Nuorten mallit

Hufvudstadblsadetissa oli 21.7.2012 kolme juttua, jokta yhdesä panivat funtsimaan.

Henna, 13-vuotias tyttö oli useita kertoja yrittänyt tehdä itsemurhan. Äitinsä oli mennyt uusiin naimisiin kolme vuotta aikaisemmin. Isäpuoi teki Hennan elämästä helvetin pahoinpidellen nyrkiniskuin ja potkuin. Äiti ei ottanut tyttären valitukisa kuuleviin korviinsa ennen kuin todisti pahoinpitelyn omin silmin. Avioero oli tuloksena.

Hakunilassa kaksi lastaan ja vaimonsa viime joulukuussa murhannut mies sai 14 vuoden vankeustuomion.

Hbl haastatteli Perussuomalaisten kansanedustajaa, 45-vuotiasta Mika Niikkoa. Teini-ikäisenä hän oli veljiensä kanssa pahoinpidellyt äitinsä uuden miehen. Asui lastenkodeissa ja teltoissa. Liikkui jengeissä 13-vuotiaasta. Sai aseen kasvoihinsa osoitettuna 24-vuotiaana. Liittyi Korson helluntaiseurakuntaan ja löysi Jeeuksen.

Itse en ole löytänyt Jeesusta koko elämässäni, mutta siitä huolimatta mieleeni ei ole juolahtanut pahoinpidellä ketään eikä liikkua esimerkiksi Siilitien jengeisssä.

Niikko jatkoi haastattelussa kristillisestä maaailmankatsomuksestaan kertomista ja viittasi parisuhdelakiin. Eduskuntavaaleissa Niikon kampanjapäällikkö oli evankelisti Timo Valtonen, jonka Joosua-Missio järjesti vastamielenosoituksen Pride-kulkuetta vastaan. Lehden kysymykseen: "Onko homokysymys nyt niin suuri yhteiskunnallinen kysymys?" Niikko vastasi: "Ehdottomasti. Meidän on annettava nuorille malli." Tarkoittaako Niikko alussa kuvaamaani kahta tapausta?

Koska niin monet uskovaiset kyselevät alituiseen, että: "Oletko jo löytänyt Jeesuksen?", heidän onnistumisprosenttinsa huomioiden täytyy olettaa, että Jesse on vähintäänkin FBI:n todistajansuojeluohjelmassa. (kiitokset Pertti Jarla ja Fingerpori)

Minä olen pääsääntöisesti sitä mieltä, että kaikilla tulee olla oikeus harjoittaa uskontoansa parhaaksi katsomallaan tavalla, niin kauan kuin ei sillä aiheuta vahinkoa toisille.

Kuitenkin mielestäni uskonto sopii politiikkaan varsin huonosti. Tästäkin maasta löytyy ah-niin-monta ns. "born-again" kristittyä kansanedustajaa (esimerkiksi juuri Niikko sekä Teuvo Hakkarainen), joilla on takanaan raju, usein suorastaan rikollinen, tausta. "Uskoon tulemista" käytetään poliittisena kasvojenkohotuksena, jolla yritetään antaa sellainen vaikutelma, että kaikki ennen uskoon tulemista eletty elämä ikäänkuin pyyhkiytyy pois, ja voidaan aloittaa puhtaalta kankaalta. Ja tämä taktiikkahan on todetusti toimiva. Kun joku sanoo olevansa uskossa, sitä ei kukaan kyseenalaista. En tiedä pitäisikökään, mutta olisi naiivia ajatella että uutta hyökkäyskulmaa hakevat konservatiivipoliitikot olisivat muka tämän strategian yläpuolella. Viime aikoina on nähty esimerkiksi uskovaisen ja raittiin Teuvo Hakkaraisen katkaisuhoitoon passittaminen.

Politiikka on iso suosituimmuuskilpailu, ja fakta on se, että peliä pelaavat yrittävät kaikin mahdollisin tavoin saada etumatkaa kilpailijoihinsa. Iso osa pelin pelaamisesta liittyy enemmän siihen miltä julkisuudessa näyttää, kuin siihen mitä ihminen oikeasti on.

Tämä oli tällainen katkonainen miete, en tiedä onko sillä hirveästi tekemistä keskustelun aiheen kanssa, tai minkään muunkaan.

Olen Vermillionin kanssa varsin samaa mieltä uskon voimalla "uudelleen syntyneistä". Usko on hyvä tuki elämälle, mutta voi olla joskus huono isäntä. Pelimerkkinä usko ja uskonnollisuus on vastenmielinen ilmiö.

Minusta on ihan inhimillistä tehdä virheitä elämässään, oppia virheistään, jopa toistaa omia virheitään. Uskovakaan ihminen ei voi olla täydellinen tai virheetön. Eikä tarvitsekaan. Ihmisen heikkous on ymmärrettävää. Anteeksi saaminen ja anteeksi antaminen on hyvä asia. Toki maallisen oikeuden edessä on sovitettava maallisissa ympyröissä tehdyt mahdolliset väärintekemiset.

En hyväksy vallankäyttöä uskonnon tai uskon nimissä. Minusta esimerkiksi johonkin uskontoon kuuluvan moraalikoodiston ajaminen maalliseksi lainsäädännöksi, sen osaksi tai "nuorille malliksi" on etovaa vallankäyttöä, jos koodiston tuputtamista ei voi perustella millään järkisyyllä. Jos taas vastaus kysymykseen "miksi näin pitäisi olla?" on tyydyttävä, niin tilanne on luonnollisesti toinen.

Ihan hyvä, jos pystyy aloittamaan uuden elämän uskon tuella, löytää elämälleen merkityksen: usko täyttää elämässä sen, minkä aiemmin on täyttänyt vaikkapa alkoholin liikakäytöllä tai tekemällä pahaa muille.

Se, että esimerkiksi näiden missiolaisten taustat ovat mitä ovat ja henkilökohtaisen uskonratkaisun kautta ovat onnistuneet jättämään entistä taakseen, ei tee heistä kuitenkaan hyvän ja pahan asiantuntijoita, vaikka he sellaista viittaa harteilleen ovatkin ottaneet. Samanlaista asennoitumista oikean ja väärän suhteen on nähtävissä monien kohdalla, jotka henkilökohtainen uskonratkaisu on nostanut suosta.

Tiettyyn väkeen uppoaa helposti, kun joku kertoo tulleensa uskoon ja siltä pohjalta puhuu vaikkapa homoseksuaalisuudesta kielteiseen sävyyn "valintana" ja olemisena kauempana sellaisesta, jota kutsutaan esimerkiksi hyväksi tai Jumalaksi. Sellainen yleisö on otollinen, jolle homoseksuaalisuus ilmiönä on vieras ja pelottava asia, ja uskonsuhde vähemmän analyyttinen.