Homo-ongelmaiset bloggaajat vauhdissa

Taas on nähty parikin kirjoittajansa homo-ongelmaista vihjaavaa bloggausta. Palanneet helteet ovat ehkä pistäneet pannun taas kuplimaan?


Kokoomuksen änkyräsiivessä vaikuttava yhdenvertaisuuskehityksen vastustajana kunnostautunut kansanedustaja Raija Vahasalo kirjoitteli otsikolla "Väärin ajatteleva valiokunta?" tuohtuneena suunnitelmista, joilla lakialiokunta pyrittään tarvittaessa ohittamaan perustamalla tilapäinen valiokunta, mikäli lakivaliokunta asettuu vastahakaan tasa-arvoisen avioliittolain edistämisessä. Vahasalo pitää tällaista toimintaa kyseenalaisena menettelynä ja demokratian irvikuvana.

Vahasalon kolumnin viimeiset rivit ovat suorastaan rikinkatkuista manailua: "Sellaisen käyttö sopii erinomaisesti diktaattorimaiselle toiminnalle, mutta ei kuulu ns. normaaliin, terveeseen päätöksentekoon. Kun asian käsittelyyn haetaan 'oikein' ajattelevat päättäjät erikseen, mennään jo moraalisesti kyseenalaiselle tielle. Varsinkin sellaiset asiat, jotka ovat ns. omantunnon kysymyksiä, eivät sovellu käsiteltäviksi poikkeusmenettelyin. Voin hyvin kuvitella, miten jossakin totaalitäärisessä valtiossa toimitaan poikkeussäännöksillä. Eikö kenenkään päässä soi hälytyskellot?"

Minusta Vahasalo on hakoteillä. Jos täytyy käyttää luovia keinoja saada lakiesitys eduskunnan äänestettäväksi, niin ei se demokratialle irvaile. Lainhan hyväksyy lopulta eduskunta. Juuri ns. "omantunnon kysymyksissä" ei pitäisi kenenkään terveessä päätöksenteossa asettua vastahakaan. Mitkä kellot Vahasalon päässä soivat?

http://vahasalo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/77512-vaarin-ajatteleva-valiokunta


Toinen blogisankari on 64-vuotias eläkkeellä oleva luokanopettaja Jouko Piho Loviisasta, jonka lempiaiheet liittyvät erilaisiin salaliittoteorioihin ja homoihin. Piho oli kevään 2011 eduskuntavaaleissa Itsenäisyyspuolueen kansanedustajaehdokas Uudellamaalla ja keräsi 56 ääntä. Aiemmin pari muuta puoluetta oli päätynyt pitämään Pihon poissa omilta ehdokaslistoiltaan.

Piho kirjoitteli Uuden Suomen puheenvuoro -blogissaan otsikolla "Homoseksuaalisuus ei ole ihmisoikeus eika se kuulu tasa-arvon piiriin", mutta se katosi sivustolta jostain syystä yhtä nopeasti kuin oli ilmestynytkin. Mutta löytyihän bloggaus toisaalta, piho.ajatukseni.net -blogista.

"Kaikki homot ja homojen oikeuksia ajavat heterot ovat Saatanan, Jumalan vastustajan, asialla väittämällä, että homoilla olisi samat oikeudet kuin heteroillakin", kirjoittelee Piho ja jatkaa: "Näin ei ole. Homoilla ei ole samoja oikeuksia kuin heteroilla. Homous ei ole ihmisoikeus. Homous ei ole myöskään tasa-arvokysymys. Homot eivät ole tasa-arvoisia heteroiden kanssa", ja lisää vielä: "Mutta ennen kaikkea: homoseksuaalisuus on synti".

http://piho.ajatukseni.net/2011/07/05/homoseksuaalisuus-ei-ole-ihmisoikeus-eika-se-kuulu-tasa-arvon-piiriin/
Jouko Piho kirjoittaa Saatanasta seuraavaa: "Niinpä hän ryhtyi kapinaan väittämällä, että kenenkään ei tule olla toisen alamainen, vaan kaikki ovat tasa-arvoisia ja voivat tehdä mitä haluavat ilman että joku ylempi määrittelisi sen, mitä voi tehdä ja mitä ei."

Ööö... Saatanahan vaikuttaa aika helvetin hyvältä jätkältä.
Itse panin tuon saman merkille. :D Piho onnistui kuvaamaan Saatanan todella järkevänä ja miellyttävänä henkilönä.
Joku kommentoikin ennen poistamista, että Saatana vaikuttaa lähinnä poliittiselta toisinajattelijalta. :D
  • 4 / 14
  • kesäpoika
  • 7.7.2011 13:00
Kyllä nykyinen yhteiskunta sentään on parempikuin sellainen, jossa kaikki yhteiset säännöt puuttuisivat. Luulen että uskonnollisesti värittynyt kielenkäyttö antoi taas väärän kuvan siitä, mitä oikeastaan tarkoitettiin.

Ihanne olisi se, että kaikilla olisi yhteiset, tasa-arvoiset säännöt, ei se, ettei mitään sääntöjä olisi.

Näin ainakin minusta. Anarkisti olkoon mitä mieltä haluaa.
Millä mitataan sitä, milloin yhteiskunta on "parempi" tai mikä on "ihanne"?

Aika usein yhteiskunnan "hyvyyttä" mitataan sen perusteella, kuinka stabiili yhteiskunta on. Eli kuinka hyvin yhteiskunta pystyy pitämään itsensä koossa ja ihmiset rauhallisina. Mutta jos optimaalisena yhteiskuntana pidetään yhteiskuntaa, joka turvaa yhteiskunnan itsensä kaikkein parhaiten, eikö se silloin ole yhteiskunta joka on olemassa lähinnä yhteiskunnan takia?
  • 6 / 14
  • kesäpoika
  • 8.7.2011 0:28
Minusta hyvä yhteiskunta on sellainen, joka luo mahdollisimman tasavertaiset mahdollisuudet ja oikeudet jokaiselle jäsenelleen, eli tasoittaa vapaassa kilpailussa syntyviä arvoeroja, ja mahdollistaa näin kaikille mielekkään elämän. Siinä määrin kuin se on edes mahdollistettavissa. Tällä vapaalla kilpailulla en tarkoita pelkkää taloutta, vaan paljon laajempaa merkitystä, viitaten esim. väkivaltaan yms. Kuinka pitkälle kaikkea tulee tasoittaa ja mistä alkaa tasavertaisten mahdollisuuksien tuottama vastuu itsestä ja muista onkin vaikeampi kysymys.

Millä tavalla, Nermal, määrittelet itse hyvän yhteiskunnan? Vai ovatko kaikki yhteiskunnat ja yhteiskuntamallit sinusta yhtä hyviä?
Taisin joskus jotakin tästä raapustaa jo vuosia sitten.
"Weird tales" -nimisessä, joskus 50- ja 60- luvuilla ilmestyneessä jenkkilehdessä oli mainioita novelleja, joista monista on tullut scifin ja fantasian klassikoita.
Itse (ihan ikäsyistä) tutustuin k.o. julkaisuun vasta sen suomennetun kokoelmanäköispainoksen muodossa joskus 90-jotain, ja siinä oli tarina, joka jäi ikuisesti mieleeni.

Tarina kertoi lyhykäisesti masentuneesta tyypistä, joka istahti New Yorkissa puistonpenkille omaa kurjuuttaan valittelemaan vieressä istuvalle, mustiin pukeutuneelle ja synkeälle tyypille. Tarinan nimi oli muistaakseni "A displaced person".
Masentunut mies valitteli ventovieraalle omaa kurjuuttaan, mutta huomasi sitten, ettei naapuri ollut yhtään häntä paremmassa jamassa, vieläpä huonommassa.
Kun mies pyysi tätä toista, ulkomaalaiseksi tai juuri maahan muuttaneeksi käsittänyttä miestä kertomaan tarinansa, se oli jotakuinkin tällainen:
(Tämä on siis niin kuin sen muistan...)

"Se on se tavallinen tarina. Johtaja, joka uskoo omaan kaikkivaltiuteensa ja haluaa hallita kaikkea. Minä ja monta muuta vastustimme. halusimme vain vapautta. sitten salaliittomme paljastui, ja meidät karkotettiin. Nyt elän täällä maanpaossa."

Kaveri oli oikein pahoillaan toisen puolesta ja lopulta kysyi mikä hänen nimensä on, ja hän vastasi:

Lucifer
Hakkaraisen kirjalliset tuotokset ovat kielenkäytöllisesti niin eri sfäärissä suullisten lausuntojen kanssa, että en voi välttyä ajatukselta, olisiko tekstejä ollut kirjoittamassa joku muu... No, mielipiteet varmaan joka tapauksessa ovat Hakkaraisen. Kyllähän Hakkarainen on tehnyt itsestään mediassa jo sen luokan pellen, etten usko valtaosan kansasta ottavan koko tyyppiä kovin vakavasti... Olisin paljon huolestuneempi jos Sauli Niinistö, Osmo Soininvaara tai joku muu vakavasti otettava mielipidevaikuttaja laukoisi tällaisia.

Kesis, pahoittelen vastauksen viivettä. Olin hyvin pitkään kanssasi samaa mieltä hyvästä yhteiskunnasta. Nykyisin en kuitenkaan jaksa enää paljoa uskoa ihmiseen. Ei sellaista yhteiskuntamallia olekaan, jota ihminen ei pystyisi ahneudellaan tai silkalla pahuudellaan vesittämään. Toisaalta kun katselee miten ihmiskunta käyttäytyy, eipä se olisi toimivaa yhteiskuntaa ansainnutkaan.
> Millä mitataan sitä, milloin yhteiskunta on "parempi" tai mikä on "ihanne"?

Minusta yhteiskunnan ''arvoa'' voidaan määritellä sen perusteella, miten siellä kohdellaan kaikkein huonoimmassa asemassa olevia. Kuka tahansa voi nimittäin yllättäen joutua huono-osaiseen asemaan, vaikka nyt olisi terve ja menestyvä. (Tarvitaan vain rattijuoppo ja huonoa onnea...)

Hyvä yhteiskunta perustuu siihen, että samastutaan häviäjiin eikä vain voittajiin ja että kyetään asettumaan toisten asemaan. Valitettavasti nykyään ''kokoomusnuori''-tyyppinen itsekeskeinen asennoituminen on noussut pinnalle.
"Valitettavasti nykyään ''kokoomusnuori''-tyyppinen itsekeskeinen asennoituminen on noussut pinnalle."

Juuri siksi olen uskoni ihmisiin menettänytkin.
Taisin joskus blogissani jo kirjoittaa, että minusta paras mittari yhteiskunnalle on se, miten se kohtelee vähemmistöjään. Aivan kuten paras mittari ihmisen luonteelle on se, kuinka hän kohtelee vihollisiaan.