Partneri vai kumppani
Suomessakin puhutaan toisinaan "partnerista", kun tarkoitetaan kumppania. Firmoilla on partnereita, on tanssipartnereita ja seksipartnereita ja niin edelleen.
Sanaa "partneri" käytetään toisinaan myös puhuttaessa ihmisten välisistä kiinteämmistä suhteista, jopa elämänkumppanusten kohdalla - etenkin samaa sukupuolta olevien suhdetta kuvattaessa. Eikö silloin pitäisi puhua puolisoista? Tai edes kumppaneista?
Minusta kuulostaa vastenmielistä, kun viitataan läheisen ihmissuhteen toiseen osapuoleen sanalla "partneri". Sanan sävy poikkeaa huomattavasti esimerkiksi sanasta "kumppani", eikä lainkaan myönteisempään suuntaan.
Ihmissuhdetta kuvattaessa partneri viittaa johonkin tilapäiseen, määräaikaiseen ja hetkelliseen.
Jaa niin, mutta eihän homoilla pysyviä suhteita olekaan.
Samasta aiheesta - eli samansukupuolisten parien toisistaan käyttämistä nimityksistä - keskusteltiin sattumoisin juuri näinä päivinä eräällä kielen ammattilaisten keskustelupalstalla. Tarkoituksena oli selvittää, mikä olisi nykypäivänä käypä ja korrekti ilmaus missäkin asiayhteydessä. Vaihtoehtoja ilmaantui jos jonkinmoisia, puolisosta ja siipasta ukkoon ja eukkoon, ja käyttökelpoiseksi todettiin tilanteen mukaan myös "toi", silloin kun kumppani sattuu olemaan näköetäisyydellä. Sen sijaan en huomannut kenenkään edes mainitsevan partneria.
Minusta partneri on heikko, laiskan kielenkäyttäjän väännös englannista. Suomessa on kumppani, jota voi käyttää lähes kaikissa yhteyksissä, jossa partneri olisi edes ajateltavissa oleva vaihtoehto, olipa kyseessä yritysmaailma tai ihmisten väliset suhteet. Tanssipartneri on ehkä ainoa, sellaisenaan vähän vanhahtavan kuuloinen ilmaus, jossa kumppani ei oikein istu asiayhteyteen. Partnerista tulee mieleen jokseenkin etäinen kumppani, jonka kanssa suoritetaan yhdessä jotain tiettyä asiaa ilman sen kummempaa tunneyhteyttä.
Partneri pelkästään kuvaamaan ihmisuhdetta on huono suomennus, varsinkin kun puhutaan elämänkumppanista. Kuten suomen kumppanissa, myös englannista peräisin oleva partner tarvitseen etuliitteeksi selvennöksen. Life partner on elämänkumppani romanttisessa tai muutoin läheisessä mielessä. Suomeksi tuo pitäisi olla kaiketi laif partneri, jotta ymmärrettäisiin mistä suhteessa on kysymys.
Kieli kehittyy, tai jonkun mielestä taantuu. Tärkeintä että kieli elää. Anglikaatiot ovat joskus aika oivaltavia sanahybrideja.
Elinpartneri? ;-b
Entä sydänystävä? Ystävä sä lapsien katso minuun pienehen. Ystävä on neutraali sana.
"Tässä on sydänystäväni herra/rouva se ja se".
Sydänystävä on se "paras kaveri", jolle uskoudutaan asioista, mutta sydänystävän kanssa ei kuitenkaan olla (yleensä) parisuhteessa. Mielestäni.
Olen samaa nieltä "smo":n kanssa. Ja partneri on kovasti seksipartneri minun korvissani.
Toisaalta, kumppani vie assosiaatiot yhteiseen asumiseen. Muttei välttämättä. Mielestäni kumppani on aika hyvä suomalainen sana tähän. Sitä olen itsekin käyttänyt.
(Paitsi jos on rekisteröity parisuhde. Sitten pitää voida sanoa puoliso, oli vaikkapa Päivi Räsänen mitä mieltä tahansa.)
Public eye ja muut ovat mielestäni täysin oikeassa. Ainakin brittiläisessä politically correct -puheessa "my partner" tarkoittaa nykyään puolisoa ilman mitään viittausta tämän sukupuoleen tai suhteen laatuun (naimisissa, avoliitossa tai vain suhteessa). Partneri tuossa merkityksessä taas on täysin tarpeeton merkityksensiirto, kun hyviä sanoja kumppanista siippaan on vaikka millä mitalla. Puoliso on minun mielestäni vallan oivallinen - sopivan neutraali, suhteen laatuun ja henkilöön viittaamaton ja lähes kaikkeihin tarkoituksiin ja tyylilajeihin sopiva.
Ei kumpikaan, eräässä yhteydessä kun tuli ilmi suhde mieheeni, sanoi viranomainen että teillä on siis avopuoliso. Itse käytän puolisoa tai sitten puolisko =). Mutta ei mitään kumppania tms. Tietty kunnioitus pitää olla tässäkin. Joo ja tammikuussa taitaa tulla 20v täyteen.
Mihin ihmeeseen tarvitaan sanoja partneri tai kumppani?? Miksei sanota reippaasti mies/vaimo(nainen?)
Avosuhteessa eläessä avokki, avovaimo jne. Varsinkin elämänkumppani on minusta sanana oikea ällötys.
Sitähän käytetään mielellään juuri samaa sukupuolta olevista pareista. Taustalla on outoa kainostelua ja halua
pitää homous kaapissa, tai ainakin turvallisesti etäällä heteroista.
Joskus vajaa vuosikymmen sitten erehdyin nimittämään miespuolisen ystäväni silloista, ja edelleen nykyistä, naispuolista partneria/puoliskoa/kumppania/yms. vaimoksi. Ystäväni kysyi, että mistä sain päähäni, että hän olisi hänen vaimonsa? He elivät tuolloin avoliitossa. Enkä edes vielä tänäkään päivänä tiedä ovatko jo avioliitossa, vaikka muksuja on jo kaksi. En ole viitsinyt kysyä.
Tämän tapahtuman jälkeen mieleni on aina tehnyt käyttää miehen kumppanista nimitystä "vaimo tai vastaava", kun ei edes heteroiden parisuhteen luonteesta voi olla varma. En vain ole kehdannut. Kuitenkin, jos kahden ihmisen suhde on virallinen, käytän mielelläni sanaa "puoliso". Se on neutraali ja asiallinen ilmaisu ja mielestäni myös parisuhteen institutionaalisuutta arvostava.
No mulla tuo 'kumppani' lähtee ehkä siltä pohjalta ettei voi enää sanoa 'poikaystävä' kun aletaan olla wanhoja (...) muttei osaa sanoa 'miesystävä' kun se ei vaan sovi suuhun.
Kumppani kertoo aika suoraan että jahas, nyt puhutaan samaa sukupuolta olevista.
(Englanniksi partner, indeed, muttei oikein suomeksi.)
Vaikka rekisteröityneitä ollaankin, käytän itse "puoliskoa", koska se on hauska...
"Partner" on tosiaan brittienglannissa nykyisin hyvin yleinen, mielestäni ehkäpä jopa poliittisesti ylikorrekti sukupuolineutraali ilmaisu parisuhteesta yleensä. Varsinkin BBC viljelee sitä kovasti. Se ei kuitenkaan ole levinnyt juurikaan muualle anglofoniseen maailmaan, joten saattaa aiheuttaa sekaannuksia.
Toinen sukupuolineutraali puolisoa ilmaiseva englannin ilmaus on tietysti "spouse". Itse käytän mieluummin sitä kuin "partneria" jos englanniksi kommunikoidessani en tahdo pitää isompaa meteliä suuntautumisestani. Tosin se "husbandin" tahi "wifen" sijaan käytettynä on antanut aika perinteisesti ymmärtää puolison olevan samaa sukupuolta, mutta so what? Olenpahan ainakin jättänyt kuulijalle/lukijalle arvailtavaa.
""husbandin" tahi "wifen" sijaan käytettynä on antanut aika perinteisesti ymmärtää puolison olevan samaa sukupuolta, mutta so what?"
Niin mielestäni juuri siksi nuo kumppani ja puoliso ovat hyviä. Viesti välittyy kyllä.
Englannin- (tai skotlannin -aksentti on vähän kiikun kaakun) kielinen puolisoni on aika lailla samoilla linjoilla. Puhuessaan minusta ihmisten kanssa, jotka tietävät hänen suuntautumisensa, hän käyttää termiä "husband", epävarmojen tapausten kohdalla "spousea" ja epäilyttävän heteronormatiiviselle yleisölle puhuessaan (kielikouluttajana) termiä "friend" tyyliin: "My friend likes that book too." eikä "A friend of mine likes that book, too." Ilmeisesti aika moni oppilaista on kuitenkin jo hoksannut eron ilmaisuissa. Puoliskoni siis lienee hyvä opettaja :-D
Tässä vähän aikaa sitten tuli se dokkari TV:stä jossa veteraanimeikäläiset kutsuivat rakastettujaan tai muuten vaan hoitojaan "kavereiksi". Särähti pahasti korvaan, mutta kai siinä on jotakin, joka sopi siihen aikaan...
Spousen ongelma briteissä ainakin on se, että se on aivan liian hallinnollis-kirjakielinen tavallisten ihmisten puheeseen. Kun Hackneyn duunari puhuu muijastaan tai miähestään, hän ei totisesti sano "me spouse" :D
Sehän kuulostaa siltä, kun sossun lomaketta täyttäisi...
Indeed, Resander.
Hackneyn (tai Glasgown ihan yhtä lailla) yob luultavasti sanoisi eri sukupuolta olevasta puolisostaan "me bitch" tai "our ....(add a male nickname, for example 'Stan')" mutta kutsuisi kamuaan nimityksellä "me mate", mikä onkin aika jännä juttu (Pasilaa siteeratakseni), koska työväenluokkaisessa brittienglannissa ja erityisesti aussi- ja kiwienglannissa erittäin yleinen ystävästä/kaverista käytetyn ilmauksen "mate" johdannainen on parittelua/pariutumista tarkoittava "mating" (tai päinvastoin-who knows...).
Hupsistalullaa! Kaikki aussi-, kiwi- ja (bluecollar) brittimiehet siis itse asiassa kutsuvat kamujaan "panoikseen". Pitäisiköhän jonkun kertoa heille?
Sori tämä turhan tiedon vuo. Asia vaan oli aika hupaisa...