vauvakuume

voisiko joku ystävällisestä kertoa yleisesti mitä kaikkea joutuu ajattelemaan jos tahtoo lapsen, tarvittaisiin vaimokkeen kanssa luovuttaja..ja haluamme muumimuki lapsen.. netistä kun löytyy nii erilaisia teorioita kaikesta..

Käykääpä tutustumassa seuraaviin verkkosivustoihin:

http://www.facebook.com/sateenkaariperheet
http://www.sateenkaariperheet.fi

Sateenkaariperheet-yhdistyksen joulukuun uutiskirjeessä on myös mielenkiintoista asiaa.
https://www.surveypal.com/app/f?_d=0&_sid=119576585&_k=oGVNS8wNA-S3dzQFpfUFSXtfCc40-QnGoJqcufXitDghs9Md8k-QfXVMDdmKyrzu

Kyselkää myös ympäriltänne ja suhatkaa netissä kunnolla. Näissä sateenkaariperheissä on pilvin pimein kaikenlaisia juttuja, joista pitäisi kyetä puhumaan ennen kuin muumimukia aletaan täyttää. Entä jos jompikumpi teistä kuolee - otetaanko silloin muumimukin täyttäjä kehiin ja millä ehdoin? Entä jos eroatte, miten käy lasten? Tässä vain muutama kysymys alkuun.

Minun ohjeeni tällaiseen tilanteeseen on ollut se, että kun tilanne etenee vaiheeseen, jossa kiinnostunut henkilö löytyy, keskustellaan perusteellisesti ja monta kertaa siitä, mitä kukin osapuoli toivoo ja odottaa jatkosta. Kirjataan asiat paperille tarkasti jonkinlaiseksi aiesopimukseksi. Siinä pitää olla maininta, että kuka tahansa sopimuspuoli voi vetäytyä jatkosta syytä ilmoittamatta, eikä perusteluja vetäytymiselle voi vaatia. Kaikkien nimet paperiin. Kuuden kuukauden mietintäaika, jolloin asiaan perehdytään kirjallisuudesta ja internetistä lisää. Kuuden kuukauden kuluttua sopimus luetaan uudelleen ja mahdollisesti täydennetään lisätoivomuksilla. Nimet paperiin ja vasta sen jälkeen toteutukseen.

Tuo sopimus toimii lähinnä muistilappuna kullekin osapuolelle. Sen juridinen arvo on vähäinen. Lasten hankintaan on olemassa paljon lakeja ja määräyksiä, jotka kaikki menevät tuollaisen sopimuksen ylitse.

Lienee turha edes mainita, mutta mainitsen kuitenkin, että on todella isosta asiasta kysymys, mahdollisen pienen ihmisen koko tulevaisuudesta.

Toivon onnea ja menestystä aikomallenne "projektille".

Ei tarvitse ajatella yhtään mitään, koska kyllä niitä pentuja pökätään vahingossa ilman mitään suunnitelmia. Ajatelkaa, että lapsen hankkiminen on demokratiaprojekti ja sen saaminen on kansalaisvelvollisuus. Lisäksi Raamattu kehottaa lisääntymiseen. Kannattaa ottaa niitä hedelmöityshormooneja, niin voi saada yhdellä kertaa jopa kolmoset ja toive monikertaistuu. Voitte synnyttää joka vuosi vuorotellen ja kilpailla kumpi saa enemmän lapsia. 10 lasta on ihan hyvä luku.

;D

Helpottiko, Kolmoisritti?

Ihan pakko on kyllä kompata Kolmoisrittiä niiltä osin, että jo se, että tulee mieleen pohtia moisia asioita ennen lapsentekoon ryhtymistä lienee paljon enemmän perhesuunnittelua kuin keskiverto heteropari vastaavassa vaiheessa tekee.

Toki olen JuhaniV:n kanssa samaa mieltä siitä että asiat kannattaa puhua auki ja mielellään jopa kirjata yhteinen näkemys ihan paperille saakka. Mutta silti itse sanoisin että jos olette siinä onnellisessa tilanteessa että yleensäkin näette lapsenteon mahdollisena, niin siitä sitten vaan hommiin! Kyllä asioilla on sitten taipumus järjestyä tavalla tai toisella.

k_ma kirjoitti: "Kyllä asioilla on sitten taipumus järjestyä tavalla tai toisella."

Totta! Näin olen nähnyt käyvän varsin monessa heterosuhteessa. Se tavalla taikka toisella järjestyminen on ollut yleensä lapsen vahingoksi. Tämäkö muka on toivottavaa?

Homoille ei tapahdu "vahinkoja". Ehkä siitä linjasta on hyvä pitää kiinni. Keskustelun aloittaneelle suosittelen edelleen huolellista asiaan perehtymistä.

Onhan se tavallaan kivakin, ettei "vahinkoja" voi sattua, mutta tuskin se enää silloin haittaisi, kun naimisissa (tai rekisteröityinä) ollaan ja molemmilla on työpaikat. Positiivisista yllätyksistä tuskin olisi mitään haittaa kenellekään :)

Mutta tietysti silloin, kun kuvioissa on noinkin "paljon" ihmisiä, kannattaa pelisäännöt tehdä selväksi. Tunnustetaanko isyys, onko isä tai isät lapsen elämässä mukana, jos niin millainen tapaamisoikeus on, adoptoiko toinenkin äiti lapsen, jne. Käytännön puoli tosin ei ole minulla noissa isysskuvioissa hallussa. Tiedän kylläkin perheitä aina sellaisista, joissa luovuttaja on vain luovuttaja, eikä ole lapsensa elämässä mukana, aina apilaperheisiin, joissa lapsella on neljä vanhempaa.

Hankkikaa mieluummin koira.

Suosittelen Airedalenterrieriä ;-D

Hauskaa joulua ja hyviä uusia vuosia kaikille!

Tärkeintä on miettiä mitä itse haluatte. Ensimmäinen kysymys mun mielestä on haluatteko luovuttajan osallistuvan tulevan lapsen kasvatukseen vai ette. Näin saatte rajattua mahdolliset luovuttajat kahteen ryhmään, joista itsellenne sopivan luovuttajan toivottavasti löydätte esim. mulle ei sopisi lainkaan tuo osallistuminen.

Kuten tuossa todettiinkin asiat kannattaa kirjata ylösi, vaikka juridisesti ko paperilla ei niinkään taida ole merkitystä. Pelkää luovuttajaa käytettäessä kannattaa anonymiteettiä suojella puolin ja toisin.

Kaiken muun lisäksi ei kannata hermoilla sillä hedelmöittyminen on monen tekijän onnistumisen summa eli ensimmäisellä kerralla ei välttämättä osu eikä vielä toisellakaan. Kannustan teitä kumminkin etenemään asiassa ja tsemppiä !!