Homojen ja heteroiden erot
Olen hajuton ja mauton kotihomo, joka ei omasta mielestään eroa heterokavereistaan oikeastaan mitenkään muuten kuin kumppaninsa sukupuolen perusteella. Se on väärin, tai vähintäänkin heteronormatiivisen yhteiskunnan painostukseen alistumista. Homo on kuulemma aivan erilainen kuin hetero, ja "perinteisen parisuhteen matkiminen" on valtaväestön hyväksynnän säälittävää anelemista.
Luulin tällaisten selitysten kuuluvan vain pinkkimustan blokin epätoivoisille amattiprovokaattoreille, mutta yllättäen samantyyppistä tekstiä on alkanut näkyä muuallakin, mm. Kansallisteatterin HOMO-näytelmässä ja Tuomas Enbusken kolumnissa:
http://tuomasenbuske.puheenvuoro.uusisuomi.fi/85754-suvaitsevaisuus-on-vastenmielista
Tällä kai yritetään ajaa jotain erilaisuuden ehdotonta hyväksymistä, ettei valtaväestö tyytyisi pelkästään ylimielisesti suvaitsemaan meitä. Tarkoitus on hyvä, mutta minusta se vaikuttaa hiukan väkinäiseltä. En osaa nähdä määritelmällisen eron, siis seksuaalisuuden kohdentumisen, lisäksi mitään kovin merkittäviä eroja homojen ja heterojen välillä. Harmi vain, sillä nehän olisivat samalla homoja yhdistäviä tekijöitä.
Onko niitä? Mitä ne ovat? Tai jos ei valmiiksi ole, onko jokaisen homon poliittinen velvollisuus tuottaa niitä vaikka väkisin?
Jeah, eiköhän meitä "hajuton ja mauton kotihomo" -tyyppejä ole aika paljon.
Tämäkin postaus näyttää pohjimmiltaan liittyvän yritykseen luonnehtia homoiksi kutsuttua ihmisjoukkiota tai pohdintaan siitä, voiko tai saako näin tehdä.
Pitäisin lähtöolettamaa vähän nurinkuirisena. Eihän se taida olla homoseksuaali, joka päättää pitää itseään erilaisena, vaan ympäröivä yhteisöhän tähän erilaisuuden tuntemukseen kasvattaa, jos kasvattaa.
Ihmettelen kans, että miten tuli mieleen vetää noin suoria viivoja seksuaalisuuden muodosta pariutumiskäyttäytymiseen. Tuo jälkimmäinen lienee aivan oman monimutkaisen keskustelunsa väärti?
Riippumatta siitä pitääkö homoseksuaalisuutta enemmän biologisena vai enemmän sosiologisena ilmiönä (itse pidän sitä ensimmäisenä), lienee kai aika selvää, että kyseinen ilmiö vaikuttaa ihmiseen. Kokemukseni mukaan suurin osa ihmisistä pitää seksuaalisuutta tavalla tai toisella yhtenä ihmisyyden peruskivistä. Seksuaalisuus vaikuttaa suureen osaan ihmisten välisestä kanssakäymisestä ihan arkitasollakin: lienee yleistä, että mies suhtautuu mieheen eri tavalla kuin naiseen ja nainen naiseen eri tavalla kuin mieheen jne. Voihan tietty kysyä myös, että eroavatko mies ja nainen toisistaan ja missä määrin.
Ottaen huomioon seksuaalisuuden merkityksen yksilölle ja yhteisölle, mielestäni olisi yllättävää, jos seksuaalisuuden tyyppi ei vaikuttaisi ihmiseen muutenkin kuin vain, että mitä sukupuolta kumppani edustaa. Väittäisin jopa, että jo pelkästään se, että kotosalla on samaa sukupuolta oleva "verrokki", tekee asiat erilaisiksi.
Että homot olisivat kokonaan oma ihmisrotunsa tuntuu kyllä sekin yhtä falskilta kuin se, että homot olisivat aivan samanlaisia kuin heterotkin lukuunottamatta kumppanin sukupuolta. Ei kumpaakaan ajatusta tarvitse pönkittää mitenkään, mutta olisi mielenkiintoista vaihtaa ajatuksia, että miten tämä asia oikeasti lienee!
Lopuksi homoja (miehiä) yhdistäviä tekijöitä kokemusteni perusteella ;) : 1. alhaisempi kiinnostus penkkiurheiluun, 2. suurempi kiinnostus mainstream poppiin, 3. harvinaisempi viittaaminen omaan siippaan tai kotiasioihin julkisesti, 4. vastakkaisen sukupuolen edustajan erityishuomioimisen puute(ihan arkielämässä), 5. suurempi todennäköisyys kotieläimeen, 6. suurempi kiinnostus kasveihin ja kynttilöihin, 7. suurempi todennäköisyys lapsettomuuteen, 8. suurempi todennäköisyys etäisempiin sukulaisuussuhteisiin....
> 2. suurempi kiinnostus mainstream poppiin -- kaikki ne tyypit joita olen myös livenä tavannut (ja suurin osa nettitutuista) kuuntelevat aika vähän ns. mainstreamia, enemmänkin jotain indietä tai muuta ns. kulttisuosiokamaa joka ei millään listoilla näy, aika iso osa myös kuuntelee progea ja jazzia ja mitä lie kummallisuuksia, kukaan ei tietääkseni käy missään discoissa, ehkä joskus jossain spesiaalitilaisuuksissa, mutta sekin on harvinaista.
> 5. suurempi todennäköisyys kotieläimeen -- taitaa yhdellä (?) livetuttavalla olla kissa (tai kissoja).
> 6. suurempi kiinnostus kasveihin ja kynttilöihin -- todellako?
> 7. suurempi todennäköisyys lapsettomuuteen -- no onpas kumma :P
Juup. Homojen (itse)tutkiskelu näyttää toisaalta kiinnostavan, toisaalta aiheuttavan levottomuutta. Taatusti yksilöt ovat keskenään erilaisia, ei kai siitä ole kysymys. Kai tällainen joukkion tutkiskelu voisi parhaimmillaan johtaa suurempaan itsetuntemukseen? Mielestäni joka tapauksessa homojen itsensä kandeis ruotia näitä asioita, ettei 'ulkopuoliset' jatka sen määrittelemistä, mitä homot on....
(Viitteitä siitä, että 'ulkopuolisilla' on tällä hetkellä melko vahva ote homoseksuaalisuuden määrittelemiseen saa vaikkapa tarkastelemalla länsimaista, myös suomalaista, mediakenttää.)