Onko homoissa ja heteroissa todella eroja?

Mitkäköhän ne paljon puhuttavat erot homojen ja heteroiden välillä ovat? Kumppanin sukupuolen lisäksi tietysti. Olisi nimittäin hauska tavata homo tai lesbo, joka poikkeaa niin paljon kaikista muista maailman ihmisistä, ettei vastaavaa löytyisi heteroista. Enkä nyt tarkoita kaksoisolentoa.

Tarkoitatko Yesman ehkä sitä, että normeista poiketen ei haluta määrittää itseä johonkin seksuaalisuuttai tai sukupuolta jaottelevaan lokeroon vaan ollaan ihmisiä?

Ajatuksena tuo, ettei jaottele ihmisiä minkään mukaan, olisi ihan kaunis, mutta taitaa kyllä todellisuudessa olla varsin vaaleanpunaista utopiaa.

Niinpä.

Silti aika moni toteuttaa tätä jo nyt sillä nämähän ovat puhtaasti itsemäärittelyasioita, suuntautumista tai sukupuoli-identiteettiä ei voi määrätä muut tahot, ei seta eikä yhteiskunta laajemminkaan.

Se, että tunnustetaanko/tunnistetaanko itse määriteltyjä identiteettejä on sitten jo taas toinen asia ja millaisia haasteita se mahdollisesti luo arjessa.

Menee ohi aiheen, sori (muttaku kysyttiin).

En tarkoita epämääritelmiä. Päin vastoin.

Miten selittäisin? Ilman, että tulee väärinkäsityksiä. Lienee tärkeä yrittää hyväksyä itsensä sellaisena kuin todellisuudessa on. Ei sellaisena, kuin yhteiskunta (tai oma pää) on valmis sinut hyväksymään.

On varmaan ihan ok näkökanta, että vaikkapa homomies ja heteromies ovat keskenään keskimäärin samanlaisia (mutta vain rakkauden kohde eroaa). Kuitenkin... onko näin todella? Vajavaisten kokemusteni ja vinon otantani perusteella ;), en ole ihan varma. Olen kokenut, että tapaamillani homomiehillä on useammin ominaisuuksia tai kiinnostuksen kohteita, joita ei niin usein löydä heteromiesten keskuudessa. Ja toisin päin. TÄSSÄ EI OLE MITÄÄN PAHAA. Missä saattaa olla jotain pahaa, on siinä, että uskottelee itselleen ja muille itsestään jotain, mikä ei aivan pidäkään paikkaansa. Jos homomiehessä on keskimäärin vähän eri piirteitä kuin heteromiehessä, niin sitten niin on. Mutta teeskennellä tai propagoida ilman tutkittua tietoa sitä käsitystä, että homo- ja heteromies ovat tai näiden tulisi olla keskimäärin samanlaisia, sekin voi olla valheellinen identiteettikaappi. Vähän vaikea selittää.

Olisi joka tapauksessa metka tietää, miten nämä asiat todellisuudessa ovat (ilman stereotypioita, median homokuvaa, toiveajatteluja, teeskentelyjä tms).

Haasteellista yrittää samaistua mihin tahansa ryhmään, jota ei oikein tunneta. Haasteellista esittää tällaisesta ryhmästä väittämiä suuntaan tai toiseen.

Paremman puutteessa. Merkitystä tai ei. Tässä esimerkiksi useampi kasvojen tunnistuskoe, joissa ihmiset ovat kyenneet erottamaan homot ja heterot toisistaan sattumanvaraisuuden ylittävällä todenäköisyydellä. (Ja JuhaniV kiljuu jo riemusta...) Tämä ei tarkoita sitä, että on oikein tai järkevää kytätä ja erotella ihmisiä. Tämä vain esimerkkinä siitä alati vihjatusta näkemyksestä, että homoseksuaalisuus ja heteroseksuaalisuus OVAT jossain määrin tunnistettavissa olevia ominaisuuksia (eli ne johtavat toisinaan/joihinkin toisistaan eroaviin piirteisiin). Vastaavia esimerkkejä muiden asoiden kuin kasvonpiirteiden osalta löytyy kyllä.

http://www.scientificamerican.com/article.cfm?id=something-queer-about-that-face

http://www.livescience.com/20360-sexual-orientation-visible-face.html

Kiitos ja anteeksi.

Yesmanin: "...tapaamillani homomiehillä on useammin ominaisuuksia tai kiinnostuksen kohteita, joita ei niin usein löydä heteromiesten keskuudessa."

Mitähän tuo ajatus voisi avattuna pitää kaikkinensa sisällään?

Minulla on yksinkertainen selitys sille, että homomiehellä voi olla KESKIMÄÄRIN runsaammin kiinnostuksen kohteita kuin heteromiehellä. Heteromiehen maailma on aika tavalla mallinnettu, tyypitetty ja valmisteltu. Homomiehellä tilanne on toisin. Hänen on periaatteessa lähdettävä nollilta oman maailmansa määrittelyssä ja mallintamisessa. On lähdettävä etsimään ja tutkimaan, mistä palikoista oman elämänsä rakentaa. Siinä sivussa voi oppia ja kokea kaikenlaista, myös erehtyä ja pettyä. Kokemukset, huonotkin, monipuolistavat osaamista selvitä elämässä.

"...tapaamillani homomiehillä on useammin ominaisuuksia tai kiinnostuksen kohteita, joita ei niin usein löydä heteromiesten keskuudessa. Ja päin vastoin."
"Mitähän tuo ajatus voisi avattuna pitää kaikkinensa sisällään?"

Jälleen menee ohi alkuperäisen aiheen....
Mutta niin, olenko ainoa, joka näkee näitä eroja homoissa ja heteroissa? Ja olenko ihan hakoteillä havainnoissani?

Esimerkkejä KESKIMÄÄRÄISISTÄ eroista lienee vaikka kuinka. Täysin banaaleista eroista aina syvemmälle meneviin eroihin, luulisin. Näitä on vähän paha käsitellä ilman stereotypiauhkaa tai kuulostamatta muuten vaan kököltä. Mutta silti, kyllähän näitä keskimääräisiä eroja lienee? Niitä on aiemminkin mietitty toisaalla.
Vaikkapa (koskevat suomalaista kulttuuripiiriä):
1. homomiesten kädessä on useammin siideri, heteromiesten kädessä useammin olut.
2. heteromiehet ovat useammin kiinnostuneet (penkki)urheilusta, homomiehet puolestaan erilaisista (keveistä) sarjoista.
3. homomiehet ovat harvemmin kiinnostuneet (raskaammasta) metallimusiikista, heteromiehet harvemmin (mies)popista.
4. homomiehille laihuus on useammin kehollinen ihanne, heteromiehelle harvoin.
5. homomiehet pelaavat joukkuepelejä harvemmin, heteromiehet osaavat useammin ainakin jalkapallon/jääkiekon säännöt.
6. heteromiehet osaavat todennäköisemmin nimetä autot ainakin merkin, ehkä jopa mallin tarkuudella.
7. heteromies on harvemmin kiinnostunut viherkasveista, puutarhanhoidosta tai lemmikeistä kuin homomies.
8. jne.

Kyllähän tämä tällainen listailu kuulostaa kieltämättä perin typerältä. Silti, luulisin, että suurin osa miehistä tunnistaa ylläolevia asiota... Lista ei ole kattava, ei välttämättä osuvakaan kaikilta osin, eikä taatusti mikään joko tai tilanne, vaan todennäköisyydellinen. Enkä oikeasti tiedä, onko tällaisten pinnallisten erojen taustalla jokin syvempi ulottuvuus, mutta toisaalta miksei olisi? (Kyllähän sukupuoletkin käyttäytyvät keskimäärin osin eri tavoin.)

Puhuin aiemmin "normatiivisuushakuisuudesta". Eli, että vanhempi kaarti olisi (ollut) mahdollisesti valmiimpi omaksumaan/apinoimaan ylläolevan kaltaista "normatiivista" käyttäytymiskuviota kun taas nuoremmalle köörille ei olisi ihan niin väliä. En tiedä pitääkö tämä paikkansa. Voisin kuvitella, että tuon kaltainen normatiivisuushakuisuus vaikuttaisi myös yhteiskunnalliseen aktiivisuuteen, sen syvyyteen ja muotoihin.

Minuun osui listasi kohta kuusi. Volvo on perheessämme ollut pitkään se AUTO. Jossakin mielenhäiriössä päätimme kokeilla toista merkkiä. Hoidin vanhan myynnin ja uuden kaupat ja tappelin firman kanssa, koska muutamat asiat olivat totaalisen pielessä, vaikka oli siis kyseessä täysin uusi auto.

Kaikki oli lopulta saatu kuntoon. Mainitsin jollekin tutulle ostaneemme uuden auton. Hän kysyi tietenkin auton merkkiä. Minulla ei ollut niin pienintä muistijälkeä sillä hetkellä auton merkistä. Koetin epätoivoisesti muistella autoliikkeen seinässä mahdollisesti olevaa logoa. Sekään ei tullut mieleeni. Menetin siinä tilanteessa kasvoni täysin.

Kohta 2. En luultavasti edusta tässä asiassa keskiarvoa, koska käyn kuntosalilla useita kertoja viikossa ja teen nykyisin kohtuullisen raskaita sarjoja. Homoja olen bongannut aika monta. Naiset ovat kuntosalin ryhmäliikunnoissa täysin hallitsevia. Kymmeniä naisia ja ehkä yksi mies.

Minä näen nuo ylläolevassa listassa olevat asiat yksistään kulttuurillisina kysymyksinä ja viiteryhmän sosiaalisina normeina - siis syntyneen roolin vankina olemisena, puolin ja toisin. En usko ainakaan tuolla listalla olevien asioiden taustalta löytyvän mitään sinänsä kiinteästi suuntautumiseen liittyvää.

Se, miksi jokin normi on syntynyt, ei minun nähdäkseni johdu siitä, että tietyllä lailla suuntautunut tuntisi vetoa johonkin ja toisaalta karsastaisi jotain muuta. En näe syytä, miksi olut maistuisi homon suussa vastenmielisemmältä kuin heteron suussa. Tai siiderin kohdalla päin vastoin.

Mutta voin ymmärtää asian sitä kautta, että kun olut on aikojen saatossa leimautunut miehiseksi juomaksi, ei "vapautuneella" homomiehellä välttämättä olekaan sosiaalista tarvetta olla äijää kaljatuopin äärellä, vaan neiteily zidukan kanssa ei omissa ympyröissä aiheuta statuksen laskua. Ehkä (oluella ryyditetty) penkkiurheilukin etenkin sosiaalisena toimintana ja kenties rankka musiikkikin ovat vähän samanlaisia miehisyyden ilmentymä? Ilman sosiaalista painetta ei ole leimautumisen pelkoa vähän pehmeämpää puoltaankin toteuttaessaan.

Laihuuden suurempi ihannointi ainakin homojen sinkkumarkkinoilla on ihan totta, mutta kyllä sinkkuheteroidenkin öissä miehen litteänä pieneen tilaan mahtuminen on ihan kovaa valuuttaa. Homojen kohdalla nuoruutta ihannoivalla sinkkukulttuurilla on ollut hyväksytympi asema verrattuna vakiintumiseen, koska viimeistä kymmentä vuotta edeltäneenä aikana ei (pitkällä) parisuhteella ollut käytännössä mitään ulkoista arvoa - ja vaarana jopa sosiaalisen verkoston ulkopuolelle ajautuminen. Se asenne on edelleen havaittavissa nuoruutensa 1980-luvulla eläneiden ja sitä vanhempien homomiesten joukossa.

Joukkuepelien kohdalla olen melko vakuuttunut siitä, että on helpompi toimia joukkueessa, jossa ei ole potentiaalisia ihastuksen kohteita. Siksi heteromiehelle joukkue on ehkä helpommin hallittava ympäristö kuin homomiehelle. Samasta syystä naisten ja miesten sekajoukkueita ei kai hirveästi suosita. Ja toisaalta (kaappi)homomiestä mietityttää etenkin joukkuejutuissa usein paljastumisen pelko, eikä avoimesti homon kohtaamaa torjuntaakaan välttämättä voi sulkea pois.

Tuota auto-kuviota en kyllä käy henk.koht. allekirjoittamaan, vaikka itse en ole auto-orientoitunut. Syystä tai toisesta tunnen kuitenkin ihan kohtuullisen kattauksen homomiehiä, joilla suhde autoihin vaihtelee asiantuntevuudesta intohimoon. Mutta ehkä autohommillakin on jonkinlaista miehisyyttä korostavaa karmaa?

Lemmikit, rehut ja puutarha varmaan täyttävät homomiehen kohdalla kodinrakentamisen halua. Heteroilla kodinrakentamisen halua täyttävät keskimäärin todennäköisemmin tehtaillut lapset. Ja kyllä muualla kuin kaupungissa asuvat heteromiehet kruopsuttavat puutarhaa ja (kaupungissakin) hoitavat lemmikkiä.

Kun Yesmanin listaa katson, kaikki ehdot täyttyisivät myös isäni kohdalla, vaikka hän on ymmärtääkseni täysi hetero. Ehkäpä ongelma piileekin noissa pikku sanoissa 'useammin', 'harvemmin' ja 'todennäköisemmin', joiden ansiosta väitteet epämääräistyvät niin, että homous/heterous ei ole se merkittävin kriteeri ehtojen täyttymisessä. Ehkäpä myös yhtenäiskulttuurin hajoaminen on saanut aikaan sen, ettei yhteiskunnasta enää löydy niin selkeätä ja yleisesti arvostettua miehenä olemisen mallia kuin aiemmin. Siksi varsinkin nuorissa ikäluokissa mies saa vapaasti olla ymmärtämättä paitsiota ja kuunnella syntikkapoppia, jos siltä tuntuu.

Listan mukaan minä olen hetero ja heterokaverini puolestaan homo. Tulostani pelasti onneksi edes tuo kohta 6 eli autot. Taidan itkeä itseni uneen.

Lueskelin tuossa aikaisemmin joitain vanhoja ketjuja, jotka hivenen sivusivat asiaa mm. Riqun kommentit heteromaisuudesta ja siitä, millaisia miehien pitäisi hänestä olla (nämä neitihomot - onko sellainenkin sana? - vs. "miehekkäät" homot). Taidan olla varsin konservatiivinen, kun huomasin ajattelevani suunniilleen samalla tavalla kuin hänkin.

Esim. tuollainen kommentti:

Riquman1990 kirjoitti: " Helvetti, voihan sitä olla ja käyttäytyy niin ku mies, vaikka homo onkin. Ärsyttävää."

Voisi olla aikalailla omasta suustani, jos sanan mies vaihtaisi naiseen. Olen aikoinani usein ajatellut, että jos haluaisin seurustella jonkun mieheltä näyttävän - hieman liioitellusti sanottuna - naisen kanssa niin voisin yhtä hyvin olla hetero. "Ongelma" on siis juuri päinvastainen kuin homoilla. Ehkä siksi olenkin usein ihmetellyt miksi homojen väitetään eroavan jotenkin suuresti heteroista, koska en ole koskaan laskenut itseäni samaan "joukkoon" näiden naisten - ja miksei miestenkin - kanssa, joiden homous/lesbous näkyy suunnilleen kadun toiselle puolelle.

Suurin osa Riqun saamasta palautteesta viittasi siihen, että moni on käyttäytynyt ja ajatellut samalla tavalla joskus, eli ollessaan kaapissa. Ja miten tuollaisella "heteron esittelemisellä" koetetaan usein vain peittää oma seksuaalisuus tai se on jonkinlainen jäänne siltä ajalta, kun ihminen koetti kaapissa oleessaan esittää heteroa. Voi elämän kevät näiden päättelyitenne kanssa. Juu, itse olen aina tahtonut elää suunnilleen kuten heterotkin. Siis kuten stereotypiset heterot, tiedättehän: avioliitto, lapsi(a), koira (tosin ei kultaistanoutajaa), asunto, asuntolaina ja niin edelleen. Ai niin unohdin auton, vaikka automerkeistä täysin tietämättömänä en tiedäkään mikä olisi stereotypisten heteroperheiden automerkki. Erona se, ettei tässä perheessä vain ole miestä ja naista vaan kaksi naista.

Riquman1990 kirjoitti: " Helvetti, voihan sitä olla ja käyttäytyy niin ku mies, vaikka homo onkin. Ärsyttävää."

draconfly: "Voisi olla aikalailla omasta suustani, jos sanan mies vaihtaisi naiseen."

Minä taas olen hyvin suvaitsematon tuollaista ajattelua kohtaan. Näen tuollaisen ajattelun ikään kuin vaatimuksena; jos ei täytä ehtoja niin on huono nainen
tai mies. Jokainen olkoon miten haluaa eikä siihen tarvitse tulla arvostelemaan. Tietysti on täysin luvallista ajatella ja sanoa niin,
mutta tuollaisten laukominen on loukkaavaa ja typerää käytöstä.
En itsekään syty maskuliinisista naisista, muttei heidän ulkonäkönsä silti ollenkaan häiritse, ei myöskään miehekäs käytös. Minusta on mukavaa, että on erilaisia,
rajoja rikkovia ihmisiä.

# Minä taas olen hyvin suvaitsematon tuollaista ajattelua kohtaan. Näen tuollaisen ajattelun ikään kuin vaatimuksena; jos ei täytä ehtoja niin on huono nainen
tai mies. Jokainen olkoon miten haluaa eikä siihen tarvitse tulla arvostelemaan. Tietysti on täysin luvallista ajatella ja sanoa niin,
mutta tuollaisten laukominen on loukkaavaa ja typerää käytöstä.
En itsekään syty maskuliinisista naisista, muttei heidän ulkonäkönsä silti ollenkaan häiritse, ei myöskään miehekäs käytös. Minusta on mukavaa, että on erilaisia,
rajoja rikkovia ihmisiä. #

Arvasinkin, että tuohon kohtaan tartutaan. Sanotaanko, että ymmärrän hyvin tuon Riqumanin pointin, vaikka tuskin meillä ihan samaa näkemystä asiasta onkaan. Itse olen aikoinani ja välillä edelleenkin saanut kyllästymiseen asti kuulla kommentteja siitä, etten yksinkertaisesti voi olla lesbo, koska näytän naiselta. Ilmeisesti siis heteronaiselta. Voi hyvät hyssäkät sentään. Jokainen tietenkin tavallaan, itse olen vain usein yhdistänyt tuon teini-ikäiseltä pojalta näyttämisen siihen, että koetetaan olla oikein stereotypinen lesbo, jotta varmasti tulee lesbonaisia pyörimään ympärille. Ja ei, näin ei tietenkään ole kaikkien kohdalla.

Enkä nyt ole jakamassa ihmisiä "oikeisiin" ja "huonoihin" miehiin ja naisiin vaan kerroin jakavani Riqumanin näkemyksen siltä osin, etten itsekään hirveästi pidä stereotypisista ihmisistä, varsinkaan jos kaikkien samaan ihmisryhmään kuuluvien odotetaan olevan enemmän tai vähemmän samanlaisia kuin he. Kuten lesbo"piireissä" ja ehkä homopiireissäkin, en tiedä, tuntuu olevan.

Draconfly,
Se automerkki on muuten V70 Farmarivolvo. Tavaratilassa kulkee kätevästi sekä iso koira että ruohonleikkuri ja laiturinkorjaustarpeet mökille.
Nimim. Kokemusta on kahden miehen ja yhden koiran (ei sekään kultainen noutaja) perheessä ;-D