Lenita Airisto on oikeassa!

Lenita väitti Suomi Areenan seminaarissa, että suomalaiset tavikset ovat luusereita. Hän moitti sitä, että me mollaamme Välimeren maiden kansalaisia, vaikka Suomessa ja Suomella menee huonosti. Hänen mielestään meillä on huono näkökulma menestykseen, työhön ja talouteen.

Sain asiasta heti vakuuttavan esimerkin. Keskustelin juuri yrittäjäpariskunnan kanssa työteosta ja yrittämisestä. He ovat itsensä mukaan lukien työllistäneet yhteensä kymmenen henkeä. He ovat lopettelemassa nykyistä liikettään. He ovat tehneet jopa viisitoistatuntisia työpäiviä. Toisin on palkollisilla. Aurinkoisena päivänä saattaa tuntia ennen työvuoron aloitusta tulla puhelinsoitto: "Mä oon sairaana." Kuka paikkaa asiakaspalvelussa? No, yrittäjä tietenkin itse. Kuulin henkilöstönhallinnan olevan varsin raskas osa yrityksen pyörittämistä. Itselläni on samankaltaisia kokemuksia. Heidän mielestään työnteon moraali on kadonnut.

Tulee aika ja oikeastaan on jo, jolloin kaikki palvelut, työttömyyskorvaukset ja eläkkeet eivät kansalaiselle olekaan itsestään selviä automaatteja. Sellaiseen ajatteluun tähän menessä on totuttu ja sellaiseen monet meistä on kasvatettu. On aika alkaa pyyhkiä itse oma takapuolensa, eikä odottaa sitä palvelua muilta. Perusuomalaisten kannattajat tulevat huomaamaan, etteivät puolueen räväkät one-linerit riitäkään todellisen maailman edessä. Sehän kävi jo selväksi Vennamo-vetoisen SMP:n aikaan. Samoin käy nyt Soini-vetoisen perussuomalaisten puolueen. Meidän on otettava vastuu itsestämme, eikä odottaa sitä vain muilta.

OECD:n tilaston mukaan suomalaiset ovat yksi maailman vähiten töitä tekevä kansakunta. Kauppalehti siteeraa tilastoa, kertoen suomalaisen viihtyneen viime vuonna töissä keskimäärin 1 648 tuntia, kun samaan aikaan kreikkalainen ahkeroi 2 038 tuntia. Uutisen mukaan suomalaisia laiskempia ovat enää norjalaiset, ranskalaiset, tanskalaiset, irlantilaiset, ruotsalaiset ja slovenialaiset.

Meksikossa tehdään keskimäärin vuoden aikana 2 249 tuntia, mikä oli tilaston korkein luku.

http://www.kauppalehti.fi/etusivu/ikava+oecd-paljastus+suomalaisten+tyoinnosta/201207218181

Lenita viettää aikaansa työpaikalla kykyjään vastaavassa työssä ja on suurimman osan ajasta hiljaa. Tämä todista, että kehitys ei aina kulje parempaan suuntaa.
http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/tarvan_laatikkoleikki_7481.html#media=7488

Juhanin siteerama tiedejulkaisu Kuppalehti kertoi tietysti myös mikä yhteys on työpaikalla vietetyllä ajalla ja työn tuottavuudella. Tämä jäänee minulle kuitenkin ikuiseksi arvoitukseksi, koska en aio rekistetöityä ko. lehden nettisivulle. Valistunut arvaus on, että tuskin kertoi.

> OECD:n tilaston mukaan suomalaiset ovat yksi
> maailman vähiten töitä tekevä kansakunta.


Ehkä ns. virallisten lukujen mukaan. Käytännössä etenkin latinomaissa tehdään "töitä". Kreikassahan töihin ajallaan tulevat virkamiehet saavat jopa lisäbonuksen. Kesken päivää sitten siestaillaan tietenkin muutama tunti, ja päivästä ja fiiliksestä riippuen töihin tullaan siestan jälkeen jos siltä sattuu tuntumaan.

Ehkä suomalaisten helmasynti, rehellisyys ja suorapuheisuus, on tässäkin jälleen se pieni juttu: me kerromme realistisen arvion tekemästämme työmäärästä kun taas muualla kerrotaan se "virallinen" versio, jossa paikallinen sluibailukulttuuri ei näy.

Suomessa tehdään paljon esimerkiksi suunnittelu-, kehitys ja vaikkapa ohjelmointityötä, jossa päänsisäiset prosessit eivät pääty kello 16, vaikka työaika päättyisikin. Sitäkään ei oikein arvoteta missään.

Yrittäjä on tietenkin itse vastuussa yrityksensä menestymisestä, mikä on pitkälti kiinni kannustavan työilmapiirin luomisesta. Jos työ ei kiinnosta työntekiöitä, olisi syytä kenties tarkistaa ensin, olisiko itse työssä tai työilmapiirissä kenties jotain vikaa, kuin syytellä itse työntekiöitä? Rahallisen korvauksen lisäksi työilmapiirillä on vaikutusta niin työmoraaliin, työn mielekkyyteen ja viihtymiseen - ja mikä tärkeintä, työtehoon ja sitä kautta yrityksen menestymineen.
Itselleni mielekkäimmät duunit eivät ole olleet niitä rahakkaimpia, mutta taatusti niitä palkitsevimpia työn sisällön ja työilmapiirin ansiosta. Toimeentulon pitäisi kuitenkin olla ensisijainen motivattori - rahan takia sitä duunia kuitenkin tehdään, ei työkokemuksen?


---

Lenitaattori saattaa olla "oikeassa" - sadekesän "raflaavin" otsikko vaan revittiin kärjistämällä väärin.

Eli, kärjistettynä, on ihan ok tulla tulematta töihin, jos työpaikka ei kiinnosta ja on ihan mälsää ja ulkona on biitsikelit?
--
Itsehän olen työpaikassa, missä duunikaverit on ehkä maailman parhaimmat ja työ mitä teen on sellaista, mistä olen melkein aina unelmoinut, mutta kyllä kummasti motivoisi enemmän, jos saisi kunnollista palkkaakin.
Olen asiasta samaa mieltä St. Judyn kanssa - työn mielekkyys ja työilmapiiri on oikeasti tosi tärkeitä asioita, mutta niiden huonous, tai työn motivoivuus ei saa olla tekosyy töistä poissaololle. Jos ei nauti omasta työstään tai se ei tuo tyydytystä, niin kannattaisi ehkä miettiä työpaikan tai alan vaihtoa. Minä olen tehnyt näistä molemmat. :)

Ei, vaan, kärjistettynä, on ihan ok tulla tulematta töihin, jos työpaikka ei kiinnosta ja on ihan mälsää ja on työhaastattelu uuteen duuniin ja biitsisille sitten, jos se sattuu olemaan uuden työpaikan vieressä. Mielummin vaihtaa duunia, kuin sairaspäivästellä - tai sairastua ihan oikeasti - epämieluisassa työilmapiirissä.

"Aurinkoisena päivänä saattaa tuntia ennen työvuoron aloitusta tulla puhelinsoitto: "Mä oon sairaana." "

Minä olen saanut potkut tuon takia, tosin olin silloin oikeasti sairas, CRP oli jotain 130. Potkut töistä aiheutti minulle ehkä enemmän hankaluuksia kuin yrittäjälle se, että minä olin vakavasti sairaana. Se ei ollut edes ainoa kerta kun saan potkut töistä sairauden takia.

"työnteon moraali on kadonnut."

Olen samaa mieltä, mutta palkanmaksun moraali on kadonnut myös. Kun ei voi luottaa työnteettäjään ja koko ajan on pelko potkuista tai muusta ilkeästi, niin ei sitten viitsi kauheasti rehkiäkään, jos sairastuminen palkitaan potkuilla. Harvassa ovat olleet ne kerrat, kun työstä on palkittu millään ekstralla.

Olen Lenitan kanssa samaa mieltä. Kuitenkin, mikäli molempiin iltapäivälehtiin on uskomista, ja miksi ei olisi, Lenitan töksäisy oli ymmärretty väärin. Osin myös tässä keskusteluketjussa.

Lenita lainasi yhdysvaltalaisen valtajulkaisun artikkelia, joka oli otsikoitu "Average is Over", eli "keskinkertaisuus on loppu". Lenitan mukaan artikkelin idea oli viestittää yhdysvaltalaisille lukijoille, että pärjätäkseen kansakuntana globaalissa kilpailussa, enää ei pidä tarjota keskinkertaisia hyödykkeitä, eli tuotteita ja palveluja, joita nykyisin tuotetaan halvemmalla Kauko-Idässä. Sen sijaan pitää tuottaa hyödykkeitä, jotka erottuvat massasta erinomaisuudellaan. Meille suomalaisille tämä tarkoittaisi enemmän Rovion kaltaisia vihaisia lintuja, tai muuta vastaavaa.

Ehkäpä Lenita laskee näihin edukseen erottuviin hyödykkeisiin edelleen myös iänikuiset Marimekon Unikko-kuosit, joilla koristeltuja tennareita itse Sir Elton Johnkin näköjään nyt käyttää lomallaan. Siinäpä on todellinen suomalaisen teollisuuden "uudistumisen" vertauskuva: Unikko-kuosi. Muitakin esimerkkejä löytyy: Fazerin suklaakonvehtilajitelma, Valion ja Ingmannin pula-ajan resepteillä tehdyt vaniljajäätelöt ja sattumaköyhät jogurtit, ...

Jotta Lenita olisi Lenita, hän paikallisti lehden esittämän keskinkertaisuuden käsitteen suomalaiseksi "tavikseksi". "Tavis" tarkoittaa hänen retoriikassaan nyt paitsi näitä keskinkertaisia hyödykkeitä, myös henkisesti laiskoja ihmisiä, jotka eivät halua kehittää itseään. Sen sijaan perinteisen yhteiskuntaluokaltaan "tavisten" toteuttamat kovaa ammattitaitoa vaativat työt nauttivat lehtien mukaan Lenitan arvostusta. Esimerkkinä käytettiin asiansa osaavaa "putkimiestä", mikä käsitteenä näyttää vakiintuneen eurooppalaiseen poliittiseen keskusteluun sinikaulusduunarin synonyymiksi.

Onneksi näitä kauniina päivänä töistä lintsaavia ei ole enemmistö. Sairauspoissaolot ovatkin yleensä olleet työilmapiirin hyvyyden barometri. Omien havaintojeni mukaan nykyisin tällaisen barometrin roolia täyttää näköjään myös sellainen ihmeellinen käsite kuin "vuorotteluvapaa".

Aurinkoisena päivänä saattaa tuntia ennen työvuoron aloitusta tulla puhelinsoitto: "Mä oon sairaana." Juuri tämän vuoksi joka työpaikalla pitäisi vaatia lääkärintodistus jo ensimmäisestä poissaolopäivästä. Nyt voi lomailla 3 päivää jos ei huvita mennä töihin ja palkka juoksee. Joka työpaikassa on näitä jotka ovat alvariinsa "sairaana".

Monessa työpaikassa vaaditaan tänä päivänäkin lääkärintodistus jo ensimmäisestä poissaolopäivästä. Yksityissektorilla olen yli vuosikymmenen ollut vain tämän käytännön omaksuneiden työnantajien palveluksessa. Toimii mainiosti koska palveluun sisältyy poikkeuksetta vielä yrityksen oma työterveyshuolto jota ensisijaisesti käytettävä ja jonne pääsee aina samana päivänä. Ensi viikolla pääsen taas täydelliseen lääkärintarkastukseen kun aloitan uudessa työpaikassa.

Tämä menee rajusti ohi aiheen, mutta kuitenkin. Kun kerran Lenitasta keskustellaan.

Äärimmäisen itsekeskeinen narsisti Mattiesko Hytönen (ja luulen muuten miehen itsensä olevan tiukasti kaapissa) kirjoitti Iltalehdessä Lenitasta ja tietenkin kritisoivaan sävyyn.

Hän näki vaivaa Lenitan seurassa nähtyjen naisten tukanvärin kuvailuun. Sävy oli johdatteleva, ja niinpä nettikeskustelussa Hytönen saikin kehoituksia paljastaa Lenitan "salaisuus".

En tunne Lenitan suuntautumista eikä se myöskään kuulu minulle hittojakaan. Mutta tämä puoliväkisin tapahtuva "outtaus" on jotain sellaista mikä on minusta vastenmielistä.