"Olemme toivoneet, että kulkueeseen pukeuduttaisiin sateenkaarenväreihin ja mielenosoituskyltit jätettäisiin kotiin", kerrotaan Helsingin SETAsta (Pride-järjestäjän kommentti City-lehden pride-aiheisessa uutisessa.)
Vähemmän kylttejä ja enemmän värejä
Mielenosoiteuksellisuuden vähentäminen on varmasti hyvä juttu, mutta kulkue saa jäädä väliin jos sinne pitää pukeutua stereotyyppisesti. Minulla ei ole yhtään sateenkaaren värisiä vaatteita enkä aio niitä nytkään hankkia.
Onko järjestävä taho nyt tosissaan sitä mieltä, että tässä maassa ei muka ole hlbt-asioihin liittyen epäkohtia, joita vastaan voisi plakaatteja heilutella!?
Juuri tuollaista mielenilmaisemista vartenhan koko Pride on syntynyt. On se tietysti nykyään myös ns. hauska tapahtuma ja festivaali, mutta mikäli tuo poliittisuus kokonaan haudataan, niin yhtä hyvin voi Pridet järjestävä taho ensi vuonna tarjota kimppareissua Puuhamaahan.
On tosi sääli jos koko Pride menee suuntaan "lipitetään porukalla kirsikkasiideriä, shokeerataan tiukkapipoja ja esiinnytään fantsuissa vaatteissa". Sitähän voi tehdä milloin tahansa. ;-) Pride kuitenkin kiinnittää edes jossain määrin valtaväestön mielenkiinnon hlbt-yhteisöön edes kerran vuodessa - eikä meillä todellakaan ole varaa hukata tuota arvokasta meille suotua huomiota. Miksi tukkia turpansa juuri silloin kun kerrankin joku olisi kuulemassa mitä se turpa ulisee!?
Mielestäni on lässyilyä ja hymistelyä jättää plakaatit kotiin ja järjestää "koko perheen kiva ja ketään loukkaamaton Pride" niin kauan kun:
a) "v***n homo" on teinien yleisin haukkumanimitys
b) pelkäisin saavani kadulla turpaan jos kävelisin käsi kädessä poikakaverin kanssa
c) homo- ja lesbopareilla ei ole adoptio-oikeutta ja heidän kykenevyytensä ja sopivuutensa vanhemmuuteen kyseenalaistetaan
d) homoihin kohdistettu halveksunta on suuri itsemurhiin johtava syy
e) joudun salailemaan ja pakoilemaan kuin rotta, jos haluan "ottaa varman päälle" työpaikkahaastattelussa
On aivan älyttömän propagandistista ja naiivia esiintyä ikään kuin ongelmattomana ryhmänä, jolla kaikki on OK. Vaikka asenneilmapiiri onkin muuttunut ja koko ajan muuttumassa - toivottavasti parempaan suuntaan - on silti Suomessa vielä pilvin pimein hlbt-väestöä koskevia ongelmia ja epäkohtia.
Juuri tuollaista mielenilmaisemista vartenhan koko Pride on syntynyt. On se tietysti nykyään myös ns. hauska tapahtuma ja festivaali, mutta mikäli tuo poliittisuus kokonaan haudataan, niin yhtä hyvin voi Pridet järjestävä taho ensi vuonna tarjota kimppareissua Puuhamaahan.
On tosi sääli jos koko Pride menee suuntaan "lipitetään porukalla kirsikkasiideriä, shokeerataan tiukkapipoja ja esiinnytään fantsuissa vaatteissa". Sitähän voi tehdä milloin tahansa. ;-) Pride kuitenkin kiinnittää edes jossain määrin valtaväestön mielenkiinnon hlbt-yhteisöön edes kerran vuodessa - eikä meillä todellakaan ole varaa hukata tuota arvokasta meille suotua huomiota. Miksi tukkia turpansa juuri silloin kun kerrankin joku olisi kuulemassa mitä se turpa ulisee!?
Mielestäni on lässyilyä ja hymistelyä jättää plakaatit kotiin ja järjestää "koko perheen kiva ja ketään loukkaamaton Pride" niin kauan kun:
a) "v***n homo" on teinien yleisin haukkumanimitys
b) pelkäisin saavani kadulla turpaan jos kävelisin käsi kädessä poikakaverin kanssa
c) homo- ja lesbopareilla ei ole adoptio-oikeutta ja heidän kykenevyytensä ja sopivuutensa vanhemmuuteen kyseenalaistetaan
d) homoihin kohdistettu halveksunta on suuri itsemurhiin johtava syy
e) joudun salailemaan ja pakoilemaan kuin rotta, jos haluan "ottaa varman päälle" työpaikkahaastattelussa
On aivan älyttömän propagandistista ja naiivia esiintyä ikään kuin ongelmattomana ryhmänä, jolla kaikki on OK. Vaikka asenneilmapiiri onkin muuttunut ja koko ajan muuttumassa - toivottavasti parempaan suuntaan - on silti Suomessa vielä pilvin pimein hlbt-väestöä koskevia ongelmia ja epäkohtia.
Itse en kyllä usko, että taistolaismainen meuhkaaminen banderollien ja iskulauseiden kanssa ajaa yhtään paremmin suvaitsevaisuutta.
Itse kuulun ihmisryhmään, jonka mielestä perhetapahtumalla on huomattavasti suurempi vaikutusarvo parantamaan yleistä hyväksyntää kuin meuhkaaminen.
Silti, en kyllä usko, että kulkueellinen kiksukansaa ja naisiksi pukeutuneita miehiä ajaisi asiaa sen paremmin.
Itse osallistun kulkueeseen iloisen värikkäästi pukeutuneena, ilman riikinkikkomaista ylilyöntiä ja jätän suosiolla banderollin homehtumaan kellariini. Osoitan ainakin itse olevani ihan tavallinen jannu ilman mitään stereotyyppistä ulkoista merkkiä suuntauksestani, ellei sitten farkut, korvis ja raidoitetut hiukset ole jostain kumman syystä muuttuneet provosoivaksi pukeutumistyyliksi :-)
Riehakasta Jussia ja Pridea kaikille!
Itse kuulun ihmisryhmään, jonka mielestä perhetapahtumalla on huomattavasti suurempi vaikutusarvo parantamaan yleistä hyväksyntää kuin meuhkaaminen.
Silti, en kyllä usko, että kulkueellinen kiksukansaa ja naisiksi pukeutuneita miehiä ajaisi asiaa sen paremmin.
Itse osallistun kulkueeseen iloisen värikkäästi pukeutuneena, ilman riikinkikkomaista ylilyöntiä ja jätän suosiolla banderollin homehtumaan kellariini. Osoitan ainakin itse olevani ihan tavallinen jannu ilman mitään stereotyyppistä ulkoista merkkiä suuntauksestani, ellei sitten farkut, korvis ja raidoitetut hiukset ole jostain kumman syystä muuttuneet provosoivaksi pukeutumistyyliksi :-)
Riehakasta Jussia ja Pridea kaikille!
Toisaalta HLBT -väestön ongelmista on kuulutettu monta vuotta, minusta tärkeämpää olisi että tultaisiin kaapista laajamittaisemmin, niin valtaväestö saisi todella huomata, miten paljon homoja on. Uutisissa oli hiljattain, että 50% on työpaikallaan kaapissa. Vaikea mennä vaatimaan oikeuksia ihmisten puolesta jotka eivät ole virallisesti edes olemassa.
Joo banderollit kotiin. Meuhkaaminen ja aggressiivisuus vain lisäävät ennakkoluuloja. Parasta "mainosta" on vain näyttäytyä ja tehdä tiettäväksi että täällä ollaan, vaikkei olla yhtään sen kummempia kuin muut.
Ja tuosta ulostulosta työpaikalla, siitä on kai ennenkin ollut täällä puhetta. En edelleenkään ymmärrä, miten homo/heteroseksuaalisuus(-sosiaalisuus) liittyy työpaikkaan ja työntekoon. Vaikea kuvitella asiaa, joka _vähempää_ kuuluisi työympyröihin.
Ja tuosta ulostulosta työpaikalla, siitä on kai ennenkin ollut täällä puhetta. En edelleenkään ymmärrä, miten homo/heteroseksuaalisuus(-sosiaalisuus) liittyy työpaikkaan ja työntekoon. Vaikea kuvitella asiaa, joka _vähempää_ kuuluisi työympyröihin.
Se on totta. Jostain kumman syystä vaan miesten kesken aina syntyy keskustelua telkkarista olevista maitorauhasista tai sitten ruvetaan vaan puhumaan siitä, että "minulla on kotona vaimo ja kaksi lasta, entäs sinulla". Se on ihan normaalia sosiaalisuutta minun mielestä ja kuuluu hyvään työympäristöön. Sellaiseen pitäisi pystyä myös hyvässä työympäristössä vastaamaan, että "mulla on kotona sellainen Matti ja me ollaan harkittu adoptoivamme lapsia". Onneksi minä työskentelen matalapalkkaisessa hommassa muiden ikäisteni ympäröimänä ja työpaikallani oli jo sinne mennessäni toinen hintti, joka kertoi siitä avoimesti. Pride ja sen edistämät mielipiteet olisivat silti vielä tarpeen monessa edellisessä työpaikassani.
hoh hoijaa... olen kyllä täysin samaa mieltä keskustelun otsikon kanssa.... alkaa olla julistava mielenosoituksellisuus vähän menneiden vuosikymmenien ajatusmaailmaa... joku muukin kai velä muistaa taannoisen ultra bran kommentoinnin kysyttäessä pukuihin pukeutumisesta... pointtina oli, että kumpaa kuunnellaan ensin, punkkaria tai hippiä vai siistiin pukuun pukeutunutta. systeemiin vaikuttaminen tapahtuu parhaiten systeemin sisään lurkkimalla ja sieltä käsin muuttamalla.. banderollia piirtäessä kannattaa miettiä kuinka moni sen näkee, kuinka moni, jolla olisi vieläpä vaikutusmahdollisuuksia.. jos halutaan suvaitsevaisuutta, uskon, että helpompaa on heteron tulla iloisiin homokarkeloihin kuin synkkiin mielenilmauksiin syrjintää vastaan..
muutamia päiviä sitten kävellessäni kaisaniemen kautta kotiin, tuli myös mieleeni pieni toive siitä että kaisaniemen puiston suihkulähteiden vieressä oleva herätysliikkeen teltta saisi olla rauhassa pridejuhlintojen ajan... näin silmissäni pahoja visioita, joiden en toivoisi toteutuvan....
amen.. juhannuksia kaikille!!
muutamia päiviä sitten kävellessäni kaisaniemen kautta kotiin, tuli myös mieleeni pieni toive siitä että kaisaniemen puiston suihkulähteiden vieressä oleva herätysliikkeen teltta saisi olla rauhassa pridejuhlintojen ajan... näin silmissäni pahoja visioita, joiden en toivoisi toteutuvan....
amen.. juhannuksia kaikille!!
Miksi mielenosoitus - sellainen, jossa esitetään tunnuksia ja tavoitteita - olisi "taistolaismaista meuhkaamista" ? Vuoden 2003 suuret sodanvastaiset mielenosoitukset ympäri maailmaa eivät olleet mitenkään taistolaisia (mitä se sitten onkaan...); ne olivat värikkäitä, iloisiakin (vaikka aihe olikin vakava) ja kaikesta näkyi, millä asialla kulkueisiin osallistujat olivat.
Pride-kulkueesta, jos se toteutuu esitetyn kaltaisena, ei ohikulkija ilmeisesti voi päätellä muuta, kuin että tuossa menee homoja, lesboja ja muita. Mitä he haluavat, miksi he ovat liikkeellä, mitä he haluavat sanoa - sen ilmeisesti on tarkoitus jäädä pimentoon.
Pride-kulkueesta, jos se toteutuu esitetyn kaltaisena, ei ohikulkija ilmeisesti voi päätellä muuta, kuin että tuossa menee homoja, lesboja ja muita. Mitä he haluavat, miksi he ovat liikkeellä, mitä he haluavat sanoa - sen ilmeisesti on tarkoitus jäädä pimentoon.
Kaikille kulkueeseen naamioita ennen kuin naamiointikielto tulee!
PS. Jos lähdetään puku päällä muuttamaan yhteiskuntaa "sisältä päin", niin silloin yhteiskunta muuttuu vain niille, joilla on puku päällä.
Tsin tsin, sano miljonäärijussi.
PS. Jos lähdetään puku päällä muuttamaan yhteiskuntaa "sisältä päin", niin silloin yhteiskunta muuttuu vain niille, joilla on puku päällä.
Tsin tsin, sano miljonäärijussi.
Pride-kulkueet edistäisivät parhaiten suvaitsevaisuutta, jos kulkueissa ei olisi ainuttakaan drag queenia ja nahkaan ja pukeutunutta s/m-homoa, vaan ainoastaan ihan tavallisia arkihomoja.
Nykyiset karnevaalihenkiset kulkueet vain vahvistavat valtaväestössä vallalla olevia (usein negatiivisia) mielikuvia.
Nykyiset karnevaalihenkiset kulkueet vain vahvistavat valtaväestössä vallalla olevia (usein negatiivisia) mielikuvia.
Tuossa tuli juuri seurattua suoraa TV-lähetystä vuotuisesta(26.kerta) Christopher Street-kulkueesta Berliinin halki.
Kaikenlaiset friikit ja drag-queenit mitä mielikuvitukselliisine asuineen jäi päällimmäisenä mieleen.
Uusintakooste RBB Berlin/Brandenburg-kanavilta tänä iltana klo 21.15-22.15(Suomen aikaa), kellä tuo kanava sattuu näkymään(satelliitista).
Kaikenlaiset friikit ja drag-queenit mitä mielikuvitukselliisine asuineen jäi päällimmäisenä mieleen.
Uusintakooste RBB Berlin/Brandenburg-kanavilta tänä iltana klo 21.15-22.15(Suomen aikaa), kellä tuo kanava sattuu näkymään(satelliitista).
Kundi78:
Olen kanssasi samaa mieltä sitä, että on vaarallista, jos kriittiset äänet kokonaan hiljennetään siksi, että SETA-konserni haluaa ostaa kunniallisuutta ja välttää veneen heiluttamista.
Avoin keskustelu epäkohdista ei välttämättä ole "taistolaista meuhkaamista". Sen voi myös tehdä älyllisesti ja sivistyneesti.
Minuakin on viime vuosina huolestuttanut se, miten SETA:n nimissä on pyritty hiljentämään epäkohtien kritisointi. Halutaanko nyt antaa kuva, että kaikki on hyvin kunhan pannaan mielenosoitusplakaatit kaappiin?
SETA:n ensimmäisen vuoden halituksen jäsenenä huomauttaisin, että tämä alkaa muistuttaa Psyken loppuaikoja. SETA:a edeltänyt Psyke lähetti eduskunnalle anteeksipyyntökirjeen sen johdosta, että oli häiritty kansanedustajia lain muutosta vaatimalla. Kirjeessä luvattiin ettei Psyke enää koskaan häiritse eduskuntaa.
Näyttää siltä, että kohta on aika SETA:n lähettää julkinen anteeksipyyntö eduskunnalle, valtionkirkolle ja psykoanalyysille, että niitä on arvosteltu viime vuosikymmeninä. Minun puolestani SETA voi vannoa, ettei se enää koskaan vaivaa näitä yhteiskuntamme tukipylväitä.
Oma toimintani SETA:ssa vuodesta 1974 lähti saman epäkohdan toteamisesta, kuin Kundi 78:llakin. Erilaiset syvässä istuvat syrjintäideologiat ajavat vielä tänä päivänä nuoria homoja ja lesboja itsetuhoon ja psyykkisin ongelmiin.
Tietysti näitä vastaan on taisteltava ja paljastettava niissä piilevä rakenteellinen ja kielellinen väkivalta. Valistusfilosofin klassinen varoitus "Valta turmelee ja absoluuttinen valta turmelee absoluuttisesti" koskee kaikkia ja kaikkea, myös SETA:a.
Tietenkin Z-lehti myy paremmin kun sen sisältö on "kivaa", eikä se meuhkaa syrjinnällä. Tällainen on kuitenkin älyllisesti epärehellistä ja vastuutonta. Jos tämä suunta jatkuu, SETA alkaa muistuttaa yhä enemmän valtionkirkkoa: uskotaan, ettei epäkohtia ole, jos niistä ei puhuta.
Turha on kuitenkaan nostattaa mitään sotaa SETA:a vastaan. Onhan SETA:n ansiosta kuitenkin saatu sananvapaus ja lesbous/homous poistettu sairausluokituksesta. Antaa SETA:n johtajien nauttia saavutuksistaan ja asemastaan. He istuvat nyt vallan oikealla puolella.
Maailmassa on vielä ihmisiä, jotka pitävät tärkeänä toimia epäkohtien korjaamiseksi. Lähdin SETA:an vuonna 1974 sen johdosta, että uskonnollinen, sielunhoidollinen ja psykoanalyyttinen leimaaminen aiheuttavat vakavaa vahinkoa homoille ja lesboille.
Sillä tiellä olen edelleenkin. Menetelmät ovat vain tehostuneet vuosien mittaan. Siinä, missä aikoinaan Yhdysvaltain psykoanalyytikkoyhdistys oli maailmassa yksi pahimpia syrjinnän lähteitä, siitä on nyt tullut homojen ja lesbojen syrjinnän vastustaja. Paljon korjauksia on saatu aikaan. Mutta paljon epäkohtia on vielä korjaamatta.
Itse toimin organisaatioissa, joissa on suurempi toiminnan mahdollisuus ja sananvapaus kuin SETA:ssa: Helmi ry (http://www.mielenterveyshelmi.fi/), Yhteysliike ja American Psychoanalytic Association. Lisätietoja saat pienestä internet-lehdykästä nimeltä FinnQueer (http://www.finnqueer.net/) ja minulta: olli.stalstrom@pp.inet.fi
Näissä voivat toimia vapaasti ne, joiden mielestä maailma ei vielä ole valmis.
Älä masennu! Maailmassa on vielä ihmisiä, jotka pitävät yllä muutoksen ja toivon henkeä!
Olen kanssasi samaa mieltä sitä, että on vaarallista, jos kriittiset äänet kokonaan hiljennetään siksi, että SETA-konserni haluaa ostaa kunniallisuutta ja välttää veneen heiluttamista.
Avoin keskustelu epäkohdista ei välttämättä ole "taistolaista meuhkaamista". Sen voi myös tehdä älyllisesti ja sivistyneesti.
Minuakin on viime vuosina huolestuttanut se, miten SETA:n nimissä on pyritty hiljentämään epäkohtien kritisointi. Halutaanko nyt antaa kuva, että kaikki on hyvin kunhan pannaan mielenosoitusplakaatit kaappiin?
SETA:n ensimmäisen vuoden halituksen jäsenenä huomauttaisin, että tämä alkaa muistuttaa Psyken loppuaikoja. SETA:a edeltänyt Psyke lähetti eduskunnalle anteeksipyyntökirjeen sen johdosta, että oli häiritty kansanedustajia lain muutosta vaatimalla. Kirjeessä luvattiin ettei Psyke enää koskaan häiritse eduskuntaa.
Näyttää siltä, että kohta on aika SETA:n lähettää julkinen anteeksipyyntö eduskunnalle, valtionkirkolle ja psykoanalyysille, että niitä on arvosteltu viime vuosikymmeninä. Minun puolestani SETA voi vannoa, ettei se enää koskaan vaivaa näitä yhteiskuntamme tukipylväitä.
Oma toimintani SETA:ssa vuodesta 1974 lähti saman epäkohdan toteamisesta, kuin Kundi 78:llakin. Erilaiset syvässä istuvat syrjintäideologiat ajavat vielä tänä päivänä nuoria homoja ja lesboja itsetuhoon ja psyykkisin ongelmiin.
Tietysti näitä vastaan on taisteltava ja paljastettava niissä piilevä rakenteellinen ja kielellinen väkivalta. Valistusfilosofin klassinen varoitus "Valta turmelee ja absoluuttinen valta turmelee absoluuttisesti" koskee kaikkia ja kaikkea, myös SETA:a.
Tietenkin Z-lehti myy paremmin kun sen sisältö on "kivaa", eikä se meuhkaa syrjinnällä. Tällainen on kuitenkin älyllisesti epärehellistä ja vastuutonta. Jos tämä suunta jatkuu, SETA alkaa muistuttaa yhä enemmän valtionkirkkoa: uskotaan, ettei epäkohtia ole, jos niistä ei puhuta.
Turha on kuitenkaan nostattaa mitään sotaa SETA:a vastaan. Onhan SETA:n ansiosta kuitenkin saatu sananvapaus ja lesbous/homous poistettu sairausluokituksesta. Antaa SETA:n johtajien nauttia saavutuksistaan ja asemastaan. He istuvat nyt vallan oikealla puolella.
Maailmassa on vielä ihmisiä, jotka pitävät tärkeänä toimia epäkohtien korjaamiseksi. Lähdin SETA:an vuonna 1974 sen johdosta, että uskonnollinen, sielunhoidollinen ja psykoanalyyttinen leimaaminen aiheuttavat vakavaa vahinkoa homoille ja lesboille.
Sillä tiellä olen edelleenkin. Menetelmät ovat vain tehostuneet vuosien mittaan. Siinä, missä aikoinaan Yhdysvaltain psykoanalyytikkoyhdistys oli maailmassa yksi pahimpia syrjinnän lähteitä, siitä on nyt tullut homojen ja lesbojen syrjinnän vastustaja. Paljon korjauksia on saatu aikaan. Mutta paljon epäkohtia on vielä korjaamatta.
Itse toimin organisaatioissa, joissa on suurempi toiminnan mahdollisuus ja sananvapaus kuin SETA:ssa: Helmi ry (http://www.mielenterveyshelmi.fi/), Yhteysliike ja American Psychoanalytic Association. Lisätietoja saat pienestä internet-lehdykästä nimeltä FinnQueer (http://www.finnqueer.net/) ja minulta: olli.stalstrom@pp.inet.fi
Näissä voivat toimia vapaasti ne, joiden mielestä maailma ei vielä ole valmis.
Älä masennu! Maailmassa on vielä ihmisiä, jotka pitävät yllä muutoksen ja toivon henkeä!
- 14 / 27
- Leo
- 27.6.2004 20:27
Tässä nyt ollaan menossa taas hieman ääripäästä toiseen mitä on keskustelua seurannut. Ensinnäkään sateenkaarenväreihin pukeutuminen ei ole sitä, että kaikkien pitäisi pukeutua räikeän värikkäästi ja näyttävästi vaan ennemminkin jokainen tulkoon mukaan sellaisena kuin on.
Pride ei ole mielenosoitus, mutta toki mieltään voi osoittaa ja epäkohdat on hyväkin ottaa esille. Ikäloput "H-O-M-O" yms. huudot tosin joutavat romukoppaan, sillä ne kuulostavat kaikelta muulta kuin järkevältä. Katujuhlatyylinen kulkue tuo todennäköisesti enemmän ihmisiä mukaan kuin wanhanaikainen mielenosoitus megafoneineen.
Tulkaa mukaan tekemään entistä näkyvämpi Pride-kulkue! =)
Pride ei ole mielenosoitus, mutta toki mieltään voi osoittaa ja epäkohdat on hyväkin ottaa esille. Ikäloput "H-O-M-O" yms. huudot tosin joutavat romukoppaan, sillä ne kuulostavat kaikelta muulta kuin järkevältä. Katujuhlatyylinen kulkue tuo todennäköisesti enemmän ihmisiä mukaan kuin wanhanaikainen mielenosoitus megafoneineen.
Tulkaa mukaan tekemään entistä näkyvämpi Pride-kulkue! =)
Olen aivan samaa mieltä, että typerää huutelua ja aggressiivista uhoamista pitää välttää.
Mutta eikö SETA:n linja nyt ole täysin hiljentää epäkohdista keskustelu? Eivät ongelmat katoa sillä että niistä vaietaan.
Seuraavassa lyhyt listaus ongelmista, joista minä ainakin jatkan puhumista, vaikka SETA vaikenisi ja vaientaisi:
Samasukupuolisten parien lasten asemaa koskevat kysymykset ovat vielä ratkaisematta. Asenteet ovat useilla elämän osa-alueilla vielä hyvin kielteisiä. Maantieteellisest pääkaupunkiseudun ulkopuolella on vielä suuria vaikeuksia hyväksyä itsensä.
Samoin niiden ihmisten joukossa, jotka joutuvat turvautumaan psykiatrin, psykologin tai sielunhoitajan ammattiapuun. Vaikka tilanne silläkin sektorilla on kohentunut sienlunhoitoon meno on tutkimusten mukaan kuin venäläisen ruletin pelaaminen. Viisi kuudesta osaa jo suhtautua asiallisesti ja leimaamatta, jos asiakkaan seksuaalinen suuntautuminen tulee ilmi.
Mutta se kuudes saattaa tappaa.
Äskeisen tutkimuksen mukaan vieläkin esiintyy työssä syrjintää ja nimittelyä. Vaikka asenteet ovat jo parantuneet ja ammattiliitotkin ovat ottaneet kantaa tasavertaisuuden puolesta, paljon on korjattavaa.
Maailma ei ole valmis, vaikka ehkä SETA ja Z-lehti antavat näin ymmärtää.
Mutta eikö SETA:n linja nyt ole täysin hiljentää epäkohdista keskustelu? Eivät ongelmat katoa sillä että niistä vaietaan.
Seuraavassa lyhyt listaus ongelmista, joista minä ainakin jatkan puhumista, vaikka SETA vaikenisi ja vaientaisi:
Samasukupuolisten parien lasten asemaa koskevat kysymykset ovat vielä ratkaisematta. Asenteet ovat useilla elämän osa-alueilla vielä hyvin kielteisiä. Maantieteellisest pääkaupunkiseudun ulkopuolella on vielä suuria vaikeuksia hyväksyä itsensä.
Samoin niiden ihmisten joukossa, jotka joutuvat turvautumaan psykiatrin, psykologin tai sielunhoitajan ammattiapuun. Vaikka tilanne silläkin sektorilla on kohentunut sienlunhoitoon meno on tutkimusten mukaan kuin venäläisen ruletin pelaaminen. Viisi kuudesta osaa jo suhtautua asiallisesti ja leimaamatta, jos asiakkaan seksuaalinen suuntautuminen tulee ilmi.
Mutta se kuudes saattaa tappaa.
Äskeisen tutkimuksen mukaan vieläkin esiintyy työssä syrjintää ja nimittelyä. Vaikka asenteet ovat jo parantuneet ja ammattiliitotkin ovat ottaneet kantaa tasavertaisuuden puolesta, paljon on korjattavaa.
Maailma ei ole valmis, vaikka ehkä SETA ja Z-lehti antavat näin ymmärtää.
Tosiaan ääripäät tuntuvat nyt olevan vain esillä.
Uskon, että valtaosa homoista on sitä mieltä, että paljon on vielä parannettavaa. Uskon myös, että SETA valtavoittoisesti on sitä mieltä, niin tuntuvat olevan myös monet poliitikot. Myös yleinen mielipide on suopeampi kuin koskaan homojen tasavertaiselle kohtelulle.
Asioihin voi vaikuttaa niin monella tavalla. Se, että on näkyvillä on vahva viesti, se kertoo, että on suuri joukko homoja ja homoille suopeita ihmisiä. Näin heidän mielipiteistään tulee vaikeampia ohittaa ja aina niin julkisuuden- ja suosionkipeät poliitkot ja media näkevät, että myös ne hyötyvät ryhmän huomioimisesta.
Mielenosoituksilla on kiistatta ollut paikkansa aikanaan kun homous on reväytetty julkiseen keskusteluun. Olisiko se muuten ollut edes mahdollista? Tästä eteenpäin asioita on mahdollista hoitaa myös muulla tavalla. Ei pidä juuttua menneeseen, ei vaikka kuinka olisi veteraani.
Uskon, että valtaosa homoista on sitä mieltä, että paljon on vielä parannettavaa. Uskon myös, että SETA valtavoittoisesti on sitä mieltä, niin tuntuvat olevan myös monet poliitikot. Myös yleinen mielipide on suopeampi kuin koskaan homojen tasavertaiselle kohtelulle.
Asioihin voi vaikuttaa niin monella tavalla. Se, että on näkyvillä on vahva viesti, se kertoo, että on suuri joukko homoja ja homoille suopeita ihmisiä. Näin heidän mielipiteistään tulee vaikeampia ohittaa ja aina niin julkisuuden- ja suosionkipeät poliitkot ja media näkevät, että myös ne hyötyvät ryhmän huomioimisesta.
Mielenosoituksilla on kiistatta ollut paikkansa aikanaan kun homous on reväytetty julkiseen keskusteluun. Olisiko se muuten ollut edes mahdollista? Tästä eteenpäin asioita on mahdollista hoitaa myös muulla tavalla. Ei pidä juuttua menneeseen, ei vaikka kuinka olisi veteraani.
Jos drag queenit ja nahkamiehet ynnä muut "räikeät" ihmiset halutaan poistaa kulkueesta, sillä annetaan "yhteisön" sisällä selkeä viesti: ajamme oikeuksia vain niille, jotka pukeutuvat ja käyttäytyvät niin kuin mekin. Voidaanko me pyytää suvaitsevaisuutta meitä kohtaan, jos emme itse suostu suvaitsemaan erilaisuutta seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen sisällä?
Minusta oli vähän tylsää lukea Citystä tuo juttu mielenosoituskylttien pois jättämisestä. Mikä edes on mielenosoituskyltti? Cityssä oli kuva, jossa näkyi mainio parin vuoden takainen "Vaihdetaan vähän käytetty kaappi kestävään parisänkyyn" -plakaatti. Eikö vastaavanlaisia enää haluta? Mielikuvitus käyttöön ja iskulauseita keksimään!
Minusta oli vähän tylsää lukea Citystä tuo juttu mielenosoituskylttien pois jättämisestä. Mikä edes on mielenosoituskyltti? Cityssä oli kuva, jossa näkyi mainio parin vuoden takainen "Vaihdetaan vähän käytetty kaappi kestävään parisänkyyn" -plakaatti. Eikö vastaavanlaisia enää haluta? Mielikuvitus käyttöön ja iskulauseita keksimään!
Olen seurannut mielenkiinnolla tätä keskustelua.
Nyt sinä Mantu sanoit molemmissa kannanotoissasi jotain hyvin tärkeää.
En osaa millään yhdistää banderollien käyttöä ryppyotsaiseen politikointiin. Ilman sanoja kulkue on pelkkää karnevalismia. Olen elänyt -60 ja -70 -luvut ja tiedän, mitä kytkentöjä "mielenosoituskyltteihin" liittyy, mutta nythän on kysymys oikeuksista ja ILOSTA. Mikseivät ne molemmat voi olla mukana myös SANOINA??
Eikä tässä vielä mitään hlbt-kansan onnelaa ole olemassa; miksi pitäisi olla kuin jo taivaaseen päässeita? Se on teeskentelyä ja valehtelua myös omalle porukalle. Erilaisuuden hyväksyminen ei ole itsestäänselvyys missään: ahdistusta on aivan riittämiin sekä perheillä että yksilötasolla kaikkialla maailmassa.
"Ulos kaapista" -kirjaa tehdessäni sain kirjeinä, puheluina ja meileinä paljon onnellista rakkautta, mutta myös roppakaupalla viestejä hädästä, ahdistuksesta, vaikenemisesta ja syrjinnästä. - Mitään ei vielä ole "ratkaistu" (edes lakitasolla) eikä seksuaaliseen vähemmistöön kuuluminen ole koskaan sillä tavalla helppo juttu, että perhe ja sen jäsenet pystyisivät ilman muuta vuoropuheluun: "Hei, muutes mä oon homo." "Ahaa, just joo, olet hyväksytty." - Eikä noin pidä edes olla, lähisuhteissa on aina kysymys isoista tunteista ja tunteet ovat vaikeita asioita: niistä on parempi puhua kuin vaieta, sitten kun kyetään.
Z-lehti on virkistynyt, mutta en ole aivan varma, palveleeko yksinomaan Positiivinen Ajattelu hlbt-kansan asiaa. Myös kipu on tuntemisen merkki. Jos siltä suljetaan silmät, vähennetään elämää. Epäkohdista on puhuttava, mutta niistäkin voi puhua tosiasiat myöntävällä ja tulevaisuuteen katsovalla toivolla.
"Ilo pintaan vaikka syrän märkänis", on tuttu sananparsi, mutta tuon parren takia on monen sydän pysähtynyt.
Nyt sinä Mantu sanoit molemmissa kannanotoissasi jotain hyvin tärkeää.
En osaa millään yhdistää banderollien käyttöä ryppyotsaiseen politikointiin. Ilman sanoja kulkue on pelkkää karnevalismia. Olen elänyt -60 ja -70 -luvut ja tiedän, mitä kytkentöjä "mielenosoituskyltteihin" liittyy, mutta nythän on kysymys oikeuksista ja ILOSTA. Mikseivät ne molemmat voi olla mukana myös SANOINA??
Eikä tässä vielä mitään hlbt-kansan onnelaa ole olemassa; miksi pitäisi olla kuin jo taivaaseen päässeita? Se on teeskentelyä ja valehtelua myös omalle porukalle. Erilaisuuden hyväksyminen ei ole itsestäänselvyys missään: ahdistusta on aivan riittämiin sekä perheillä että yksilötasolla kaikkialla maailmassa.
"Ulos kaapista" -kirjaa tehdessäni sain kirjeinä, puheluina ja meileinä paljon onnellista rakkautta, mutta myös roppakaupalla viestejä hädästä, ahdistuksesta, vaikenemisesta ja syrjinnästä. - Mitään ei vielä ole "ratkaistu" (edes lakitasolla) eikä seksuaaliseen vähemmistöön kuuluminen ole koskaan sillä tavalla helppo juttu, että perhe ja sen jäsenet pystyisivät ilman muuta vuoropuheluun: "Hei, muutes mä oon homo." "Ahaa, just joo, olet hyväksytty." - Eikä noin pidä edes olla, lähisuhteissa on aina kysymys isoista tunteista ja tunteet ovat vaikeita asioita: niistä on parempi puhua kuin vaieta, sitten kun kyetään.
Z-lehti on virkistynyt, mutta en ole aivan varma, palveleeko yksinomaan Positiivinen Ajattelu hlbt-kansan asiaa. Myös kipu on tuntemisen merkki. Jos siltä suljetaan silmät, vähennetään elämää. Epäkohdista on puhuttava, mutta niistäkin voi puhua tosiasiat myöntävällä ja tulevaisuuteen katsovalla toivolla.
"Ilo pintaan vaikka syrän märkänis", on tuttu sananparsi, mutta tuon parren takia on monen sydän pysähtynyt.
Helsinki Pride 2004 -kulttuuriviikkoa ei järjestä SETA ry vaan Helsingin seudun Seta ry (HeSeta).
Suomalainen Pride on kehittynyt 70-luvulla alkaneista Seksuaalinen tasavertaisuus SETA ry:n vapautuspäivistä ja nimitys Pride oli ensimmäisen kerran mukana muistaakseni 1998 (Saatan muistaa tuon vuoden väärin).
Joka tapauksessa Pride on nykyään Seta ry:n jäsenjärjestöjen vuosittain järjestämä ja Seta ry:n varsinaisesta yhteiskunnallisesta toiminnasta hieman erillään oleva tapahtuma. Joka toinen järjestysvuosi on Helsinki ja joka toinen perinteisesti joku muu paikkakunta.
Koska Seta ry:n ja sen toiminnallisten jäsenjärjestöjen varsinainen toiminta on laadultaa loppujen lopuksi todella erilaista, olisi varottava näiden tahojen sekoittamista asiakysymyksiä puitaessa.
Se, mitä jokainen ajattelee Priden merkityksestä ja poliittisesta agendasta, ollee jokaisen henkilökohtainen ja omien henkilökohtaisten kokemusten sekä arvojen kautta muovautunut. Eikä tuo näkemys olle varmaankaan se ainoa oikea.
On hyvä, että asioista keskustellaan ja otetaan kantaa. Mitä kuitenkaan osoittaa päteminen pelkästään keskustelukanavilla?
Näidenkään kohtien tietojen hakemiseen ai tarvittu muuta kuin käväisi tämän vuoden Priden verkkosivuilla sekä Hesetan ja Setan sivuilla käynti.
Kaikella kunnioituksella!
Suomalainen Pride on kehittynyt 70-luvulla alkaneista Seksuaalinen tasavertaisuus SETA ry:n vapautuspäivistä ja nimitys Pride oli ensimmäisen kerran mukana muistaakseni 1998 (Saatan muistaa tuon vuoden väärin).
Joka tapauksessa Pride on nykyään Seta ry:n jäsenjärjestöjen vuosittain järjestämä ja Seta ry:n varsinaisesta yhteiskunnallisesta toiminnasta hieman erillään oleva tapahtuma. Joka toinen järjestysvuosi on Helsinki ja joka toinen perinteisesti joku muu paikkakunta.
Koska Seta ry:n ja sen toiminnallisten jäsenjärjestöjen varsinainen toiminta on laadultaa loppujen lopuksi todella erilaista, olisi varottava näiden tahojen sekoittamista asiakysymyksiä puitaessa.
Se, mitä jokainen ajattelee Priden merkityksestä ja poliittisesta agendasta, ollee jokaisen henkilökohtainen ja omien henkilökohtaisten kokemusten sekä arvojen kautta muovautunut. Eikä tuo näkemys olle varmaankaan se ainoa oikea.
On hyvä, että asioista keskustellaan ja otetaan kantaa. Mitä kuitenkaan osoittaa päteminen pelkästään keskustelukanavilla?
Näidenkään kohtien tietojen hakemiseen ai tarvittu muuta kuin käväisi tämän vuoden Priden verkkosivuilla sekä Hesetan ja Setan sivuilla käynti.
Kaikella kunnioituksella!
Kansainvälinen versio "Pride" korvasi perinteisen kotimaisen nimen "Vapautuspäivät" vuonna 2000. Kyseisen kesän puistojuhlassa muuten ihastuttava sää helli juhlijoita.
Myös tällä sivustolla priden historiaa, merkitystä ja ideaa esitellään, niin meillä kuin muuallakin. Pride-kokonaisuus löytyy osoitteesta http://ranneliike.net/pride.php.
Myös tällä sivustolla priden historiaa, merkitystä ja ideaa esitellään, niin meillä kuin muuallakin. Pride-kokonaisuus löytyy osoitteesta http://ranneliike.net/pride.php.
Mun mielestä on aika ikävää, että järjestäjät eivät halua kylttejä tms. kulkueeseen. Loppujen lopuksi suurin osa kylteistä on vitsikkäitä tai vitsin muotoon puettuja iskulauseita, mulla itsellä ainakin on ollut hauskaa niitä lukiessa, mielikuvitusta on selvästi käytetty. Mun mielestä ei ole hyvä asia, että jos ihmiset haluavat näitä kylttejä tehdä, heille sanotaan, että jos nyt ette mielellään.
Vähän tulee ohjeista "jättäkää mielenosoituskyltit kotiin ja tulkaa värikkäissä vaatteissa" mieleen, että halutaan osoittaa, että mehän ollaan ihan harmiton sateenkaarilauma ja me vähän haluttais et mekin oltais tasa-arvoisia, mut jos te ette halua, niin ei me mitään tehdä.
No joo, ehkä luen Hesetan ohjeita tämän tällä palstalla käydyn keskustelun mukaan vähän kuin piru raamattua, mut sanonpa kuitenkin mitä ajattelen.
Ja mitä viitataan 60-ja 70-lukuihin, niin monia ylilyöntejä aktivisteilla kyllä oli tuolloin, mutta kansalaisten (myös seksuaali-ja sukupuolivähemmistöjen) yhteiskunnallisen valveutuneisuuden ja aktiivisuuden kyllä tohtisi nykyisestään lisääntyvän, enkä tarkoita pelkästään äänestysprosenttia.
Vähän tulee ohjeista "jättäkää mielenosoituskyltit kotiin ja tulkaa värikkäissä vaatteissa" mieleen, että halutaan osoittaa, että mehän ollaan ihan harmiton sateenkaarilauma ja me vähän haluttais et mekin oltais tasa-arvoisia, mut jos te ette halua, niin ei me mitään tehdä.
No joo, ehkä luen Hesetan ohjeita tämän tällä palstalla käydyn keskustelun mukaan vähän kuin piru raamattua, mut sanonpa kuitenkin mitä ajattelen.
Ja mitä viitataan 60-ja 70-lukuihin, niin monia ylilyöntejä aktivisteilla kyllä oli tuolloin, mutta kansalaisten (myös seksuaali-ja sukupuolivähemmistöjen) yhteiskunnallisen valveutuneisuuden ja aktiivisuuden kyllä tohtisi nykyisestään lisääntyvän, enkä tarkoita pelkästään äänestysprosenttia.
Jäkäjäkäjäkän pointti (tai muutamien asioiden pointti) jäi ainakin minulle hieman epäselväksi, vaikka yritin lukea viestiä useistakin eri näkökulmista. Ensin aamulla väsyneenä ja sitten ajatuksella iltapäivällä.
On totta, että ihmisten mielessä Seta kiertyy yhdeksi vyyhdeksi, eikä paikallisten jäsenjärjestöjen ja valtakunnallisen järjestön suhdetta jokainen osaa täysin eritellä. Lopullista vastausta ei kyllä löydy välttämättä nettisivuiltakaan, jos ei ole asiaan syvemmin perehtynyt. Ja virheitä voi aina oikaista, jos niitä huomaa.
Ja - ihan oikein - kuten jäkäjäkäjäkäkin totesi, keskusteleminen on hyvästä. Vaan, en ymmärrä mitä on "keskustelukanavalla päteminen". Mitä tällä ajettiin takaa? Totta kai olisi hienoa, että jokainen kynnelle kykenevä osallistuisi kokouksiin, järjestelyihin ja toimintaan, mutta joillain ihmisillä voi olla syitä, miksi ei suoranaisesti osallistu. Syy voi olla terveydellinen, ideologinen, ajankäytöllinen, tai mikä tahansa muu. Ja joku voi luonnostaan olla "toiminnan henkilö", kun toinen on "ideoija".
Foorumit ovat yksi tapa vaikuttaa, siinä missä mikä tahansa muu vaihtoehto.
Ja toisaalta minä voisin kysyä, että mitä osoittaa terävä kritiikki aika provosoivan nimimerkin varjosta? Ainakin minun silmissäni kritiikin terä on silloin paljon tylsempi.
Kunnioituksella ja aurinkoisella mielellä,
smo alias Sami Mollgren
On totta, että ihmisten mielessä Seta kiertyy yhdeksi vyyhdeksi, eikä paikallisten jäsenjärjestöjen ja valtakunnallisen järjestön suhdetta jokainen osaa täysin eritellä. Lopullista vastausta ei kyllä löydy välttämättä nettisivuiltakaan, jos ei ole asiaan syvemmin perehtynyt. Ja virheitä voi aina oikaista, jos niitä huomaa.
Ja - ihan oikein - kuten jäkäjäkäjäkäkin totesi, keskusteleminen on hyvästä. Vaan, en ymmärrä mitä on "keskustelukanavalla päteminen". Mitä tällä ajettiin takaa? Totta kai olisi hienoa, että jokainen kynnelle kykenevä osallistuisi kokouksiin, järjestelyihin ja toimintaan, mutta joillain ihmisillä voi olla syitä, miksi ei suoranaisesti osallistu. Syy voi olla terveydellinen, ideologinen, ajankäytöllinen, tai mikä tahansa muu. Ja joku voi luonnostaan olla "toiminnan henkilö", kun toinen on "ideoija".
Foorumit ovat yksi tapa vaikuttaa, siinä missä mikä tahansa muu vaihtoehto.
Ja toisaalta minä voisin kysyä, että mitä osoittaa terävä kritiikki aika provosoivan nimimerkin varjosta? Ainakin minun silmissäni kritiikin terä on silloin paljon tylsempi.
Kunnioituksella ja aurinkoisella mielellä,
smo alias Sami Mollgren
faerylle:
Olen tekemässä pientä kuvaraporttia vapautusliikkeen varhaisvaiheista Suomessa FinnQueeriin. Olisin kiinnostunut kuulemaan näkemyksiäsi siitä, miten me aktivistit harjoitimme "ylilyöntejä" 70-luvulla. Pyydän kertomaan rohkeasti. En aio lyntätä sinua mitenkään. Saanpahan kommenttiaineistoa historiadokumenttiin.
Olli Stålström,
SETA:n periaateohjelmatyöryhmän vetäjä 1974-
Olen tekemässä pientä kuvaraporttia vapautusliikkeen varhaisvaiheista Suomessa FinnQueeriin. Olisin kiinnostunut kuulemaan näkemyksiäsi siitä, miten me aktivistit harjoitimme "ylilyöntejä" 70-luvulla. Pyydän kertomaan rohkeasti. En aio lyntätä sinua mitenkään. Saanpahan kommenttiaineistoa historiadokumenttiin.
Olli Stålström,
SETA:n periaateohjelmatyöryhmän vetäjä 1974-
Ollille:
En tarkoittanut SETA:n aktivisteja vaan ylipäätänsä 60- ja 70-luvun radikaaliliikettä, erityisesti 70-luvun. Otetaan esimerkiksi taistolainen opiskelijaliike. Tosin voi sanoa, että muualla Euroopassa ylilyönnit olivat vieläkin suurempia.
SETA:n alkuvuosia huonosti tuntevana en voi sanoa, oliko siellä jonkinlaisia mainitsemiani "ylilyöntejä".
En tarkoittanut SETA:n aktivisteja vaan ylipäätänsä 60- ja 70-luvun radikaaliliikettä, erityisesti 70-luvun. Otetaan esimerkiksi taistolainen opiskelijaliike. Tosin voi sanoa, että muualla Euroopassa ylilyönnit olivat vieläkin suurempia.
SETA:n alkuvuosia huonosti tuntevana en voi sanoa, oliko siellä jonkinlaisia mainitsemiani "ylilyöntejä".
Tuo 70-luvun aktivistien haukkuminen on nyt muodissa jotenkin, miksiköhän? Myös z-lehdessä mikko silvennoinen haukkuu Setaa kolumnissaan. olen pitkälti samaa mieltä hänen kanssaan, vaikka aika kärjistystä se teksti onkin... hienoa, että seta julkaisee myös kritiikkiä itseään kohtaan omassa lehdessään!!
Menin periaatteessa marssille, vaikka järjestäjä oli ilmoittanut banderollikiellosta. Olenhan marssinut tasavertaisuuden puolesta aina ensimmäisestä kerrasta 1980-luvun alussa.
Onneksi löysin yhden ryhmän, jolla vielä oli sateenkaarilippu ja iloinen banderolliteksti, jossa ylistettin rakkautta. Liityin siihen ihan periaattesta, koska halusin marssia plakaatin ja lipun alla.
Se vain sattui olemaan kristillinen ruotu, jossa oli Malkuksen ja Yhteysliikkeen jäseniä.
Minä taas satun olemaan kirkosta eronnut tieteellisen maailmankatsomuksen omaava Vasemmistoliiton paikallisosaston (Outi Ojalan osaston) pitkäaikainen hallitusjäsen.
Tutkimattomia ovat Herran tiet.
Olli Stålström
Onneksi löysin yhden ryhmän, jolla vielä oli sateenkaarilippu ja iloinen banderolliteksti, jossa ylistettin rakkautta. Liityin siihen ihan periaattesta, koska halusin marssia plakaatin ja lipun alla.
Se vain sattui olemaan kristillinen ruotu, jossa oli Malkuksen ja Yhteysliikkeen jäseniä.
Minä taas satun olemaan kirkosta eronnut tieteellisen maailmankatsomuksen omaava Vasemmistoliiton paikallisosaston (Outi Ojalan osaston) pitkäaikainen hallitusjäsen.
Tutkimattomia ovat Herran tiet.
Olli Stålström
Pride-viikko on siis onnekkaasti ohi ja sulateltunakin monella tapaa. Ainakin itselleni jäi niistä viikon tapahtumista, joissa olin mukana, hyvä fiilis. Vesisade tosin latisti kieltämättä kulkueen ja puistojuhlan tunnelmaa.
Halusin taannoin nostaa tuon City-lehdessä kerrotun "värikkäät vaatteet, ei mielenosoituskyltejä" -toivomuksen keskustelunavaukseksi, ja kyllähän tuo näytti tunteita herättäneen suuntaan jos toiseenkin. On mahdollista, että lehden toimittaja on oikonut viestiä jonkin verran tai irrottanut kommentin laajemmasta asiayhteydestä? Tai sitten ei? Yhtä kaikki - tuo kommentti päätyi monien luettavaksi.
Omakin näkemys minulla on aiheesta, vaikkakaan ei kovin yksiselitteinen.
Kieltohan tuo toivomus mielenosoituskylttien välttämisestä ei missään mielessä ja mitenkään tulkiten ollut, eikä sateenkaarenvärinen pukeutuminen ollut vaatimus. Ainakaan itse en tuota sellaiseksi kokenut. Kenenkään kylttiä ei kulkueen tuoksinassa poltettu, eikä keneltäkään riistetty mustia vaatteita päältä tai pakotettu pukeutumaan kirkuvanväriseen jätesäkkiin. Jokainen sai olla mitä on, ja jokainen sai kantaa kylttiä, jos niin halusi.
Mustakin on väri, vaikka ei sateenkaaressa näykään. Ihan aina ei kaikkea kannata ottaa sananmukaisesti. Musta on paikallaan luomassa kontrastia - korostamassa muita värejä.
Mielenosoitus vai kulkue?
Eivät ihmiset ole tyhmiä. Yleensä. Paras tapa vaikuttaa ei aina ole "suoraan sanominen". Paras tapa vaikuttaa saattaa olla mielenkiinnon ja myönteisen huomion herättäminen. Ja tuomalla asia osaksi elämää - eikä huudella asiaa yksisuuntaisesti. Asian kevyempi esittäminen ei mielestäni ole asiasta vaikenemista, vaan sen tuomista esiin siten, että vastaanottajalla on mahdollisuus oikeasti itse ja omakohtaisesti osallistua ymmärtämiseen.
Se yleisö, jolla saattaa olla halua miettiä "sateenkaariväen" ongelmia, ottaa kyllä itse selvää asiasta - mikäli haluaa ja jos katsoo sen tarpeelliseksi, ja jos iskulauseita syvällisempää tietoa on tarjolla. Sellainen väki saattaa jopa lähteä itse mukaan, jos itse ei katso joutuvansa leimatuksi. Senkin suhteen tietysti on eri ihmisillä erilainen sietokyky.
Sen sijaan se väki, joka ei ole valmis tuulettamaan ajatuksiaan, saattaa ärtyä entisestään perinteisestä "mielenosoitushenkisestä" touhusta, ja ajatella asiaa pelkkänä marginaaliryhmän hihhulointina. Nykyään perinteiset mielenosoitukset yleinen mielipide helposti yhdistää lähinnä puolilaillisuuden rajoilla toimiviin ääriluonnonsuojelijoihin, "kuokkavieraisiin" ja vastaaviin.
Minäkin kierrän turkistarhausta vastustavan mielenosoituksen banderollit ja iskulauseet "Turkis on murhaa" mahdollisimman kaukaa, vaikka periaatteessa en nykyisenkaltaista häkkiturkistarhausta varauksettomasti ymmärräkään.
Vähemmän "mielenosoituksenomainen" kulkue on positiivinen ja iloinen tapahtuma, joka kuitenkin muistuttaa vakavista asioista. Humoristiset liput tai kyltit tuskin tekevät tapahtumasta mielenosoitusmaista - jos tapahtuman henki on mielenosoitusmaisuudesta riittävän irrallaan. Siihen vaikuttaa niin monta muutakin asiaa kuin muutama kyltti. Kyltit vaan monelle tuovat mieleen vasemman laidan vappukulkueet ja itäisen entisen neuvostonaapurimme (ottamatta mitenkään kantaa erilaisten poliittisten suuntauksien saavutuksisista mattimeikäläisten elämänlaadun suhteen). Loppujen lopuksi veteen piirretystä viivasta on tässä asiassa kyse.
Homokeskustelua käydään kuitenkin niin laajasti kirkkoa myöten, että kissaa ei enää tarvitse nostaa pöydälle samalla tavoin kuin 70-luvulla. Sen sijaan kissan silittäminen ja ulkoiluttaminen on yhä ajankohtaista: kissa tarvitsee itse huvia ja raitista ilmaa - ja toisaalta kissaa on hyvä silloin tällöin näyttää naapureillekin, ettei se vallan unohdu - ja toisaalta vähän kauempana olevat naapurit eivät vielä aina tiedä kissan olemassaolosta - jos jollakin olisi vaikka halu sen pentuja ottaa kotiinsa.
Miau.
Halusin taannoin nostaa tuon City-lehdessä kerrotun "värikkäät vaatteet, ei mielenosoituskyltejä" -toivomuksen keskustelunavaukseksi, ja kyllähän tuo näytti tunteita herättäneen suuntaan jos toiseenkin. On mahdollista, että lehden toimittaja on oikonut viestiä jonkin verran tai irrottanut kommentin laajemmasta asiayhteydestä? Tai sitten ei? Yhtä kaikki - tuo kommentti päätyi monien luettavaksi.
Omakin näkemys minulla on aiheesta, vaikkakaan ei kovin yksiselitteinen.
Kieltohan tuo toivomus mielenosoituskylttien välttämisestä ei missään mielessä ja mitenkään tulkiten ollut, eikä sateenkaarenvärinen pukeutuminen ollut vaatimus. Ainakaan itse en tuota sellaiseksi kokenut. Kenenkään kylttiä ei kulkueen tuoksinassa poltettu, eikä keneltäkään riistetty mustia vaatteita päältä tai pakotettu pukeutumaan kirkuvanväriseen jätesäkkiin. Jokainen sai olla mitä on, ja jokainen sai kantaa kylttiä, jos niin halusi.
Mustakin on väri, vaikka ei sateenkaaressa näykään. Ihan aina ei kaikkea kannata ottaa sananmukaisesti. Musta on paikallaan luomassa kontrastia - korostamassa muita värejä.
Mielenosoitus vai kulkue?
Eivät ihmiset ole tyhmiä. Yleensä. Paras tapa vaikuttaa ei aina ole "suoraan sanominen". Paras tapa vaikuttaa saattaa olla mielenkiinnon ja myönteisen huomion herättäminen. Ja tuomalla asia osaksi elämää - eikä huudella asiaa yksisuuntaisesti. Asian kevyempi esittäminen ei mielestäni ole asiasta vaikenemista, vaan sen tuomista esiin siten, että vastaanottajalla on mahdollisuus oikeasti itse ja omakohtaisesti osallistua ymmärtämiseen.
Se yleisö, jolla saattaa olla halua miettiä "sateenkaariväen" ongelmia, ottaa kyllä itse selvää asiasta - mikäli haluaa ja jos katsoo sen tarpeelliseksi, ja jos iskulauseita syvällisempää tietoa on tarjolla. Sellainen väki saattaa jopa lähteä itse mukaan, jos itse ei katso joutuvansa leimatuksi. Senkin suhteen tietysti on eri ihmisillä erilainen sietokyky.
Sen sijaan se väki, joka ei ole valmis tuulettamaan ajatuksiaan, saattaa ärtyä entisestään perinteisestä "mielenosoitushenkisestä" touhusta, ja ajatella asiaa pelkkänä marginaaliryhmän hihhulointina. Nykyään perinteiset mielenosoitukset yleinen mielipide helposti yhdistää lähinnä puolilaillisuuden rajoilla toimiviin ääriluonnonsuojelijoihin, "kuokkavieraisiin" ja vastaaviin.
Minäkin kierrän turkistarhausta vastustavan mielenosoituksen banderollit ja iskulauseet "Turkis on murhaa" mahdollisimman kaukaa, vaikka periaatteessa en nykyisenkaltaista häkkiturkistarhausta varauksettomasti ymmärräkään.
Vähemmän "mielenosoituksenomainen" kulkue on positiivinen ja iloinen tapahtuma, joka kuitenkin muistuttaa vakavista asioista. Humoristiset liput tai kyltit tuskin tekevät tapahtumasta mielenosoitusmaista - jos tapahtuman henki on mielenosoitusmaisuudesta riittävän irrallaan. Siihen vaikuttaa niin monta muutakin asiaa kuin muutama kyltti. Kyltit vaan monelle tuovat mieleen vasemman laidan vappukulkueet ja itäisen entisen neuvostonaapurimme (ottamatta mitenkään kantaa erilaisten poliittisten suuntauksien saavutuksisista mattimeikäläisten elämänlaadun suhteen). Loppujen lopuksi veteen piirretystä viivasta on tässä asiassa kyse.
Homokeskustelua käydään kuitenkin niin laajasti kirkkoa myöten, että kissaa ei enää tarvitse nostaa pöydälle samalla tavoin kuin 70-luvulla. Sen sijaan kissan silittäminen ja ulkoiluttaminen on yhä ajankohtaista: kissa tarvitsee itse huvia ja raitista ilmaa - ja toisaalta kissaa on hyvä silloin tällöin näyttää naapureillekin, ettei se vallan unohdu - ja toisaalta vähän kauempana olevat naapurit eivät vielä aina tiedä kissan olemassaolosta - jos jollakin olisi vaikka halu sen pentuja ottaa kotiinsa.
Miau.