Etsinnässä viriili menokone homolle vapaa-aikaan - kokemuksia?

Mun vanha, uskollinen ja luotettava ystäväni sanoi suhteemme irti, joten nyt olen etsinnässä elämääni uutta, noin parikymmentä vuotta nykyistä nuorempaa oria, jonka olisi hyvä olla viriili ja nopesti kiihtyvä - eikä saisi syödä paljon.

Millaisia kokemuksia teillä on eri merkeistä nimenomaan taloudellisen ajon vinkkelistä? Nykyään on ilmaantunut markkinoille noita GreenLine malleja, jotka sammuvat esim. valoissa, mutta voisiko automatiikkaa olla jo niin paljon pellin alla, että esim. korjauskustannukset kohoavat pilviin? Mä olen ajatellut uutta Mini One D -mallia, kulutus 3,8 l/100 km - muilla kokemusta tästä kyseiseistä mallista?

Enpä osaa kommentoida pihistelijöitä, kun omassa on puhtia. Mutta kysymykseesi:

> voisiko automatiikkaa olla jo niin paljon pellin alla, että esim. korjauskustannukset kohoavat pilviin?

...voisin vastata, että varmasti näin on etenkin hybrideissä. Jos olet hankkimassa uutta autoa, suojaudu näiden tekniikoiden kulupommeilta ottamalla autoon kiinteähintainen huolenpitosopimus, joka tietyillä merkeillä vielä hyvittää sopimuskauden päättyessä takaisin käyttämättömät maksun osat, mutta ei veloita lisää, jos korjaukset maksoivatkin enemmän kuin sopimusmaksut.

Eikös toi kaimasi Antti Tuisku ole aika pieniruokaisen maineessa? Kiihtyy aika nopeasti (ainakin öisessä puistossa kuulemma kiihtyi niin, että aloitti tappelun) ja on kohtalaisen sporttisen oloinen. En tiedä, onko hybridi, mutta ainakin matalampioktaaninenkin (siideri) vaikuttaa kelpaavan. En tosin tiedä paljonko kuluu satasella.
Kokeile ihmeessä!

P.S. En tiedä sammuuko Antti T. valoissa, ja millaiset korjauskustannukset ovat konepellin alla ja korvaako huoltosopimus...

Hmm… mä kävin tänään silittelemässä uutta mielitiettyäni ja istuinkin siinä vähän aikaan – tuntui kivalta, mutta sitten mietin, josko mun mela mahtuu sisälle ainakaan suorana, oli nimittäin yllättävän ahdas sisältä ja taakkatelineitä en viitsisi ostaa.

Btw - kiitti tuosta huolenpitosopimusvinkistä. Täytyypä kysäistä myyjältä, kun lähdemme tässä joku päivä kimpassa huudattamaan neitsykäistä suorille...

Pieni varoituksen sana kuitenkin:

Huolenpitosopimukset eivät usein tosin korvaa, jos nuorikkosi saa kiven lasisilmäänsä tai sen jalat harottavat tai auraavat kulkusuuntaan nähden niin kuin ulkosyrjiä potkivien jalkapalloilijoiden jalkaterät tuppaavat tekemään. Lisäksi vain ennakoivan huollon mukaisesti vaihdettavat kuluvat osat korvataan, mutta ei muuten normaalin kulumisen piiriin kuuluvia osia. Joten jos ratsastat penkin puhki, sitä ei korvata, mutta tassuissa olevat kitkapintojen vaihdot kyllä usein. Myöskään itse tassuja ei vaihdeta uusiin loppuunkulumisen jälkeen niin kuin ei yleensä huolloissa tehdä, vaan saat itse päättää ja maksaa kumppanillesi uudet nappulakengät. Lisäksi ehtojen yksityiskohdat vaihtelevat merkeittäin, joten ne kannattaa lukea läpi, jotta hinnoittelun järkevyys selviää. Tähän kuuluu erityisesti sopimuskauden maksimipituuden (yleensä 3-6 vuotta) suhteuttaminen normaalin tehdastakuun pituuteen (yleensä 2-6 vuotta) ja kuukausihinnan kehitys sitä mukaa kuinka vanhaksi päästät melankannattajasi vanhenemaan ennen tuoreenpaan vaihtoa. Jos jakopään piiskan vaihtoaika lähestyy kilometreissa, kuukausihinta saattaa nousta kompensoimaan sen vaihtokustannuksia. Eli hinnoittelu pyrkii kattamaan normaalin huoltotoiminnan yhden suhde yhteen, mutta antaa kivan turvan normaalin takuuajan jälkeen, jos kumppani vaatii jotain tosi isoa ja kallista remonttia yllättävän rikkoutumisen johdosta.

lisäksi näin monen auton kokemuksella voin sanoa, että aasialaisperäiset tarjoavat keskimäärin huolettomampia kilometrejä kuin eurooppalaiset tai amerikkalaiset, etenkin kun kilometrejä alkaa olla runsaammin ja ikääkin yli viisi vuotta. Ranskalaiset kannattaa kiertää kaukaa. Hyvä ja taloudellinen vaihtoehto on esimerkiksi Toyota Auris, johon saa pientä bensiinimoottoria, dieseleitä moneen lähtöön ja myös hybridi löytyy valikoimasta. Eikä hintakaan ole mielestäni paha ja takuuta on 3v/100000km. Myös Honda kannattaa käydä koeajamassa, ja hybridejä on Jazz, Insight ja Civicissä. Hybriditekniikka on osoittanut luotettavuutensa, onhan Toyota valmistanut niitä vuodesta 1997 ja Prius on ollut yksi Toyotan luotettavimmista merkeistä ja katsastustilasoissakin aasialaiset yleensä ovat pärjänneet erinomaisesti.

Huolenpitosopimuksen ensimmäinen tarkoitus on tehdä piirimyyjälle/jälleenmyyjälle tuottoa. Huolenpitosopimuksella varmistetaan, ettei auto takuuajan tai jopa ennen luisu "villien" korjaamojen asiakkaaksi. Kannattaa laskea, paljonko huolenpitosopimus tulee maksamaan tietylle ajalle vrt. normaalit huollot + mahdolliset muut kulut. En ole suositellut kellekään huolenpitosopimusta, mutta hän joka ei tiedä / välitä autoista paljoakaan kannattaa harkita sopimuksen ottoa. Huolenpitosopimusten sisältö vaihtelee paljon eri merkkien kesken.

Jos autoa on tarkoitus pitää useampi vuosi, kannattaa satsata 500-800 euroa auton ruosteeneston täydentämiseen, se kannattaa aina vaikka ei myyjät sitä pidä tarpeellisenä - eiväthän he voi myöntää tuotteidensa ruostuvan. Puhkiruostumattomusstakuu koskee nimenomaan puhkiruostumista, ei kosmeettista ruostetta, eikä se korvaa esim helmojen kivenhakkaumista/suolakylvyistä aiheutunutta ruostetta.

Tässä nyt pientä aluksi, mitä kannattaa ottaa huomioon kun ostaa uutta/käytettyä autoa. Kannattaa tutustua myös Tüv:n katsastustilastoihin ja ADAC:n raportteihin. Autojen kestävyyksissä on huimia eroja. Suurin osa autoista kestää hyvin tai vähintäänkin kohtuullisesti ensimmäiset muutamat vuodet, mutta sen jälkeen jyvät erottuvat akanoista, se näkyy mm. jälleenmyyntiarvossa.

Minulla on ollut uusina autoina yksi italialainen, kaksi saksalaista ja viimeksi kaksi ranskalaista autoa. Käyttöiät ovat olleet maksimissaan viisi vuotta. Kokemukseni mukaan niissä kaikissa on ollut kaikenlaisia vikoja. Toiset on ostettuja ominaisuuksia, jotka on "sisään suunniteltu" eivätkä poistu, vaikka osan vaihtaisi. Esimerkiksi sähkömekaaninen kytkin voi kulua käytössä niin, että lukitusmekanismi löystyy. Se löystyy myös vastaavasti uudessa osassa. Tai kusipojan säiliön pinnankorkeusanturi ajan myötä hapettuu ja antaa väärän hälytyksen. Toiset viat ovat olleet selkeästi tehtaan alihankkijan tilapäisiä laatuongelmia, joissa lotto vain arpoi autoni yhdeksi asennuskohteeksi. Tehdaskin voi olla tällaisen vian edessä voimaton, jos osa ei vaikuta heikolta tuotantoprosessin aikana. Toistaiseksi vain saksalaisten ongelmat ovat olleet sellaisia suunnittelupohjaisia, jotka saattoivat jopa pysäyttää matkanteon. Nimittäin takalevyjarrujen jumituslaahausalttius. Onneksi minulla ei ole ollut käytössä sitä saksalaista laatumerkkiä, jonka kaksoiskytkinvaihteiston ohjausyksiköt vikaantuvat, tai joiden diesel-moottoreiden välijäähdyttimet tiivistävät talvella kosteuden imuputkeen vedeksi, joka seuraavan käynnistyksen yhteydessä lorahtaa männän päälle aiheuttaen mekaanisen konerikon, kun vesi ei puristu sylinterissä kasaan puristustahdin aikana.

Japanilaisia autoja pidetään luotettavina. Joskin viime vuosina niidenkin maine on hieman rapistunut. Ranskalaisia pidetään ruostuvina. Totuus kuitenkin on, että kummankaan ranskalaisen kanssa en ole havainnut viiden vuoden käyttöiän aikana peltiruostetta muualla kuin vain yhdessä rungon komponentissa pohjassa. Sen sijaan juuri luin Tekniikan maailmasta saksalaisen merkin noin viiden vuoden ikäisestä autosta, jossa B-pilarissa on jo ruostetta.