Miten gay-baari syntyy?

Onko kokemusta tai tietoa siitä, miten uusi gay-baari syntyy? Tarkoitan tällä nimenomaan sitä, että kyseessä olisi uusi paikka, joka olisi paikkakunnan ensimmäinen gay-baari. Onko gay-baareja perustettu siten, että ne profiloidaan alusta lähtien olemaan "gay-friendly" paikkoja"? Vai onko jokin olemassa oleva paikka "muuttunut" gay-baariksi ajan myötä, esim. paikallisen Setan toiminnan myötä?

Kyllä Homobaarit on ainakin Suomessa perustettu nimenomaan homobaareiksi. En ole kuullut, että paikat jonkin kehityksen tuloksena olisivat meillä saaneet homobaarin leimaa, vaikka monissa Suomen kaupungeissä onkin "homojen suosimia paikkoja".

Silti esimerkiksi Helsingin Kallion Karhupuistossa toimiva pubi/baari "Sivukirjasto" näyttää olevan sateenkaarikansan suosiossa, vaikka ei ole mitenkään laimallisesti homopaikka. Muitakin vastaavia paikkoja on.

Asiakkaan näkökulmasta gay-baarissa on ainakin minulle kolme tärkeää asiaa.

Ensinnäkin, omistajien ja henkilökunnan täytyy olla ihan aidosti gay tai vähintään vilpittömästi gay friendly -henkilöitä. Jos on selkeästi hetero, joka vain pyörittää tällaista kulmakunnan erikoisempaa baaria, siinä herkästi tulee gay-asiakkaalle olo, että tässä vain vedätetään seksuaalivähemmistöön kuuluvia. Tämän asiakas aistii.

Toinen tärkeä asia pätee baariin kuin baariin. Sieltä on syytä olla helppo päästä yön pikkutunneilla muilla julkisilla kuin takseilla kotiin. Muuten elämä tulee kalliiksi, jos aikoo käydä usein baarissa. Etenkin pienemmillä paikkakunnilla linja-autoliikenne voi olla haaste yön tunteina.

Se kolmas asia on tietenkin maltillinen hintataso. Normiasiakkaalla on tietty rajallinen määrä rahaa käytössään kuukausittain. Jos drinkki tai sisäänpääsy maksaa ylävireisesti, käyntejä tulee ja drinkkejä ostetaan harvemmin. Pahimmillaan baari on tyhjännäköinen, ja se taas työntää pois asiakkaita, kun kääntyvät ovella pois. Tästä on minulla esimerkki viime syksyltä Tallinnan tavallisen olubaarin terassilla vanhan kaupungin vilkkaalla kävelykadulla. Terassi oli aivan tyhjä hieman koleassa säässä, kun tilasin ystävieni kanssa juomat ja asetuimme yhteen pöytään. Noin varttitunnin kuluttua terassi oli jo tupaten täynnä, kun porukkaa pysähtyi oluille sitä mukaa kun terassi alkoi näyttää kansoitetulta. Mitkään mainosjonot eivät ole kikka näyttää suositulta. Ainakin allekirjoittanut ei halua jonottaa ulkona ja saatan jättää kyseisen baarin sinä iltana väliin.

Smon kommenttiin liittyen yksi lisähuomio.

Ainakin Helsingissä on ollut kaksi uutiskynnykset ylittävää baaria, joille kävi itse asiassa kääntäen. Ensin oltiin lippu korkealla gay-baareja ja yökerhoja. Sitten paikan imago lipsahti pahasti heteropaikan suuntaan ja uskottavuus gay-ihmisten silmissä kärsi. Toinen näistä paikoista lopetti syksyllä, toinen yrittää parhaillaan korjata vahinkoa erinäisin palveluiden tarjontaan liittyvien erityisjärjestelyjen avulla. Eli jos aikoo pitää gay-baaria, sen tulisi näkyä koko ajan baarin toiminnassa ajan hengen mukaisesti, jotta heteroasiakkaat muistaisivat minkälaisessa paikkassa iltaansa viettävät. Vähintään sateenkaarilipun tai sen värien pitää näkyä.

Ehkä kauppatiedemaailmassa joku olisi kiinnostunut tekemään (tai mahdollisesti jo tehnytkin) gradun tms homoystävällisen liiketoiminnan toteutuksesta, tapauksia varmaan on. Ja alan veteraaneilla ehkä olisi kiinnostusta neuvoa tai jopa tukea yrityshautomotyyppistä toimintaa.
Joskus aikanaan pankeilla oli myös asenteensa.

Ennen homobaarista haettiin turvapaikkaa ja mahdollisuutta olla kaltaistensa seurassa, rauhassa "valtaväestön" paheksuvilta katseilta ja pahemmaltakin. Asenteiden muututtua sallivammiksi tällainen kilpailuvaltti on kokenut inflaation ja oikeat homobaarit joutuvat kilpailemaan homo-asiakaskunnasta "tavallisten" baarien kanssa enemmän samalta viivalta. Samalla "valtaväestölle" homobaarin kynnys on madaltunut.

Korjatkaa heti, jos olen väärässä.

Olen antanut itselleni kertoa, että Reykjavikissa ei ole yhden yhtä homobaaria, johtuen siitä, että kaikki baarit ovat yhtä lailla homoystävällisiä.
Pitäneekö paikkansa?

Reykjavikin homobaarit ovat harvassa, mutta kyllä niitä löytyy. Yökerho Barbara ja sen alakerrassa toimiva Trúnó, sekä vain miehille tarkoitettu Strákaklúbburinn okkar. Piwenen maan "homoelämä" on keskittynyt pääkaupunkiin.
Islanti on hyvin tolerantti maa, pieni maa ja väkiluvultaa pieni kansan on pitänyt tulla vaan toimeen, mitä heillä on. Vulkaanisten purkausten lisäksi sieltähän on kotoisin Bjork...
Länsimaisen tasa-arvon mittarina toimiva samaa sukupuolta olevien avioliitto (same-sex marriage) tuli voimaan 2010.

-----

Homobaareista - baariin tuo väkeä sen ilmapiiri ja musiikki. Baari luo kehykset klubeille ja klubikulttuuria voisi enemmänkin kehittää.

Tässä taannoin takavuosina, kun Lostari vielä edes yritti olla homobaari, käväisin siellä lomaillessani Suomessa jenkkiexäni kanssa (asuimme Genevessä).
Siellä oli flyygeli, ja rakuunakornetin sodanaikaiseen asepukuun pukeutunut kaveri soitteli ja lauloi sota-aikaisia iskelmiä ja marssilauluja. Kaikilla oli aivan hillittömän hauskaa. Ihmiset pyysivät milloin minkäkin joukko-osaston kunniamarssia (ilmeisestikin niiden, joissa olivat inttinsä käyneet), joita sitten jollotimme seisaaltaan kimpassa koko muutamakymmenpäinen asiakaskunta.

Tällaista "piano bar" -tyyppistä hommaa kyllä kaipaisin. Nykissä niitä on Villagessa vaikka miten paljon, ja aina tuntuivat olevan täpötäynnä.

Ns suuren yleisön kynnys on madaltunut, mutta ihan kuka tahansa ei homobaarien ilmapiiriä ehkä kestä. Niinpä Toronton Kirkkokadun baareissa toteutetaan Priden ajaksi pieni profiilisiivous, koska kadulle ja lokaaleihin tulee paljon "siviilejä" kaupungilta. Esim Eagle muuttuu koko pinta-alaltaan tavalliseksi baarialueeksi normaalivalaistuksella.