Kun mä kuolen vanhan piippuni sä saat, kun mä kuolen...

  • 1 / 9
  • JuhaniV
  • JuhaniV
  • 23.8.2011 21:07
Noinhan lauletaan vanhassa renkutuksessa, jota neuvotaan laulamaan pienessä pöhnässä. Asialla on tietenkin vakava tausta, joka on kenties helpompi kohdata hieman puudutettuna. Kuolema tulee eräänä päivänä meille jokaiselle. Nuorempana kuolema oli jotenkin vain teoreettinen mahdollisuus. Kun ikää tulee lisää, tuo mahdollisuus muuttuu konkreettisemmaksi kun ystäviä ja tuttavia alkaa kuolla niin edestä kuin takaa.

Tulee myös mietittyä, että jos minulta jotakin jää, mitä en ole ehtinyt ennen kuolemaani tuhlata, mitä sille tapahtuu. Minulle on valjennut, että aika monella homolla on se tilanne, ettei rintaperillisiä ole, joille laki määrää ainakin lakiosan. Laillistettu puoliso voi olla, jonka asemasta ja perimisestä laissa on määräykset. Entäpä jos molemmat kupsahtavat yhtä aikaa vaikka auto-onnettomuudessa. Kenelle jäljelle jäänyt omaisuus silloin ohjautuu?

Testamentin tekeminen on viisautta, eikä kuoleman enne. Jos mitään testamenttia ei ole, eikä kukaan perintölain mukaisesti ole perimässä, omaisuus menee yleiseen jakoon, eli valtio ottaa sen haltuunsa. Olisi ehkä järkevää miettiä, josko omaisuudelleni voisi olla jokin hyödyllinen jatkotarkoitus. Olen keskustellut useiden ikätovereitteni kanssa perintöasioista. Aika monelle ongelmaksi on tullut se, kenet tai minkä tahon määräisi omaisuutensa saajaksi. Vaikuttaa kuulemieni tarinoitten perusteella siltä, että aika monessa suvussa pidetään itsestään selvänä suvun homon määräävän omaisuutensa jälkeensä sukulaisille, vaikka jopa välit eivät ole olleet toimivia. Välit sukuun saattavat olla jopa niin traumaattiset, että jättää jotakin heille on kokonaan pois suljettu vaihtoehto. Joillekin ihmisille "ilmainen raha" on jopa tuhoisaa. Jotkin organisaatiot voisivat tulla kysymykseen perinnön saajina, mutta niidenkin kohdalla saattaa olla valinnan vaikeutta.

Tuttu nuorimies sai vuosia sitten perinnöksi mittavan omaisuuden. Hän joi kaiken ja päätyi laitapuolen kulkijaksi siltojen alle.

Kuulin juuri tarinan, jonka mukaan sukulaispoika oli saanut muutamana vuonna taloudellista tukea opinnoilleen ja elämälleen sukulaiseltaan homomieheltä ja tämän puolisolta. Poika ei ole osoittanut millään tavoin arvostavansa saamaansa tukea, vaan piti sitä vain itsestään selvyytenä. Kaiken kukkuraksi hän ilmoitti rakentaneensa elämänsä siten, ettei hänen tarvitse tehdä yhtään mitään, koska hänelle kuuluu sukulaisen homomiehen omaisuus tämän kuoleman jälkeen. Kaiken tapahtuneen jälkeen kyseinen homomies teki puolisonsa kanssa testamentin, jossa poika jätettiin täysin ulkopuolelle. Poika sai myös suorasanaisen ilmoituksen päätöksestä.

Toinen hyvä huono esimerkki suhtautumisesta odotettavissa olevaan ilmaiseen rahaan. Homopari oli tukenut köyhän perheen poikaa mm. makasamalla opintoja. Mitään sukulaisuussuhdetta tai virallisia velvoitteita ei ollut. Jossakin vaiheessa ilmeni, ettei nuori mies arvosta millään tavoin saamaansa tukea. Kun homopari totesi, että hyviin tapoihin kuuluu joskus kiittää saadusta tuesta. Poika vastasi, ettei hänen suvussaan ole ollut tapana kiittää ketään, eikä mistään. Myöhemmin samainen nuorimies ryhtyi liiketoimintaan pilviä hipovilla suunnitelmilla. Hän piti itsestään selvänä, että homoparilta hän saa oitis kaikki säästetyt eläkerahat omaan liiketoimintaansa. Kun rahoja ei kuulunutkaan, hän aikoi viedä homoparin oikeuteen saadakseen rahat itselleen ja käyttöönsä. Joku neuvoi poikaa, että jos aikoo mennä oikeuteen pitää olla jokin kunnollinen peruste vaatimukselleen ja sen lisäksi paljon rahaa asianajajan palkkaamiseen. Poika hankki lopulta varat muualta, aloitti liiketoiminnan ja teki tuota pikaa mittavan konkurssin. Jälkeenpäin hän oli vain naureskellut, että eivät ne olleet hänen rahojaan, jotka hän poltti liiketoimissaan.

Mieheltäni ja minulta on pyritty selvittämään joskus röyhkeän suorasukaisesti, joskus hieman hienovaraisemmin, että kuuluuhan kysyjä perinnön saajiin. Olemme päättäneet pienenkin indikaation ilmetessä tuollaisista odotuksista, että kysyjän nimi viivataan ylitse testamentista, jos se siellä on sattunut olemaan.

Olen mieheni kanssa pohtinut, että olisi ehkä hyvä määrätä testamentissa osa jäljelle jäävästä omaisuudesta johonkin yleishyödylliseen tarkoitukseen. Olen pitänyt tapanani tutkia asiaa mahdollisten saajien kohdalta sisältäpäin liittymällä jäseneksi ja menemällä toimintaan mukaan. Ensimmäisenä mielessä on jo kauan sitten ollut tietenkin Seta. Toimin siellä pitkään vapaaehtoisena erilaisissa tehtävissä. Pidimme Setan toimintaa tärkeänä ja tuimme järjestöä joskus hiukan taloudellisesti ja eräässä vaiheessa takaamalla lainaa, jolla Seta sai vuokrat maksettua. Myöhemmin uusien toimijoitten aloitettua tehtävissään, minulle valkeni, ettei vapaaehtoistyöntekijöiden työpanokselle annettu juurikaan arvoa. Suhtautuminen ikääntyneisiin homoihin näytti olevan myös aika tympeää. Viimeinen syy unohtaa ajatus Setan tukemisesta testamentissamme millään tavalla oli HeSetan taloudenhoitajan tekemä kavallus. Joku tai jotkut siellä olivat jättäneet valvontatehtävänsä hoitamatta. Kavalluksen paljastuttua kukaan ei ottanut julkisesti vastuuta tapahtuneesta. Se oli minusta pöyristyttävää. En ole ollut Setan jäsen muutamaan vuoteen.

Kokeilin toimintaa äskettäin myös eräässä toisessa yleishyödyllisessä yhteisössä. Kohtelu oli muutamaa poikkeusta lukuunottamatta ylenkatsovaa ja nuivaa. Erosin lyhyen jäsenyyden jälkeen.

Järjestöissä ei ilmeisesti ole tajuttu, että vanheneva homoväestö alkaa olla myös aika hyvin toimeentulevaa ja jopa äveriästä. Kunnollisella vanhemman väen kohtelulla voisi olla jopa pitkällä tähtäyksellä taloudellista hyötyä.

Jatkamme etsiskelyä löytääksemme sopivan organisaation testamentinsaajaksi. Se saattaisi olla vaikkapa kulkukissojen hoitokoti. ;-)
  • 2 / 9
  • Xius
  • 24.8.2011 11:27
Juhanin varakkuus on huomattu. :=)

Voit tukea TuSetan toimintaa joko lahjoituksella tai testamentilla.

Lahjoitukset
TuSeta ottaa vastaan sekä tavara- että rahalahjoituksia. Tavaralahjoituksia voivat olla esim. hlbtq-aiheiset kirjat ja elokuvat sekä tutkimuskäyttöön tarkoitettu materiaali, kuten päiväkirjat tai valokuvat. Henkilökohtaisen materiaalin yhteyteen voit liittää ohjeen siitä, missä yhteydessä materiaalia voi käyttää, eli saako esim. kuvia julkaista TuSetan omissa julkaisuissa tai mahdollisen tutkimuksen yhteydessä, vai onko ne tarkoitettu pelkästään lähdemateriaaliksi.

Rahalahjoitukset käytetään TuSetan sosiaali- ja koulutupalveluiden sekä nuorisotyön järjestämiseen, ja niitä varten TuSetalla on keräyslupa. Rahalahjoitusten tilinumero on 800015-71081935 (Sampo Pankki). Merkitse viitenumeroksi 2752.

Keräyslupa:
Seksuaalinen tasavertaisuus – Sexuellt likaberättigande-SETA ry
Keräysluvan numero: 2020/2011/1553
Voimassaoloaika: 19.7.2011 – 18.7.2013

Testamentti
Voit tukea Turun Seudun SETA ry:tä myös testamentilla (tavara- tai rahalahjoitus). Apua testamentin tekoon saa mm. asianajajilta.

http://www.tuseta.fi/fi/tuseta/tue-tusetaa/
  • 3 / 9
  • Mini-Mii
  • 24.8.2011 11:27
Hei,

itseänikin on alkanut nämä asiat mietityttää. Yhdistyksissä piilevät selvästi suuret riskit kavalluksiin kuten on HeSetassakin käynyt, joten sinne tuskin rahojani osoitan testamentissani. Juhanin mainitsema löytökissojen koti voisi olla esim. Hesy. Näkisin mielelläni rahani auttavan vaikka kissoja ja koiria tai muita eläimiä hyödyttävänä kuin se että joku käyttäisi rahojani yksityiseen elämäänsä. Mutta ehkä toisaalta joku Seta-säätiö voisi olla hyvä kohde. Tietty Seta-säätiö, Afrodite Oy, DTM ja uusi K23 kytky herättää kysymyksiä siitä, miten ravintolat toimivat ja tulouttavat voittoja säätiölle ja kiinnostaako ravintoloita tarjota henkilökunnalle kallista virkistystoimintaa, kestitä ilmaiseksi jotain narsistista kanalaumaa, jolloin säätiö ei saa varoja ravinoloista jaettavaksi muun homokulttuurin tukemiseen tai muihin tärkeisiin hlbti projekteihin. Tästä olisi kiva tietää enemmän, koska säätiö on ollut ainakin itsellä mielessäni.

Tämä oli mukava aihe. Kiitos Juhani aloituksesta
  • 4 / 9
  • Xius
  • 24.8.2011 12:15
Serkkujen ja sitä kaukaisempien sukulaisten perintöoikeus lakkautettiin Suomessa vuoden 1966 alusta. Perimään oikeutettuja ovat kaikki serkkua lähemmät sukulaiset, aviopuoliso ja rekisteröity puoliso sekä ensiksi kuolleen puolison niin sanotut toissijaiset perilliset. Jos henkilö kuolee ilman perillisiä, hänen omaisuutensa tulee perintönä valtiolle. Tällaisen henkilön kuolemasta on ilmoitettava Valtiokonttorille. Perittävä voi kuitenkin testamentilla määrätä omaisuudestaan. Tällöin seuraavassa selostettu lain mukainen perimysjärjestys syrjäytyy - vain lapsella on ehdoton oikeus osaan vanhempansa omaisuudesta.


Sukulaisten perintöoikeus

Lähinnä perinnön saavat rintaperilliset eli perinnönjättäjän lapset tai näiden jälkeläiset. Kukin lapsista saa yhtä suuren osan perinnöstä. Jos joku lapsista on kuollut, tulevat hänen sijaansa hänen jälkeläisensä. Jos kuolleelta lapselta ei jäänyt jälkeläisiä, hänen osuutensa jaetaan elossa olevien lasten kesken.

Jollei perittävältä jäänyt lapsia tai näiden jälkeläisiä, jaetaan hänen omaisuutensa tasan hänen isänsä ja äitinsä kesken. Jos isä tai äiti on kuollut, jakavat perittävän sisaret ja veljet hänen osuutensa. Kuolleen sisaren ja veljen sijaan tulevat puolestaan hänen jälkeläisensä. Jollei veljiä tai sisaria tai näiden jälkeläisiä ole, mutta jompikumpi perittävän vanhemmista elää, tämä saa koko perinnön.

Jollei ketään edellä mainittuja perillisiä ole, saavat perittävän isovanhemmat koko perinnön. Jos joku isovanhemmista on kuollut, menee hänen osuutensa hänen lapsilleen, eli perittävän sedille, tädeille tai enoille. Tämän edemmäksi perintöoikeus ei kuitenkaan ulotu. Jos setiä, tätejä tai enojakaan ei ole enää elossa, perintö ei siirry enää heidän jälkeläisilleen eli perittävän serkuille.

Puolison perintöoikeus

Mikäli perittävältä jää aviopuoliso tai rekisteröity puoliso, mutta ei rintaperillisiä, menee perintö kokonaan puolisolle perintöoikeuden nojalla.

Toissijaiset perilliset

Lesken kuollessa osa omaisuudesta voi tietyissä tapauksissa palautua ensiksi kuolleen puolison sukuun. Jos leski on aikanaan saanut puolisonsa omaisuuden itselleen perintöoikeuden nojalla, saa lesken kuollessa ensiksi kuolleen puolison isä, äiti, veli, sisar tai veljen tai sisaren jälkeläinen puolet lesken pesästä. Näistä toissijaisista perillisistä tämän puolikkaan saavat ne, joilla lesken kuollessa olisi lähinnä oikeus periä ensiksi kuollut puoliso.

Jollei toissijaisia perillisiä ole elossa, omaisuus menee kokonaan lesken omille perillisille. Toisalta jos ensiksi kuollut puoliso on sulkenut testamentilla toissijaisten perillisten perintöoikeuden pois, omaisuus menee silloin kokonaisuudessaan lesken perillisille. Ellei leskellä ole perillisiä, omaisuus menee valtiolle.

http://www.valtiokonttori.fi/Public/default.aspx?nodeid=18368
  • 5 / 9
  • vaeltaja2006
  • 24.8.2011 16:41
Kun kaksi vuotta sitten sairastuin äkillisesti ja vakavasti, suurin huoli oli, onko kaikki asiat hoidettu. Ei ollut. Tuttavien avustuksella testamentti kirjoitettiin uudelleen, ja siinä ensimmäinen päätarkoitus oli, että ne lähisukulaiset suljetaan ulkopuolelle, jotka eivät ole pitäneet mitään yhteyttä.

Kumma kyllä, juuri pari viikkoa sitten nämä sukulaiset ottivat yhteyttä ja kyselivät kesäpaikkaamme. Omistamme sen yhdessä (tullut perintönä eikä sitä ole jaettu). Nyt oltaisiin kuulemma kiinnostuneita perusparannuksista. Viimeksi he kävivät siellä 15 vuotta sitten. Tämä tietenkin tarkoittaa sitä, että minut käytännössä sieltä osittain häädetään.

Tosi mutkikkaita nämä sukukuviot.

Yksi huomioitava asia on se, miten kirjataan perinnönsaajaksi henkilö, joka on rekisteröidyssä parisuhteessa. Monien suhteet ovat määräaikaisia eli suhteet loppuvat aikanaan. Testamenttiin voitiin ainakin aikaisemmin lisätä lauseke: perinnönsaajan aviopuolisolla ei ole avio-oikeutta perintöön. Eli: kun ero tulee, perinnönsaajan ent. aviopuoliso ei vie mennessään puolta perinnöstä.

Homojärjestöä tai Seta-säätiötäkin on tullut mietittyä. Ei ole mukavaa, jos perinnönsaaja on läpivelkainen ja koko potti menee velkojen maksuun. Pitäisi tarkkkaan selvittää taloudellinen tilanne. Sekin on nähty, miten eräs säätiö sai ison perinnön ja sillä maksettiin kaikki rästissä olevat verot valtiolle.

Jos määrittelee tarkasti perinnön käyttötarkoituksen, sillä ei ole mitään merkitystä. Perinnönsaaja voi tehdä perinnöllä mitä haluaa. Jopa säätiöissä muutellaan sääntöjä niin, että perinnön antajan ilmaisemat toiveet eivät toteudu.
En tunne asiaa juurikaan, mutta ainakin suuren omaisuuden kohdalla yksi vaihtoehto voisi olla säätiön pystyttäminen, joka sitten käyttäisi varoja laadittujen sääntöjen mukaisesti.
  • 7 / 9
  • JuhaniV
  • JuhaniV
  • 24.8.2011 17:34
Yksi hyvä syy tehdä testamentti on yrittää estää riitoja jälkeen jääneiden kesken.

Omassa suvussani on esimerkki siitä, minkälainen soppa voi syntyä, kun asioita ei ole hoidettu kuntoon. Sukulaiseni oli yrittänyt tehdä jonkinlaisen testamentin. Se oli vihkosta repäistylle ruutupaperille rustattu. Todistajat olivat käyneet pistämässä nimensä erikseen. Se testamentti osoitettiin heti pätemättömäksi.

Koska tiesin mitä tuleman piti, annoin pesänselvittäjälle valtakirjan, jolla luovuin oikeudesta perintöön. Ilmoitin, etten halua kuulla koko asiasta sen jälkeen yhtään mitään. Myöhemmin on selvinnyt, että melko mitättömästä perinnöstä kävivät sukulaiseni raivokasta riitaa. Ihmissuhteet menivät poikki jne. Asianajajat rahastivat niin paljon riitaisesta pesästä, että arvioin perinnön saaneille jääneen pelkkä luu käteen. Minä säästyin paljolta mielipahalta. Välit suvun tuohon haaraan ovat täysin poikki. Sukulaisellani, jonka testamentista tapeltiin, ei ollut rintaperillisiä. Jälkeen päin ajatellen kaikkien edun mukaista olisi ollut ohjata perintö vaikka sille kulkukissojen hoivakodille ja jättää riitaisat sukulaiset nuolemaan näppejään.
  • 8 / 9
  • Resander
  • 24.8.2011 19:46
Jussin nostama aihe on taas kerran hyvin tärkeä.

Jos Setalle tai sitä lähellä oleville piireille haluaa jotakin jättää, kannattaa harkita hyvin tarkkaan kohdennettua rahastolahjoitusta Seta-säätiöllle. Säätiön tulee jakaa rahaa testamentin ehdoin esim. homovanhusten tukemiseen, miestenkeskeiseen kulttuurityöhön tms. Säätiön rahat ovat myös paremmin hoidossa kuin näiden yhdistysten.

Hyvä vaihtoehto on tietysti sitten vaikkapa kissojenvastustusyhdistys, jonka itse tunnen itselleni läheiseksi :)
  • 9 / 9
  • JuhaniV
  • JuhaniV
  • 24.8.2011 20:42
Xius haluaa varmaan perustella millä tavoin Turun Seudun Setan konsepti on parempi kuin vaikkapa HeSetan vastaava.