessa puolueet tietysti päättävät sen, ketkä listoilleen ylipäätään pääsevät, mutta vaaleissa puolueen mahdollisuudet vaikuttaa yksittäisten ehdokkaiden menestykseen rajoittuvat siihen, miten puolue antaa panoksiaan vaalityöhön ja näkyvyyteen.
Vaalijärjestelmän erot vaikuttavat suoraan siihen, miten puolue voi käskyttää edustajiaan.
Hlbti-kysymyksissä Suomen jälkijättöisyyteen muihin Pohjoismaihin verrattuna lienee lukuisia syitä. Esimerkiksi Ruotsissa hlbti-yhdenvertaisuuskysymysten käsittelyn historia on Suomea pidempi, ja tavallisetkin ihmiset olleet kosketuksissa aihepiiriin Suomea kauemmin: asiat ovat tulleet akateemisista kammioista arjen puheenaiheiksi aiemmin. Muutos on ehtinyt pidemmälle. Tanskassa hlbti-asioiden edistäminen oli pitkään Ruotsiakin pidemmällä, joskin avioliittojen suhteen Ruotsi ja Norja ehtivät ensin. Norja oli vielä 1970-luvulla jokseenkin tasoissa Suomen kanssa, mutta lähemmän kieli- ja kulttuuriyhteyden ansiosta Norjassa hltbi-yhdenvertaisuuteen liittyvät asiat etenivät naapurien kanssa yhtä matkaa, kun aiheet nousivat julkiseen keskusteluun. Suomi jäi tästä kehityksestä sivuun; ainoastaan Ruotsissa tapahtuvaa noteerataan meillä hieman isommin. Ja pieni Islanti on oma lukunsa.
Tärkeää on hlbti-kysymysten jatkuva pitäminen julkisessa keskustelussa. Tuloksellisempaa on nostaa konkreettisia kysymyksiä eriarvoisuus ilmenemismuodoista kuin epämääräisempiä argumentteja ihmisoikeuksista tai tasa-arvosta. Se helpottaisi hlbti-kysymysten adoptointia myös niihin piireihin, jossa aihepiiri liitetään jotenkin karsastettavaan aihekokonaisuuteen.
En voi taivuttaa itseäni äänestämään puoluetta, jonka aktiivisista toimijoista suuri osa uskottelee tekevänsä järkiperustaisia päätöksiä esimerkiksi EU:sta, rahapolitiikasta, puolustuksesta ja talouteen vaikuttavista kysymyksistä, mutta kun kysymys on ihmisten yhtäläisistä oikeuksista, järki ja logiikka heitetäänkin romukoppaan. Silloin minulle herää automaattisesti kysymys, kuinka järkevästi ja kaikkien ihmisten kestävää hyvää ajatellen nuo ihmiset pystyvät tekemään yhtään mitään päätöksiä.
Maailma muodostuu valtioista, yrityksistä ja ihmisistä. Ilman ihmisiä ei ole olemassa kumpaakaan ensinmainittua. Siksi haluan äänestää puoluetta, joka ajattelee ensimmäisenä ihmistä, jokaista yksittäistä ihmistä, ja vasta sen jälkeen numeroita ja varallisuuden kerryttämistä. Tässä suhteessa minun tärkeysjärjestykseni on ehdoton.
En halua poliitikkoa, joka jo periaatteessa karsastaa ihmisoikeuksien ja kaikkien ihmisten tasavertaisen kohtelun aihepiiriä, päättämään minun ja kanssaihmisteni elämään vaikuttavista asioista. Hän ei ansaitse tukeani suoraan eikä välillisesti.
Toisaalta, nykymaailmassa ihmisten ajattelu on vahvasti sitä, että kannetaan huolta myös siitä, että jokaiselle riittää jaettavaksi jotain.
Ilman Marthin Luther Kingin ajattelua ja toimintaa ei rotuerottelua olisi saatu poistettua legitiiminä järjestelmänä vaikka Fordin liukuhihnat olisivat työntäneet ulos kuinka monta Escorttia. "I have a dream" on kuitenkin olennaisin tekijä inhimillisesti ajatellen. Ihmettelen, jos se halutaan vaientaa. Päinvastoin, sille tulisi antaa entistä enemmän ääntä, kun tarkastelussa on historia ja nykypäivä globaalisti. Se on meistä kiinni.
Tämän ketjun aihetta lähemmin sivuavaan asiaan, siis miksi Suomessa ollaan jäljessä, liittyen pohdin sitä, kuinka paljon oikeasti pohjoismaiden erilaiset vaalijärjestelmät vaikuttavat siihen, miten muissa Pohjoismaissa on onnistuttu saamaan yhdenvertainen avioliittolainsäädäntö läpi, mutta meillä ei. Minä uskon, että niissä suljetun listavaalin järjestelmän pönkittämä puoluevalta on helpottanut avioliittolain uudistamista.
Silti katson suljettujen listavaalien olevan kansanvallan kannalta heikompi vaihtoehto: se siirtää valtaa poliittiselle eliitille tavallisilta ihmisiltä. Olkoonkin, että puoluemyllyssä hiottu “eliitti” ehkä kykenee tarkastelemaan yhteiskunnallista kehitystä ja yhteistä hyvää rahvaaseen nähden ylemmästä kerroksesta, ja siten tekemään vaikkapa vähemmistöjen suhteen oikeudenmukaisempia päätöksiä.
Suljettujen äänestyslistojen maissa on niin, että puolueen kanta ja esim. puoluekokousten selkeät päätökset tulevat viedyksi parlamentissa puolueen edustajien toimin jaa/ei -tulokseksi, koska edustajat vastaavat puolueelle ja vasta puolue äänestäjille. Kansanedustajat ovat tuolloin selvemmin puoluepäätösten orjallisia toteuttajia, vailla mahdollisuutta tehdä ratkaisuja myös yksilöinä - ainakaan riskeeraamatta omaa poliittista etenemistään.
Suomessa kansanedustaja on vastuussa ensisijaisesti omille henkilökohtaisille äänestäjilleen, ei puolueelle tai puolueen kaikille äänestäjille. Meillä puolueet ovat samanhenkisesti yhteiskunnan kehittämisestä ajatteleva ihmisjoukko, jossa yksittäisellä edustajalla on jonkin verran laajemmat vapaudet toimia itsenäisesti.
Sitten aiheesta hivenen syrjässä olevaan aiheeseen… Tuohon ikuinen rintamalinjojen ja vastakkainasettelun rakentelun mulkkaaminen asiaan, jossa kyse ei kuitenkaan ole rotusyrjinnän kaltaisesta kansalaisoikeuksien fataalista puutteesta. Kannattaisi oikeasti miettiä, millaisella retoriikalla kannattaa edistää mitäkin asiaa - jos haluaa tuloksia aikaan.Tuntuu, kuin joidenkin silmissä aatekartta olisi tyystin yksiulotteinen, ja yksilöiden hyvinvointia huomioitaisiin lainkaan vain janan yhdessä päässä. Näinhän ei kuitenkaan ole, paitsi niissä puheissa, joissa nämä asiat (vaikkapa nyt hlbti-ihmisten asema) on otettu poliittisiksi pelivälineiksi.
Uskon edelleen, että Suomen jälkijättöisyyden taustalla (avioliittokysymyksessä) on syitä, joita voidaan parhaiten ratkoa keskittymällä konkreettisista yksityiskohdista valistamiseen ja sivistämiseen.
Jos ei seuraava hallitus ja/tai eduskunta saa aikaan tasa-arvoista avioliittolakia, niin ehkäpä sitä seuraava. Tai sitä seuraava.
Tosiasia on se, että olemme jo aikoja sitten tippuneet Pohjoismaiden kelkasta. Viitekehysryhmät ovat yhä selkeämmin "Pohjoismaat" ja "Baltian maat", ja alamme yhä selkeämmin kuulua jälkimmäiseen.
Esim. Ruotsista käsin katseltuna alamme näyttää yhä enemmän samankaltaisilta eteläisen naapurimaamme, Viron kanssa.
Ihmetyttää Kokoomuksen touhu. Muistettakoon, että Kokoomus on ollut pääministeripuolue jo jonkin aikaa.
EI, EI, EI, EI. EI!
Emme suostu enää luikkimaan piiloon. Kettuperhekin mahtuu nykyään kaupunkiin, miksi ei homo- tai lesboperhe näkyvänä ja osallistuvana - ilman päälle viskattua vihjailua, herjaa tai halveksuntaa. Kapisena ja nälkäisenäkö täällä vielä pitäisi kulkea, varjoaankin säikähtäen? Kuten Pietari kielsi Jeesuksen, kun hän kysyi: Rakastatko minua? Mekin joudumme toimimaan samoin papin edessä, viranomaisten käsittelyssä, sairaalassa, päivähoidossa, työyhteisöissä ja sukulaisten kanssa. Me tyydymme osaamme, koska meitä ylemmät ovat sen oikeudenmukaiseksi todenneet! Retoriikka ei enää auta – seuraavissa vaaleissa Kokoomukselta putoaa karvat!
Mahtavaa!!!
Pystypäin kulkeminen ja järkevä toiminta käyvät käsi toisen kädessä. Järkevä toiminta ei tarkoita varjoissa kulkemista tai heikompaan osaan tyytymistä. Järkevää toimintaa ei myöskään ole hyttysparveen tykillä ampuminen tai kalastaminen tyhjentämällä lampi vedestä.
Ylempiä ei ole, emmekä ole tässä tasavallassa sen paremmin alempia. Käsitteistössä on toki "hallintoalamainen", ja näiden "hallintoalamaisten" elämään vaikuttavat päättäjät ovat "hallintoalamaisten" itse tehtävään valitsemia. Nuo päättäjät ovat hekin ihmisiä vajavaisuuksineen ja puutteineen. Kaukana yli-ihmisistä. Arkadianmäelläkin näkee valitettavaa ymmärrysvajautta. Noihin päättäjiin pitäisi pyrkiä rakentavasti vaikuttamaan. Nuo eduskunnassa päätöksiä tekevät 200 yksilöäkin kaipaavat neuvoja ja kasvattamista. Ei pidä tehdä neuvojen vastaanottamisesta tarpeettoman haastavaa. Ei pidä tehdä kasvattamisesta vaikeaa. Jos vaan kiljuu "EI, EI, EI, EI, EI" karkkihyllyllä olevan lapsen lailla pettymystään, niin eihän siitä mitään irti kukaan saa.
