Putin joutui poliisin "rikoksestaepäiltyjen rekisteriin", ja siitä syntyi iso häly. "Väärä merkintä", oli poliisijohdon reaktio ja merkintä poistettiin. Nyt aiotaan salainen rekisteri analysoida tarkemmin. Sanomalehtien kommenteissa tavalliset kansalaiset kyselevät, onko mahdollisesti, että he tietämättään ja perusteetta ovat poliisin rikoksistaepäiltyjen listalla. Tavallisen kansalaisen kannalta ongelmana on se, että rekisteri on salainen eikä kukaan pääse tarkistamaan, onko oma nimi listalla.
Poliisin homorekisteri nousi esiin vuonna 1985, kun Seta järjesti HYY:n kirjakahvilassa keskustelutilaisuuden homoista ja väkivallasta. Poliisista paikalla olivat komissariot Göran Wiksten ja Kari Mannonen. Ensi kertaa homot ja poliisi kohtaisvat keskustelun merkeissä. Helsingissä oli ollut paljon homoihin kohdistunutta väkivaltaa, mm. Mäntymäellä ja laaksossa. Oli sekä ryöstöjä että rajua väkivaltaa. Seta-lehti 2/85 raportoi tilaisuudesta.
Keskusteluillassa puhuttiin paljon poliisin homorekisteristä Oliko silloin sellaista? Göran Wiksten vakuutti, että poliisilla sellaista ei ollut - tietoja koottiin vain sellaisiin rekistereihin, joita yhteiskunta velvoittaa ylläpitämään. Se myönnettiin, että poliisilla on erilaisia rekistereitä. Kuitenkin poliisi monilla ulkotapaamispaikoilla oli kysellyt ihmisen nimeä ilman näkyvää syytä. Tuollainen kyseleminen oli poliisilain mukaan sallittua. Jokainen on velvollinen virkatehtävissä olevan poliisin tiedustellessa kertomaan nimensä ja henkilötietonsa. Turussa asiaa oli puitu raastuvanoikeudessa, ja päätöksen mukaan nimen tiedusteleminen oli laillista ilman mitään erityistä syytä. Oikeusministeri Christoffer Taxell antoi lausunnon radiohaastattelussa. Taxellin mukaan erilaisten listojen laadinta ei tuohon aikaan ollut Suomessa kiellettyä.
Poliisi vakuutti teemaillassa, että väkivallan uhrin homous ei vaikuta poliisin toimintaan. Apuun tullaan, kun ehditään. Kisahallin edessä oli homojen tapaamispaikka, mutta apua ei juuri saatu kisahallin poliisiasemalta. Poliisi perusteli: he joutuvat vartioimaan viikonloppuisin 160 juopunutta. Ulos kisakentälle ei voida lähteä. On odoteltava partiota. Kuitenkin poliisi oli hyvin selvillä siitä, ketkä Mäntymäellä joutuivat väkivallan kohteiksi. Poliisin kannalta oli yhdentekevää, oliko väkivallan uhri homo vai hetero. Sen sijaan henkirikosten kohdalla uhrin seksuaalisella suuntautumisella oli merkitystä tutkinnan kannalta.
Kun vuonna 1978 tehtiin tutkimus väkivallasta, havaittiin, että joka 17. suomalaismies oli joutunut väkivallan kohteeksi. Homoista joka 6. oli kokenut väkivaltaa. 6,7% haastatelluista homoista uskoi joutuneensa poliisin rekisteriin pelkästään siksi, että olivat homoja. Poliisi kielsi väitteet rekisteröinnistä. Poliisi "päivysti" mm. vuonna 1983 Laakson metsissä kartoittamassa homojen toimintaa. Yksi nuori mies ehdotti komealle siiviiliasuiselle, että "mennäääks tonne". Poliisi otti takaa-ajon jälkeen ehdottajan kiinni, ja häntä syytettiin kehottamisesta homoseksuaalisuuteen. Kun lakimies otti yhteyttä poliisiin, syytteestä ilmeisesti luovuttiin, eikä asiasta sen koommin tullut kyselyjä. Takaa-ajo syntyi siitä, että "ehdottaja" luuli poliisia homojen hakkaajaksi.
Oma muistikuva: Samoihin aikoihin lounastauolla liikuin Laakson metsässä. Poliisi tuli kalliolla kysymään, mitä teen siellä. "Olen ulkoilemassa". Vaatetukseni ei poliisin mielestä vastaa ulkoiluvaatetusta, liian siisti. Kysyttiin henkilötiedot. Ajokortti oli autossa, joten mentiin autolle. Samalla kritisoin poliisin toimintaa. Poliisi uhkaili, että nimeni pannaan rekisteriin, ja uhkaa lisättiin sillä, että kysyttiin ammattia. Kun edelleen kritisoin sitä, että poliisi vaatii henkilötietoja ilman syytä, lähdettiin Ruskeasuon tallien poliisipisteeseen lukemaan poliisilakia. Poliisilla on oikeus henkilötietojen tarkistamiseen.
Keski-Euroopassa homorekistereitä rakennettiin 1930-luvulta alkaen. Sveitsissä niistä luovuttiin 1970-luvun loppupuolella. Saksassa Spiegel-lehti kertoi vuonna 2005, että Baijerissa, Thüringenissä ja Nord-Rhein-Westfalenin osavaltiossa poliisilla oli yhä homorekisteri. Ranskassa vielä vuonna 2008 poliisilla oli tietokoneessa kortisto, jossa voi panna rastin ruutuun: "homo". Poliisin ammattiliitto kiinnitti asiaan huomiota.
Poliisin homorekisteri nousi esiin vuonna 1985, kun Seta järjesti HYY:n kirjakahvilassa keskustelutilaisuuden homoista ja väkivallasta. Poliisista paikalla olivat komissariot Göran Wiksten ja Kari Mannonen. Ensi kertaa homot ja poliisi kohtaisvat keskustelun merkeissä. Helsingissä oli ollut paljon homoihin kohdistunutta väkivaltaa, mm. Mäntymäellä ja laaksossa. Oli sekä ryöstöjä että rajua väkivaltaa. Seta-lehti 2/85 raportoi tilaisuudesta.
Keskusteluillassa puhuttiin paljon poliisin homorekisteristä Oliko silloin sellaista? Göran Wiksten vakuutti, että poliisilla sellaista ei ollut - tietoja koottiin vain sellaisiin rekistereihin, joita yhteiskunta velvoittaa ylläpitämään. Se myönnettiin, että poliisilla on erilaisia rekistereitä. Kuitenkin poliisi monilla ulkotapaamispaikoilla oli kysellyt ihmisen nimeä ilman näkyvää syytä. Tuollainen kyseleminen oli poliisilain mukaan sallittua. Jokainen on velvollinen virkatehtävissä olevan poliisin tiedustellessa kertomaan nimensä ja henkilötietonsa. Turussa asiaa oli puitu raastuvanoikeudessa, ja päätöksen mukaan nimen tiedusteleminen oli laillista ilman mitään erityistä syytä. Oikeusministeri Christoffer Taxell antoi lausunnon radiohaastattelussa. Taxellin mukaan erilaisten listojen laadinta ei tuohon aikaan ollut Suomessa kiellettyä.
Poliisi vakuutti teemaillassa, että väkivallan uhrin homous ei vaikuta poliisin toimintaan. Apuun tullaan, kun ehditään. Kisahallin edessä oli homojen tapaamispaikka, mutta apua ei juuri saatu kisahallin poliisiasemalta. Poliisi perusteli: he joutuvat vartioimaan viikonloppuisin 160 juopunutta. Ulos kisakentälle ei voida lähteä. On odoteltava partiota. Kuitenkin poliisi oli hyvin selvillä siitä, ketkä Mäntymäellä joutuivat väkivallan kohteiksi. Poliisin kannalta oli yhdentekevää, oliko väkivallan uhri homo vai hetero. Sen sijaan henkirikosten kohdalla uhrin seksuaalisella suuntautumisella oli merkitystä tutkinnan kannalta.
Kun vuonna 1978 tehtiin tutkimus väkivallasta, havaittiin, että joka 17. suomalaismies oli joutunut väkivallan kohteeksi. Homoista joka 6. oli kokenut väkivaltaa. 6,7% haastatelluista homoista uskoi joutuneensa poliisin rekisteriin pelkästään siksi, että olivat homoja. Poliisi kielsi väitteet rekisteröinnistä. Poliisi "päivysti" mm. vuonna 1983 Laakson metsissä kartoittamassa homojen toimintaa. Yksi nuori mies ehdotti komealle siiviiliasuiselle, että "mennäääks tonne". Poliisi otti takaa-ajon jälkeen ehdottajan kiinni, ja häntä syytettiin kehottamisesta homoseksuaalisuuteen. Kun lakimies otti yhteyttä poliisiin, syytteestä ilmeisesti luovuttiin, eikä asiasta sen koommin tullut kyselyjä. Takaa-ajo syntyi siitä, että "ehdottaja" luuli poliisia homojen hakkaajaksi.
Oma muistikuva: Samoihin aikoihin lounastauolla liikuin Laakson metsässä. Poliisi tuli kalliolla kysymään, mitä teen siellä. "Olen ulkoilemassa". Vaatetukseni ei poliisin mielestä vastaa ulkoiluvaatetusta, liian siisti. Kysyttiin henkilötiedot. Ajokortti oli autossa, joten mentiin autolle. Samalla kritisoin poliisin toimintaa. Poliisi uhkaili, että nimeni pannaan rekisteriin, ja uhkaa lisättiin sillä, että kysyttiin ammattia. Kun edelleen kritisoin sitä, että poliisi vaatii henkilötietoja ilman syytä, lähdettiin Ruskeasuon tallien poliisipisteeseen lukemaan poliisilakia. Poliisilla on oikeus henkilötietojen tarkistamiseen.
Keski-Euroopassa homorekistereitä rakennettiin 1930-luvulta alkaen. Sveitsissä niistä luovuttiin 1970-luvun loppupuolella. Saksassa Spiegel-lehti kertoi vuonna 2005, että Baijerissa, Thüringenissä ja Nord-Rhein-Westfalenin osavaltiossa poliisilla oli yhä homorekisteri. Ranskassa vielä vuonna 2008 poliisilla oli tietokoneessa kortisto, jossa voi panna rastin ruutuun: "homo". Poliisin ammattiliitto kiinnitti asiaan huomiota.
