Työhaastattelut

Kysymys parillisille: millaisia ilmaisuja käytätte työhaastatteluissa?

Jos tilanne tai haastattelijan pärstä ei ole luottamusta herättävä, ei kysymykseen "onko perhettä tai lapsia?" kovin helposti tule sanottua "poikaystävä, kun olen homo". Toisaalta ei tee mieli valehdellakaan ja sanoa "ei". Kysymykseen "asutko yksin?" voi kyllä vastata "kaksin", mutta muihin vastaaviin en ole keksinyt yhtä helppoja vastauksia.

Miten olette ratkaisseet ongelman vai kerrotteko aina (ja jos kerrotte, millä sanoilla)?

Kerran on kysytty työpaikkahaastattelussa että "No onkos sulla tyttöystävää?". Vastasin siihen, että "Ei kun poikaystävä". Haastattelija oli hieman yllättyneen näköinen (varmaan siksi, koska en ole mikään homon stereotyyppi) ja tokaisi hetken päästä, että heillä ei sitten pojat meikkaa. :P Häntä kyllä itseäänkin vähän hymyilytti ja myönsi sitten, että se ei taitaisi olla mun tapauksessa mikään ongelma.

Ajatteles sitten, jos olisit luonnostasi hieman stereotyyppinen, etkä voisi sille mitään? Vaikka olisit kuinka pätevä...

Stressasin tota samaa asiaa kun pari vuotta sitten hain töitä. Valmistauduin kiertämään kysymykset: Seurusteletko, asutko yksin, onko poikaystävää, oletko sinkku jne sanomalla että "Juu, seurustelen ja asutaan yhdessä." Ensinnäkin perhesuhteet ei mun ymmärrykseni mukaan kuulu asioihin joihin työhönoton tai ottamatta jättämisen saa perustaa. Siksi valehtelisin silmät kirkkaina suorempiinkin kysymyksiin.

Eikö nämä kuulu samaan luokkaan niiden "oletteko harkinneet perheenlisäystä" -kysymyksiin joilla naistyönhakijoita kiusataan?

Luin jonkin päätöksen tilanteesta jossa nainen oli valehdellut työhaastattelussa että ei ole lapsenhankintasuunnitelmia ja sitten olikin muutaman kuun jälkeen ollut raskaana. Työnantajalla ei ollut asiaan nokan koputtamista vaikka nainen oli valehdellut asiasta sillä tuota asiaa ei työhönottaja olisi saanut työhaastattelussa edes naiselta kysyä :)

Luulenpa että sama pätee näihin seurusteluasioihinkin.

Tiukka linja!

ps: Mun kohdalla tämä pelko oli kuitenkin turhaa, sillä kerrottuani (koeajan jälkeen) pienellä työpaikallamme seurustelevani toisen naisen kanssa kului 2 viikkoa ja pomo kysyi että haluaisinko kokopäiväistää ja vakinaistaa työsuhteeni :)

Vai niin se Viivi hoitelee homman, että valehtelee silmät kirkkaina työnantajalle tai tämän edustajalle. Se siitä työntekijäin korkeasta moraalista!
Ja ettei perhesuhteet kuulu työnantajalle, niinkö?
En kyllä palkkaa naista, jolla on kotona alle viisitoistavuotiaita muutama kappale ja joita sitten jäädään hoitamaan kotiin, kun joku vuorollaan on aamulla vähän yskäissyt. Työpaikalla saavat muut selvitä, miten parhaiten taitavat.
Eräänä aamuna yksi kaveri ei tullut työhön. Syy: piti viedä muija terveyskeskukseen mukulan kanssa. Kun kysyin olivatko molemmat kipeitä, sain kuulla ettei muijaa mikään vaivannut, mutta se ei vain tykkää mennä sinne ilman, että äijä tulee saattamaan. Sellaista se on näin SAK:n diktatuurin aikana.
Perättömien tietojen antaminen työhönottohaastattelussa aiheuttaa ainakin omassa yrityksessäni työsuhteen välittömän purkamisen. Molemminpuolinen luottamus on ainakin pienyrityksessä toiminnan edellytys ja luottamus voi syntyä vain rehellisyydestä. Tämä on Viivinkin hyvä pitää mielessä!

Kai Möttönen nyt kuitenkin ymmärtää, että on asioita, jotka eivät Möttöselle kuulu. Jos Möttönen tekee työhönottohaastattelussa tyhmiä kysymyksiä asioista, jotka eivät mitenkään liity työtehtävien hoitamiseen , haastateltavalla on oikeus antaa Möttöselle aivan sellaisia vastauksia kuin tykkää.

Työhööstattelun oleellinen osa on arvioida myös sitä kykeneekö työnhakija hoitamaan työnsä säännöllisesti ilman turhia poissaoloja. Tämän asian selvittämiseksi on paikallaan kysyä mm. perhesuhteista.
Yksin elävä, usein työpaikkaa ja asunto-osoitetta vaihtanut ei varmastikaan ole kaikkein luotettavimmasta päästä työnhakijoita arvioitaessa.
Pelkkään ammattipätevyyteen ei voida kiinnittää huomiota, vaan kokonaisuus on se joka ratkaisee!

Möttösen on kuitenkin hyvä tietää, että on kysymyksiä, joita ei *saa* nykyoloissa enää kysyä. Ihmisillä on oikeus tehdä lapsia Möttösestä ja hänen pk-yrityksestään huolimatta, ja jos Möttönen purkaa työsuhteen työntekijän raskauden vuoksi (riippumatta työsuhteen alkamisajankohdasta), olen itse valmis lähtemään työntekijän asianajajaksi. Järkyttävää, että tollasia mielipiteitä vielä esitetään. Kenen luulet, Möttös-rassu, sunkin eläkkees maksavan?

Kuulepas, Aila-rassu, sen minun eläkkeeni olen säästänyt tässä vuosien varrella sijoittamalla omaisuuteni siten, että niin halutessani voin myymällä sitä joko suuremmissa tai pienemmissä erissä kyllä tulla hyvinkin toimeen. En siis, vastoin kuin todennäköisesti sinä, ole riippuvainen vanhyydenpäivieni aikana siitä, mitä muut ihmiset työpanoksestaan luovuttavat toisten elämiseen. Olen tähänkin saakka elättänyt itseni omalla työlläni ja siitä säästänyt sen verran, että myös eläkepäiväni ovat turvatut.
Myönnän kyllä, ettei menettelyni työllistä sitä valtaisaa byrokraattijoukkoa joka vaatii oman osansa pyörittäessään kelaa ja muuta suunnstonta erilaisten vakuutusinstanssien organisaatiota. Sinne uponneesta eurosta kun saadaan takaisin vain noin 40 centtiä!
Ja muuten; asianajaja on suojattu ammattinimike jota saavat käyttää vain ja ainoastaan ko. ammatissa työskentelevät, liittoonsa kuuluvat lakimiehet. Muut ovat sitten oikeusavustajia tai asioitsijoita, miten kukin haluaa itseään kutsuttavan.

Aika kamalaa tekstiä Möttöseltä. Taitaa jäädä useimmille mielikuva pk-yrityksistä yhden ihmisen egoa jatkavina pakkolaitoksina, joissa omistajajohtajan mielivalta levittäytyy työntekijöiden kotiin asti.

En itse pk-yrittäjänä allekirjoita oikeastaan mitään hänen mielipiteistään tai hänen esittämiensä väitteiden tarpeellisuudesta.

Niin, mikroyrittäjänä en onneksi joudu enää painiskelemaan työhönotto- enkä työltäpano-ongelmien kanssa, mutta toisen palveluksessakin ja itse esimiesasemassa olleena olen tullut siihen käsitykseen, että ei se työnantajan omaisuus aivan pelkästään omasta työstä kartu.

Mitä varten hän muuten niitä työntekijärenttuja tiloissaan katselisisikaan, ellei heidän puurtamisestaan jotain myös omaan taskuun kilahtaisi. Enkä tarkoita, että tässä sinänsä mitään pahaa on, näinhän yritysmaailma ja työelämä toimii. Oma arvonsa on kuitenkin annettava myös työntekijälle. Jos häntä potkii päähän joka käänteessä kun pieninkin tilaisuus tulee, en lainkaan ihmettele, että lapset alkavat sairastella ja flunssa iskee tuon tuosta. Sääntöjä on noudatettava puolin ja toisin, mutta ennen kaikkea yhteistyö on voimaa.

Haastattelussa kannattaa paitsi kehua itseään sumeilematta myös valehdella pokkana, jos tyttöystävistä, vaimoista ja lapsentekoaikeista aletaan kysellä. Tämän neuvon olen antanut kaikille. Kysymys on laiton, joten siihen saa vastatakin mitä huvittaa.

Itse jouduin tosin hiljattain kiperään tilanteeseen, kun hain virkaa, jossa olin jo aiemmin ollut vuosia sijaisena. Osa haastattelijoista tiesi tilanteeni oikein hyvin, osa taas ei. Valehtelu ei siis tullut kyseeseen, mutta homoksi julistautuminen pikkupaikkakunnalla oli sekin huono idea - varsinkin kun kysymyksen esittäjä oli vanhoillinen koulun rehtori. Kun perheestäni siis kysyttiin, vastasin vain kertomalla neutraalisti "puolisosta". Sen jälkeen haastattelijamiehet naureskelivat jotain vaimostani ja hekottelin kohteliaasti mukana. Myöhemmin joku oli kertonut heille totuuden ja nämä heteromiehet äänestivät virkaan perheellisen miehen, joka toi paikkakunnalle lapsikatraansakin. Syrjintää? Luultavasti, mutta eihän sitä voi mitenkään näyttää toteen.

Korjatkaa, jos olen väärässä, mutta minun käsittääkseni perhesuhteisiin liittyvät ja muutkin henkilökohtaiset kysymykset ovat nykyään työhaastattelussa kiellettyjä. Tämä koskee siis esim. myös alkoholin käyttöä ja tupakoimista.

Ongelmallista tietysti on, mikäli tällaisia asioita kuitenkin tiukataan. Periaatteessa on tietysti oikeus kieltäytyä vastaamasta, mutta tällöin ei voi mitään sille, jos haastattelijat tulkitsevat kieltäytymisen omalla tavallaan. Kysymykseen "oletko homo", suurin osa heteroista epäilemättä vastaisi miettimättä kieltävästi. Varsin harvan heteron mieleen tulisi sanoa "kieltäydyn vastaamasta kysymykseen, koska se on lainvastainen". Näin vastaavaa henkilöä pidettäisiin ilman muuta homona, ja tuskin totuudenvastaisesti.

Vaikka valehteminen onkin moraalitonta enkä siihen halua ketään kehottaa, niin tällaisessa tilanteessa voisin itse kallistua sille kannalle, että koska kysymys on sinällään laiton ja hyvien tapojen vastainen, niin siihen saa vastata, mitä haluaa, siis vaikka totuudenvastaisestikin.

Nykyäänhän on tapana, että työnantaja ei itse suorita minkäänlaista henkilökohtaisuuksiin menevää työhaastattelua, vaan vähänkin isommissa firmoissa se on ulkoistettu rekrytointitoimistolle.

Kun itse olin palkkatyössä ennen yrittäjäksi ryhtymistä, niin ensimmäisen kerran psykologin haastattelussa saadessani eteeni seurustelua koskevia kysymyksiä sanoin niihin, ettei minun tarvitse vastata. Paikka jäi saamatta. Sen jälkeen valehtelinkin haastatteluissa silmät kirkkaina mitä mieleeni juolahti aina kun perheasioita ryhdyttiin utelemaan, enkä sen koommin jäänyt valitsematta hakemaani paikkaan.

Käsittääkseni seksuaalisuuteen liittyviä asioita ei pitäisi olla luvallista kysellä, mutta vastuu on rekrytointitoimistolla ja viime kädessä he esittävät tätä sivuavat kysymykset niin hienovaraisesti, ettei kokematon vastaaja edes ymmärrä, mitä häneltä ollaan lopulta kysymässä. Nyt kun itse olen pöydän toisella puolella, en ole koskaan työhaastattelussa kysynyt perheasioista ensimmäistäkään kysymystä. Enkä käytä rekrytointitoimistoja.

Enpä lähtisi kyllä valehtelemaan silmät kirkkaina tai edes sumeina työhaastattelussa. Työsuhteeseen kun kuuluu (asemasta riippuen eri tasoinen) luottamus pomojen kanssa puolin ja toisin. Parisuhdevalheen paljastuttua menee samalla luottamus koko henkilöön. Ja aika helposti se voi paljastuakin. Jos luottamus on mennyt, on aivan sama onko tilanteen syntyyn vaikuttanut sallitut vai kielletyt kysymykset, meni mikä meni ja ainakin ylenemismahdollisuudet tms. on mennyttä unelmaa.

Itse hyödynsin joskus homoutta työhaastattelussa, fiksu haastattelija ei kysynty mitään perhesuhteisiin päinkään, mutta itseäni mainostaakseni kerroin asuvani parisuhteessa ja "lapsia ei sitten tule". Sain sen paikan ja siinä firmassa "erilaisuus" oli kyllä pelkästään vahvuus.

Vai että on olemassa laittomia kysymyksiä. Se, että joku toivoo sellaisia olevan, ei vielä tarkoita, että näin todella olisi. Toiveajattelua mikä toiveajattelua! Jo pelkästään mahdollisen työtapaturman varalta joudutaan kysymään lähintä omaista, jolle esim kuolemantapauksesta ilmoitetaan.
Kysymys ei ole laiton vaikka se koskee perhesuhteitakin. Mikäli kuitenkin esim. seksuaalista suuntausta koskevan kysymyksen vastausta käytetään työsuhteen synnyttyä myöhemmin työntekijän vahingoksi, on tämä menettely laissa erikseen kielletty.
Yllättävän moni tällä palstalla näyttää olevan vielä mieltynyt tietynlaisiin työkaluihin; - nimittäin sirppiin ja vasaraan!

> Mikäli kuitenkin esim. seksuaalista suuntausta koskevan
> kysymyksen vastausta käytetään työsuhteen synnyttyä
> myöhemmin työntekijän vahingoksi, on tämä menettely
> laissa erikseen kielletty.

Myös työhönotossa siihen (ja moneen muuhunkin asiaan) perustuva syrjintä on kielletty ja juuri siksi näitä kysymyksiä ei saisi esittää. Minusta harmillista on vain se, että säädösten rikkomisesta ei nykyisin käytännössä seuraa mitään.

Työnantaja ei ole mikään jumala jolle työntekijän täytyy uhrata kaikki. Möttönen hyvä. Jos haluat hyötyä toisten työpanoksesta, täytyy sinunkin olla valmis noudattamaan yhteiskunnan pelisääntöjä eikä vain vaatia muita noudattamaan omiasi. Neuvostoliittoon vertaus oli todella mauton, sillä siellähän ei yksityisyydelle tunnetusti ollut juuri mitään suojaa.

Mutta kun tilanne on mikä on niin alkuperäiseen aiheeseen palatakseni: onko joku keksinyt jotain hyviä lauseita, joilla näitä laittomaksi todettuja, mutta valitettavasti silti käytössä olevia kysymyksiä voi kiertää? Muutamia jo tulikin, mutta lisää?

Olen yhä järkyttyneempi Möttösen asenteesta ja tietämättömyydestä. Meillä on maassamme tasa-arvolaki ja sen sovellusohjeet, joista löytyy kyllä kättä pidempää möttöstenkin varalle. Nimim. asianajaja oikeastikin :)

No, kun kerran täällä osataan provosoitua, niin provosoidaan hieman lisää:
Vai on se Aila-tyttönen oikein asianajaja? Mikäpäs siinä. Kyllähän näitä Ailan kaltaisia on useitakin. Ovat oikein perustaneet oman yhdistyksenkin. Se tunnetaan lakimiespiireissä omalla nimellään ja on sillä virallinenkin nimi, nimittäin demokraattiset lakimiehet.
Paradoksi piilee siinä, että ko. lakimiehet ovat pääosin stalinisteja ja sen aatteen ja demokratian suhde on likipitäen sama kuin tulen ja veden! Suurin osa heistä toimii yleisinä oikeusavustajina, minkä kyllä ymmärtää, kun ottaa poliittisen vakaumuksen huomioon. Harvapa lakiasiaintoimisto heitä palkkalistoilleen haluaisikaan.
Mutta vaikka tämä foorumi on saanut yllättävän runsaan osanoton mitä tulee kommenttien lukumäärään suhteessa aikaan jona ne on esitetty, on kuitenkin huomattava, että itse alkuperäinen aihe ei enää ole mukana keskustelussa siinä määrin, kuin mitä olisi pidettävä kohtuullisena, vaan nykyiset kannanotot ovat enenevässä määrin työlainsäädäntöä ja sitä sivuavia asioita käsitteleviä, joten katson, ettei minulla näin ollen ole tarvetta jatkaa mielipiteiden vaihtoa tällä keskustelukanavalla.
Edellä olevaan viitaten kiitän omasta puolestani kaikkia, jotka ovat nähneet aiheelliseksi kommentoida mielipiteitäni.
Oikeampi foorumi jatkolle saattaisi olla vaikkapa politiikan käsittelyyn tarkoitettu osasto.
Näin siitäkin huolimatta, että jonkun keskustelijan mielestä sellaisten mielipiteiden esitäminen, joita olen edellä tuonut julki, pitäisi olla ankarasti rangaistavaa tai ainakin kiellettyä. - Ne kun eivät tunnetusti vaikuta sosialistista yhteiskuntaa rakentavasti, päin vastoin, ja ovat näin ollen haitallisia tai ehkäpä suorastaan vaarallisia.
(No nyt siellä joku tosikko luulee, että tämä on kaikki kirjoitettu vakavissaan!!)
Tuo yllä oleva on yhtä totta kuin kommunistien miehitys on vapautusta, hyökkäys puolustusta ja valehtelu totuuden kertomista!

Laki sanoo näin:

"Annettu Helsingissä 8 päivänä kesäkuuta 2001

Laki

yksityisyyden suojasta työelämässä
Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 §

Lain tarkoitus

Tämän lain tarkoituksena on toteuttaa yksityiselämän suojaa ja muita yksityisyyden suojaa turvaavia perusoikeuksia sekä edistää hyvän tietojenkäsittelytavan kehittämistä ja noudattamista käsiteltäessä henkilötietoja työelämässä.

2 §

Soveltamisala

Työsuhteessa sekä virkasuhteessa ja siihen verrattavassa julkisoikeudellisessa palvelussuhteessa noudatetaan, mitä tässä laissa säädetään.

Mitä tässä laissa säädetään työntekijästä, sovelletaan myös virkamieheen ja virkasuhteessa olevaan sekä niihin verrattavassa julkisoikeudellisessa palvelussuhteessa olevaan. Työntekijällä tarkoitetaan tässä laissa myös työnhakijaa ja työsuhteella myös muuta palvelussuhdetta.

Henkilötietojen käsittelyyn sovelletaan lisäksi henkilötietolakia (523/1999), jollei tässä laissa toisin säädetä.

3 §

Tarpeellisuusvaatimus

Työnantaja saa käsitellä vain välittömästi työntekijän työsuhteen kannalta tarpeellisia henkilötietoja, jotka liittyvät työsuhteen osapuolten oikeuksien ja velvollisuuksien hoitamiseen tai työnantajan työntekijöille tarjoamiin etuuksiin taikka johtuvat työtehtävien erityisluonteesta. Tästä ei voida poiketa työntekijän suostumuksella.

4 §

Työntekijän henkilötietojen kerääminen ja työnantajan tiedonantovelvollisuus

Työnantajan on kerättävä työntekijää koskevat henkilötiedot ensi sijassa työntekijältä itseltään. Jos työnantaja kerää henkilötietoja muualta kuin työntekijältä itseltään, työntekijältä on hankittava suostumus tietojen keräämiseen. Suostumus ei kuitenkaan ole tarpeen silloin, kun viranomainen luovuttaa tietoja työnantajalle tämän laissa säädetyn tehtävän suorittamiseksi tai kun työnantaja hankkii henkilöluottotietoja tai rikosrekisteritietoja työntekijän luotettavuuden selvittämiseksi."

jnejne

http://finlex1.edita.fi/dynaweb/stp/stp/2001sd/@ebt-link?showtoc=false;target=IDMATCH(id,20010477.sd

Tosin olen itse sitä mieltä, että tärkeintä työhaastattelutilanteessa on selvittää henkilön soveltuvuus ja käyttökelpoisuus kyseiseen työtehtävään. Työnhakija ja mahdollisen tulevan -tekijän työviihtyvyysasiat pitäisi olla sivuseikka. Suojatyöpaikat eivät ole tätä päivää. Yhteiskuntaa ja talouselämää pyörittää kuitenkin viime kädessä yrittäjät. Työntekijä on vain siinä pelissä käytettävä pelinappula. Ja näin pitääkin olla.

Zeppelin: "Työntekijä on vain siinä pelissä käytettävä pelinappula. Ja näin pitääkin olla."

Eli se ainakin 90-luvulla kyllästymiseen asti hoettu mantra 'henkilöstö on yrityksen tärkein voimavara' onkin itse asiassa työnantajien mielestä täyttä puppua. Näin epäilinkin ja tämä myös näkyy nykymaailmassa harvinaisen selvästi. Ainoa asia, millä tuntuu olevan merkitystä, on markkinoiden huutoäänestyksellä päätettävä yrityksen "arvo" ja omistajien hetkellinen tyytyväisyys. Yrityksen ja koko yhteiskunnan pitkäjänteisen kehittämisen kanssa tällä asenteella ei valitettavasti ole mitään tekemistä.

"Yrityksen ja koko yhteiskunnan pitkäjänteisen kehittämisen kanssa tällä asenteella ei valitettavasti ole mitään tekemistä."

Niin...no voihan noinkin sanoa jos haluaa. Mutta näin ne asiat kuitenkin todellisuudessa rullaavat ja kehittävät yhteiskuntaakin pitkäjänteisesti.

Ne jotka uskaltavat ja pystyvät pistämään itsensä ja ajatuksensa likoon tarjoavat töitä kykenemättömille, rakentavat tätä yhteiskuntaa haluamaansa suuntaan ja määrittelevät hakukriteerit ja työelämän normit. Epätasa-arvo tässä asiassa on täysin oikeudenmukaista.

Huomaan olevani Zeppelinin kanssa samaa mieltä. Yrittäjäksi voi ruveta käytännössä melkein kuka hyvänsä, jos on valmis jatkuvaan stressiin, 365 työpäivään vuodessa, aamusta yöhön jatkuviin työpäiviin ja asiakkaiden mielivaltaiseen käytökseen.

Paljon helpommalla pääsee, jos hakeutuu normaaliin palkkatyöhön. Laki ja asetukset suojelevat palkansaajaa kaikelta mahdolliselta eikä työpaikallakaan tarvitse välttämättä tehdä mitään, ainakin jos on isommassa yrityksessä töissä.

Mutta palkansaajan ei mielestäni sovi kritisoida yrittäjää. Se on kivinen tie, jolle palkansaaja olisi voinut mennä, mutta ei mennyt, koska ei uskaltanut eikä viitsinyt.

"Mutta palkansaajan ei mielestäni sovi kritisoida yrittäjää. Se on kivinen tie, jolle palkansaaja olisi voinut mennä, mutta ei mennyt, koska ei uskaltanut eikä viitsinyt."



..tai ei halunnut eikä juolahtanut mieleenkään koska ei vois vähempää kiinnostaa.

On sitä muutakin tuottavaa ja arvokasta työtä kuin yrittäjyys. Ei kaikki voi olla yrittäjiä, ei myöskään maanviljelijöitä.

Aina saa kritisoida jos siihen tosiaan on aihetta. Aiheellinen ja rakentava kritiikki on paikallaan.

Mielipiteitä saa tietysti esittää suuntaan jos toiseenkin. Jos kuitenkin ajattelemme esimerkiksi tämän maan pitkäikäisimpiä ja menestyneimpiä yrityksiä, ne ovat poikkeuksetta pitäneet hyvää huolta työntekijöistään ja järjestäneet heille asuntoja, sosiaalipalveluja, koulutusta yms. mitä yhteiskunta ei niihin aikoihin vielä tarjonnut. Niinpä ruukille mentiinkin sitten töihin loppuiäksi ja sinne menivät usein myös seuraavat sukupolvet.
Nykyisin sitoutumista odotetaan enää työntekijältä siihen saakka, kun osakkeenomistajien painostus käy liian suureksi ja taas maantie kutsuu. Ilmeisesti nykyajan yrittäjien pitkäjänteisyys riittää noin kolmeksi kuukaudeksi eteenpäin, eikä niitä työsopimuksiakaan sen pidemmäksi ajaksi mielellään tehdä. Että se siitä koko yhteiskunnan tulevaisuus huomioon ottavasta asenteesta.

Itse olen välillä miettinyt työntekijän palkkaamista päästäkseni 365 päivän työvuosien mukanaan tuomasta stressistä. Jos tällaiseen ratkaisuun päätyisin, haluaisin kyllä kohdella työntekijääni enemmän kumppanina kuin palkkaorjana. Pykälät on hyvä olla olemassa, mutta niihin tuijottamalla ei saada aikaan kuin paperinpyöritystä. Kyllä terve järki sanelee sekä työntekijälle että työnantajalle, että molemminpuolinen suhde saadaan toimimaan parhaiten luottamuksen ja yhteistyön kuin keskinäisen kyräilyn pohjalta.

Eikä se palkkatyön autuus ainakaan nykyään enää merkitse, että "laki ja asetukset suojelevat palkansaajaa kaikelta mahdolliselta". Kuten edellä käydystä keskustelustakin nähdään, tämä pitää kutinsa korkeintaan teoriassa. Muutenhan esimerkiksi kenelläkään ei olisi mitään syytä kehitellä hätävalheita työhaastatteluja varten tai pohtia, tullako kaapista työnantajalleen vai ei.

Tottahan toki työntekijöistä voi pitää "huolta", ja pitääkin pitää mikäli se edesauttaa ammattitaitoisen henkilöstön rekrytoimista ja talossa pitämistä.

Kaiken lähtökohta on kuitenkin kunkin työpanoksen arvo yritykselle. Lähtökohta ei voi olla henkilökunnan viihtyvyys, tai tyytyväisyys. Mutta mikäli nämä kaksi asiaa kohtaavat, niin sehän on ihannetila.

Yrityksen edun valvominen ei ole minun mielestäni kyräilyä, vaan työntekijänkin myönnettävä tosiasia. Työhönottotilanteessa tämä korostuu, koska työntekijän oikeusturva on viety äärimmäisyyksiin ja väärä ratkaisu on työnantajan taholta tehty lähes mahdottomaksi perua.

Laki ja asetukset jäävät ilman muuta teoriaksi niin kauan kun liian monella työntekijällä on "ei vois vähempää kiinnostaa"-asenne.

Muistaakos kukaan tässä männävuosina ollutta tapausta pohjanmaalta, jossa sähköasennusliikkeen työntekijä vaati työtodistusta jossa mainittaisiin hänen olleen töissä, vaikka ukko ei ollut tehnyt päivääkään töitä.
Työsuhteen alkamispäivänä alkoi rakennustyöläisten lakko joka pysäytti kaikki kyseisen yrityksen työmaat. Kun lakko sitten loppui, otti asentajakin lopputilin. Tämän jälkeen hän vaati työtodistuksen jossa työajaksi oli merkittävä kyseinen lakossa olo aika.
Työnantaja ei tähän suostunut ja asentaja vei sähköliiton kustantaman oikeusavustajan avustamana asian kihlakunnanoikeuteen ja voitti jutun. Päätös pysyi myös Vaasan Hovioikeudessa. En muista hakiko ja saiko yrittäjä muutoksenhakulupaa Korkeimmasta Oikeudesta. Tuskin! Mutta sen verran pohjanmaalainen sisu tuli esiin, ettei kyseistä yötodistusta kirjoitettu oikeuden päätöksestä huolimatta , vaan yrittäjä ilmoitti kärsivänsä ennemmin hänelle kirjoittamattomuudesta tuomitun vankeusrangaistuksen.
Otin itse aikanaan yhteyttä sähköliittoon ko. tapauksen johdosta ja kysyin, onko heidän menettelynsä kyseisessä tapauksessa moraalisesti perusteltavissa.
Ammattiliiton kanta menettelylleen oli, että työntekijä on heidän mielestään aina työsuhteen heikompi osapuoli ja näin ollen on kohtuullista vaatia kyseisestäkin työsuhteesta työtodistus riippumatta siitä, onko työntekijä tehnyt yrityksessä työtä kyseisenä aikana vai ei.
Oikeuskäytänön kannalta asiassa oli kyse samasta asiasta, kuin yksityishenkilö kontra yritys/yrittäjä. Tuomio on yleensä yksityishenkilön edun mukainen, koska tämä katsotaan heikommaksi osapuoleksi.
Esimerkkejä tästä vastakkainasettelusta löytyy lisääkin.
VR vaati kraffitimaalarilta korvauksia vaunujen puhdistuksesta niiden todellisten kustannusten mukaan. Tässäkin todettiin, ettei VR ole todenmukaisiin korvauksiin oikeutettu, kun vastapuolena on yksityinen henkilö, vaan korvausmäärää kohtuullistettiin, niinkuin termi kuuluu.
Samanlaisia tapauksia on tullut vastaan moottoriajoneuvojen luvattomien käyttöjen yhteydessä, jotka paremminkin tunnetaan kansankielellä autovarkauksina. Erääseen aikaan suoraan autosta tavattua, sen luvatta käyttöön ottanutta, ei saanut edes pidättää. Ja jos kyseinen henkilö ajoi auton romuksi tai vaikkapa poltti sen sorakuopalla, jälleen katsottiin, ettei todellisten vahinkojen suuruisiin korvauksiin tuomitseminen ole kohtuullista, vaan ajoneuvon omistaja, ellei tällä ollut tilanteeseen soveltuvaa vakuutusturvaa, joutui kärsimään taloudellisen vahingon itse.
Edellä esitettyihin tapauksiin viitaten ei liene mielestäni mitenkään outoa se, että moraali tuntuu olevan melko lailla tuntematon käsite tietyissä piireissä.
Itse olen sitä mieltä, että tämä tilanne on vakaan harkinnan tulos. Kun vallankumous ei täällä meillä synny parrikaadeille nousten, jää vasemmiston ainoaksi mahdollisuudeksi toteuttaa se yrittämällä murtaa yhteiskunna moraali ja luhistaa se tällä tavoin ikään kuin sisältä päin. Tämän toiminnan käynnistäminen tapahtui siirtymällä peruskouluun ja väittämällä, että kyllä kaikille voidaan opettaa kaikkea ja että kaikki myös kaikkea oppivat, ovathan kaikki yhtä hyviä, eikä kukaan ole toista parempi, eikä saa ollakaan!
Se, mihin ensin mentiin koulumaailmassa, on, kun sieltä ikäluokat ovat siirtyneet työelämään, tullut työpaikoillekin.
Käskeä ja antaa määräyksiä ei saa. Pitää saada tehdä mitä itse haluttaa, jos nyt sitten sattuu yleensä mitään halua olemaankaan. Niin koulussa kuin työpaikallakin ensisijainen asia on viihtyvyys. Hauskaa pitäisi olla. Samoin oikeuksia. Velvollisuuksista puhuminen on vanhanaikaista ja sopimatonta.

Lyhyt kommentti kommentille: vastakkainasettaluja löytää sieltä mistä niitä haluaa löytää. Ei kai siihen minulle tähän saakka tuntemattomaan pohjanmaalaiseen juttuun liittyvään työtodistukseen olisi tarvinnut kirjoittaa, että työntekijä oli TÖISSÄ. Työtodistukseenhan kirjataan työsuhteen kesto, ja tietääkseni työsuhde ei katkea lakon vuoksi. Siksi en ymmärrä, minkä lainkohdan mukaan työnantaja voisi kieltäytyä (kuten ei voinutkaan) kirjoittamasta työtodistusta kiistatta voimassa olleen työsuhteen ajalta?

Jotenkin edellisestä kirjoituksesta kuultaa läpi sellainen asenne, että kaikki "vasemmistolaisesti" ajattelevat ovat huijareita ja rikollisia => kaikki huijarit ja rikolliset ovat vasemmistolaisia. Samoin huijareita, rikollisia ja vasemmistolaisia ovat myös kaikki, jotka haluavat puolustaa yksilön oikeuksia. Hassua, minä olen aina ollut siinä käsityksessä, että yksilön suurin puolustaja tässä maassa on ollut kokoomuspuolue, mutta eivät kai NE sentään vasemmistolaisia ole... Ei ihme, että ainoa turva noin ajatteleville nykypäivänä on Tony Halme.

Yrittäjän arkkiviholliset ovat siis
1. työntekijä
2. verottaja
3. asiakas

Mutta oliko järjestys tämä vai... Pyhä verouudistus! Kutsukaa Batman!

Pohjanmaan tapaus meni muistaakseni niin, että yrittäjä kirjasi työtodistukseen lisälausekkeen, jossa kerrottiin ettei henkilö työskennellyt työsuhteen aikana (/oli lakossa). Sitä hän ei suostunut poistamaan edes oikeuden päätöksellä.

Valitettavasti tällainen suoraselkäinen ja oikeudentajuinen ihmistyyppi on lähes kokonaan Suomesta nujerrettu. Jopa Pohjanmaalta :(

Työntekijää tai asiakkaita ei kaiketi kukaan vihollisiksi ole väittänyt. Hehän edustavat sitä porukkaa jota käytetään yrityksen rakentamisessa. Siis yrityksen tarpeen pohjalta.

PS Kokoomusta olen henk.koht. pitänyt vasemmalle kallellaan olevana puolueena.

Hyvä Höek, yrittäjän arkkivihollisella on monta valeasua ja tässä oikea lista:

1. Valtio (verottajan valepuvussa)
2. Valtio (lainsäätäjän valepuvussa)
3. Valtio (vakuutuslaitoksen valepuvussa)
4. Valtio (omana itsenään, harvoin tunnistettavissa)

Muut ovat yrittäjän pahatapaisia ystäviä :-)

Jos tähän soppaan lisäisin omankin kantani joka on muodostunut yli kolmekymmenvuotisesta yrittäjyydestä.
Työtodistus on nimensä mukainen. Se kertoo kuka teki, mitä teki, kenelle teki ja kauanko teki. Lisäksi siinä voidaan mainita, ellei työntekijä kiellä, kuinka teki ja miksi ei tee enää. Työtodistus ei siis ole todistus pelkän työsuhteen olemassaolosta.
Mitä tulee valtion rooliin yrittäjän näkökulmasta, on todettava, että valtio olemme me. Siis kaikki, jotka olemme vaalien kautta vaikuttamassa poliittiseen päätöksentekoon. Se, ovatko nuo päätökset mielestämme hyviä vai huonoja, on kunkin oma henkilökohtainen näkemys, jonka yleiseen tietoisuuteen tuominen ja siten asioihin vaikuttaminen on paras tapa toimia meillä käytössä olevassa edustuksellisessa demokratiassa.
Järjestelmässä on tietenkin omat puutteensa. Pahinta niistä lienee nimitetty demokraattiseksi diktatuuriksi. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että enemmistö ei halua ottaa vähemmistön näkökantaa huomioon, vaan sortaa vähemmistölle moraalisesti kuuluvia oikeuksia. Tämä tulee esille pahimmillaan siinä, että teoriassa tarpeeksi suuri joukko esimerkiksi työtä vieroksuvia voi vaatia muita, siis tässä esimerkkitapauksessa, itseään pienempää, työtä tekevää joukkoa, elättämään itseään. Esimerkkini on kärjistetty, mutta selventänee parhaiten mistä on kyse.
Kun tarkastellaan pienyritysten määrää EU-maissa, huomataan sen olevan Suomessa selkeästi muita maita pienempi. Syy lienee perisuomalaisessa kateudessa jota myös slaavilaiseksi kateudeksi kutsutaan. Täällä pätee sanonta, että mitä ei minulla ole, sitä ei sinullakaan saa olla. Toinenkin kateuden ilmenemistapa on olemassa. Silloin kadehtija pyrkii hankkimaan itselleen saman, kuin mitä on kateuden kohteellaan nähnyt olevan. Näin aktiivisuus suuntautuu vaurauden lisäämiseen ja elintasokin sen myötä kohoaa. Tästä kateudesta on käytetty vastaavasti nimitystä amerikkalainen kateus.
Tiedän, ettei yrittäjyys ole kovinkaan korkeassa kurssissa suomalaisten keskuudessa. Asiaan vaikuttavat osaltaa niin kansanluonne, kuin geopoliittinen sijaintimme. Oletimmehan pitkän aikaa, että Neuvostoliitto on se joka ennemmin tai myöhemmin voittaa kehityksen kilpajuoksussa Amerikan. Ei siis ollut mitään tarvetta rakentaa kapitalistista tulevaisuutta. Sitä ei yksinkertaisesti ollut olemassa. Oli vain tie sosialismiin. Tosin pitempi kuin esimerkiksi Baltian mailla, mutta kuten Hertta Kuusinen aikanaan totesi, Suomen tie olisi oleva Tsekkoslovakian tie. Onneksi toisin kävi.
En malta olla nyt tilaisuuden salliessa vielä kertomatta erästä pikku episodia.
Kerran keskustelin erään kohtalaisen korkea-arvoisen kommunistin, ministeritasoa olevan, miehen kanssa ja tiedustelin heidän suhtautumistaan homoseksuaaleihin.
Vastaus oli lyhyt ja tyhjentävä. Homoseksuaaleja ei kommunistisessa järjestelmässä ole. Kaikki tämän tyyppinen psyykkiseksi häiriöksi luokiteltava käyttäytyminen on vain ja ainoastaan kapitalismin aiheuttamaa, yksilön persoonassa ilmenevää, sairautta.

Sikäli olen samaa mieltä Eskon kanssa, että työtodistuksessa kerrotaan työsuhteen kesto, työtehtävien luonne ja tietenkin työsuhteen molempien osapuolten nimet. Työntekijän niin halutessa voidaan myös kertoa työsuhteen päättymisen syy ja antaa arvio työpanoksesta. Sen sijaan muut työntekijän henkilöön liittyvät yksityiskohdat (kuten osallistuminen lakkoihin tms.) eivät työtodistukseen kuulu. Normaalitapauksessahan lakko joka tapauksessa johtuukin järjestöjen välisistä kiistoista eivätkä suoraan työntekijän ja työntantajan suhteesta. Työtodistuksesta ei myöskään saa ilmetä "rivien välistä" mitään sellaista, jota siinä ei suoraan sanota.

Alhainen yrittäjien määrä Suomessa (itse kuulun joukkoon) lienee kuitenkin kysymys, johon en usko kateudella, kommunisteilla tai Neuvostoliitolla olevan osaa eikä arpaa. Ehkä työmarkkinat ovat menneiden sadan vuoden aikana toimineet vain riittävän hyvin, että perinteinen yrittäjyys ei ole alkanut kehittyä. Tai sitten tasaisin väliajoin toistuvat lamakaudet ovat tehokkaasti karsineet liiat yrittämishalut. Ainakaan minun tuntemissani yrittäjissä ei ole suurempaa kadehtimisen aihetta, työpäivät ovat poikkeuksetta pitempiä ja runsaslukuisempia kuin vakinaisessa työssä niukkaa palkkaa 'nauttivilla'. Tätä olisi varmaan aika alkaa tutkia, ellei ole jo tutkittu. Miksi ihmiset ovat ryhtyneet yrittäjiksi / miksi yritys on epäonnistunyt tai onnistunut?

Yksilöön liittyvien ominaisuuksien kuten ihonvärin tai sukupuolisen suuntautumisen perusteella syrjiminen kielletään lainsäädännössä. Tästä säädetään ainakin perustuslaissa ja työsopimuslaissa. Perustuslaissa tais olla 6 §. Rangaistus määräytyy muistaakseni rikoslain 47 luvun mukaan. Lievemmissä tapauksissa jotain voi löytyä työsopimuslaistakin. Voisin joskus selvittää tarkemmin. Nyt kirjoitan vain pääpiirteet, jotka muistan.

Käytännössä epämiellyttäviä henkilöiden syrjimistä harvoin perustellaan sukupuolisella suuntautumisella tmv. vaan haetaan tekosyyt muualta. Oma valinta sitten on, hakeeko oikeutta silloin, kun on mielestään pätevämpänä tullut syrjäytetyksi. Käytännössä voi saada hankalan tyypin maineen, eikä sellaista henkilöä välttämättä haluta töihin, oli sitten sukupuolinen suuntautuminen mikä tahansa.

Huh huh... mä olen aina arvostanut yrittäjiä, mut näiden muutaman yrittäjän puheenvuoron jälkeen tuli kyllä mieleeni, että ovatkohan kaikki yrittäjät yhtä ylemmyydentuntoisia ja "parempia ihmisiä" kuin nämä muutamat nimimerkit täällä?

Kyllä suurin osa varmasti ajattelee ensisijaisesti omaa hyötyä. Yrittäjille yritystoiminta on elinkeino ja onhan se varmasti mukavampaa elellä kunnon tuloilla. Työpaikkahaastattelut ovat omalle alalle vielä edessäpäin, koska olen opiskelija, mutta onhan noita juttuja työpaikkahaastatteluista tullut kuultua.

Yrittäjän on pakko ajatella ensisijaisesti omaa etuaan. Eri yrittäjillä vain on erilaisia näkemyksiä siitä, miten sitä "omaa" etua parhaiten edistää. Ehdoton itsekkyys sekä työntekijöiden, asiakkaiden ja yhteiskunnan mahdollisimman tehokas riistäminen ei ole kaikkien mielestä se paras tapa.

Taitaa olla melko turha tähän enää mitään lisätä, niin puolustusasemiin kaivautuneelta tämä keskustelu alkaa vaikuttaa. On juututtu linjoille, joissa joku näkee yrittäjät ensisijaisesti riistäjinä ja kun tuota viestiketjun alkua silmäsin, huomasinkin, että sama nimimerkki totesikin, ettei yrittäjä elätä itseään omalla työllään. Ei sentään suoranaisesti väitetty, että työnantaja elää työntekijäinsä kustannuksella.
Sopinee kysyä, mitä olisi pitänyt vielä tehdä, jos palkat, verot, vakuutukset sekä kaikki muu, mitä yhteiskunta on lainsäädännössä yrittäjän velvollisuuksiksi määrännyt, on kunnialla hoidettu? Eikö se tulo joka edellä olevat kuluerät yrityksen tuotosta vähentämisen jälkeen jää, kuulukaan yrittäjälle? Ja jos ei kuulu, niin kenelle se sitten kuuluu?
Eräs kirjoittaja toteaa yritäjiä olevan monen laisia. Se on totta. Ei joku, sanokaamme vaikkapa kampaamon omistaja joka ei koskaan ole ollut tekemisissä palkkaamansa työväen kanssa, voi tietää mitään siitä, millainen on vaikkapa viitisenkymmentä ämkyräkomunistia palkkalistoillaan pitävän rakennusyrittäjän arki je siinä ilmenevät henkilöstöongelmat. Siitä on se toveruus, jota eräässä kirjoituksessa kaivataan, kaukana.
Tässä arjessa toveruudella ymmärretään ihan jotain muuta!

*älykäs* kysymys: onko tarkoitus ohjata keskustelua edellisen puheenvuoron kahdesta "väärinymmärretystä" sanasta saadun ärsykkeen vaikutuksesta mahdollisimman kauas alkuperäisestä aiheesta vai kaiketi pitäytyä ko. aiheessa?
valitettavasti en kokemattomuuttani pysty vastaamaan alkup. kirjoitukseen. mutta miettikää.

Voisiko Esko vähän tarkentaa viestiään ja kertoa, kuka ja missä on nähnyt yrittäjät ensisijaisesti riistäjinä ja todennut, ettei yrittäjä elätä itseään omalla työllään?

Ja ettei alkuperäinen aihe unohtuisi, se työhaastattelija ei usein ole yrittäjä itse (jos kyseessä on vähänkin isompi yritys), vaan joku hänen innokkaista palkollisistaan, joka on saanut tilaisuuden toteuttaa itseään...

Valtaosa yrityksistä Suomessa on pienyrityksiä, jotka työllistävät joko yksistään yrittäjän tai hänen lisäkseen muutaman työntekijän. Ainakin korkeaa työttömyyttä potevissa maakunnissa moni lähtee yrittäjäksi työllistääkseen itsensä. Ei siinä silloin juuri toisia sorreta.

Työtodistuksissa pitäisi todellakin lukea se, millanen hlö on työssään. Hain viimekeväänä apulaista, ja valitsin erään, mikä oli papereiden mukaan ihan pätevä ja kokenut ymym. Ainoa mitä ihmettelin oli useat lyhyet työsuhteet, mutta sekin on nykyään suhteellisen normaalia. No kaikki meni hyvin pariviikkoa, kun eräänä iltana jostakin syystä tarkistin hänen työnsä, ja huomasin suht ison virheen, josta olisi tullut kustannuksia. No korjasin ja seuraavana päivänä kohteliaasti huomautin, ja selitin miten asia pitää tehdä. No hänhän sai hepulin ja lähti saman tien. En siis antanut edes potkuja eikä se ollut edes tarkoitukseni. Siihen jäin sitten tekemättömien töiden kanssa miettimään mitä tapahtui. No onneksi oli vielä koeaika, joten suurtavahinkoa ei päässyt tapahtumaan. Sen jälkeen tarkistelin epävirallisia kanavia hänestä, ja todennäköisesti hänellä oli aika vakavia ongelmia...
Eli pointtini siis on, että mikäli työtodistuksessa lukee potaskaa, niin vahinko vain laitetaan kiertämään seuraavan piruparan huoleksi.
Itse laitoin hänelle työtodistukseen vain pakolliset, eli pvm ja työn. Siitä pitäisi seuraavan miettiä onko kaikki kohdallaan.

Yrittäjiä tälläkin palstalla taas haukutaan, mutta ei väliä, siihen ollaan jo totuttu. Eduskunta ja hallitus huijaa ja vie rahat, ja järjestöt vain myötäilevät. Suojatyöpaikoissa työskentelevät voisivat joskus miettiä ovatko valmiita luopumaan työttömyysturvasta, sosiaaliturvasta, sairaslomista, vuosilomista, vapaista viikonlopuista....
Minä olen todella mielelläni yrittäjä, päätän koska teen työtä, kunhan koko ajan ei työtäni vaikeutettaisi.

Työhönottajalla on aina mahdollisuus tarkistaa edellisistä työpaikoista, miten yhteistyö työntekijän kanssa on sujunut. Varsinkin, jos työsuhteet ovat olleet lyhyitä, tämä on syytä tehdä ainakin kahden-kolmen aikaisemman työnantajan kanssa.

Olen edelleenkin sitä mieltä, että työtodistukseen ei ole syytä kirjata mitään ylimääräistä vastoin työntekijän tahtoa, koska tämä saattaisi johtaa henkilökohtaisten antipatioiden asiattomaan purkamiseen työtodistuksessa. Kirjallisena yhdessäkin todistuksessa esitetty mustamaalaus saattaa aiheettomasti sabotoida vaikkapa esimiehen intiimeihin ehdotuksiin torjuvasti suhtautuneen työntekijän mahdollisuudet saada uutta työtä.

Keskustelemalla _parin_ aikaisemman työnantajan kanssa asioiden oikea laita selviää huomattavasti luotettavammin kuin pelkkien työtodistusten perusteella.

Eikös nyrkkisääntö ole, että edellisiltä työnantajilta kannattaa tarkastaa ketä on palkkaamassa.

Kukapa sitä yrittäjänä lusmuja riesakseen haluaisi, mutta on olemassa työnantajan direktio-oikeus joka antaa keinot, jos ei työtä tehdä toimenkuvan mukaisesti.

Iskee silmään tuossa edelläkin jälleen moitittu valtiotaho. Tasapuolisuuden nimissä täytyy sanoa, että yrittäjissä kuten muissakin kansalaisissa löytyy kaikenlaisia tyyppejä, joiden tekemiset työllistävät esim. lainsäätäjää ja lakia valvovia toimeenpanevia viranomaisia.

Olen sitä mieltä, että moni verotusta ym. ruikuttava yrittäjä saa hakea itsestään, jos ei yritys lyö leiville, liikeidea on yksinkertaisesti huono. Kaikille yrityksille kun ei niitä elinmahdollisuuksia ole, ei sen enempää kuin kaikille palkansaajillekaan.

Ei se verotus palkansaajaakaan hivele tai ilahduta! Ja monen palkansaajan vihollislistalta löytyy 1. tai viimeistään 2. sijalta työnantaja.

Työhaastattelussa kukin esittää itsensä niin hyvin kun voi. Myös yritys tuo ainakin työvoimakapeikko aloilla itsensä esiin paremmassa valossa. Totuus valkenee kuitenkin aika pian. Molemminpuolista valheellisuutta siis, mutta kuka sanoi, että yhteiskuntamme olisi täydellinen.

Esitän alkuperäisen kysymyksen toisin päin. Haluatko töihin yritykseen, jossa sukupuolisella suuntautumisellasi on merkitystä?

Kannattaa muistaa, että työhaastattelutilanteesta voi lähteä pois, jos se menee ikäväksi. "Kiitos, tämä riittikin minulle. En ole kiinnostunut yrityksestänne." Työhaastattelu ei ole viimeinen tuomio.

Tietysti, joissain tilanteissa on pakko olla parempi kuin on ja työpaikka kuin työpaikka vaikuttaa taivaan lahjalta. Ja työnantajahan ei tietenkään epäröi käyttää sitä hyväksee, kuten edelläkin lukee. Esim. työttömyysturvalainsäädännössä ei työtömällä työnhakijalla ole juuri missään olosuhteissa oikeutta esittää mitään negatiivista itsestään tai mitään rajoittavia toiveita työpaikan suhteen. Ei edes terveydellisiä, jos lääkärinlausuntoa ei löydy.

Homous ei varmasti ole valtti missään työpaikassa. Jos on, sitä tuskin kysytään.

" Ja monen palkansaajan vihollislistalta löytyy 1. tai viimeistään 2. sijalta työnantaja."
Ai jaa!! Jos työnantaja on vihollinen, niin onkohan työntekijällä kaikki kotona? Kukas helvetti se palkan maksaa ellei työnantaja? Tietenkin eräiden hlöiden ihannemaailmassa valtio maksaa kaikille, jotta voi keskittyä maailman parantamiseen ym muuhun tärkeään toimintaan.
Liian useat työntekijät katsovat työpaikan olevan itsestään selvyys, joka johtaa usein, jos ei ihan lusmuiluun, niin ainakin alisuorittamiseen.

Ja mitä tulee siihen, onko homoudesta etua työhön otosta, niin minä aikankin palkkaan homon jos on muuten tasavertaista hakijaa!

<i>Ja mitä tulee siihen, onko homoudesta etua työhön otosta, niin minä aikankin palkkaan homon jos on muuten tasavertaista hakijaa!</i>

Itse en palkatessani kysy perhesuhteista mitään, mutta olen huomannut monen heterohakijan olettavan, että perhesuhteiden tuputtaminen työhaastattelijalle toisi heille plussaa. Ehkä se tavallaan tuokin, tietty tasapainoisuus ja paikoileen asettuminen siitä kuultaa, mutta ainakin itselläni sellainen tuo mieleen myös entiset työpaikkani, joissa työntekijöillä (paitsi minulla homolla) ei tuntunut olevan muuta puuhaa kuin selvitellä omia ja toisten perheasioita.

Työnantaja voi olla työntekijälle samanlainen riippa kuin työntekijä työnantajalle. Palkkaneuvottelut eivät suju toivotulla tavalla, toimenkuva ei ole luvattu tai kehity sovitulla tavalla, joustoa ei löydy. Työvälineet eivät ole kunnossa jne. jne.

Public eye:lle pari perusasiaa markkinataloudesta. Ostaja joko maksaa tuotteesta sen hinnan jota myyjä pyytää, tai on ilman. Tämä pitäisi olla myös palkkapolitiikassa vaikuttava totuus. Osittain näin onkin. Ammattiyhdistysliike pyrkii pitämään käytettävissä olevan työvoiman minimissään, jolloin hinta tietenkin nousee. Ei siis lähdetä siitä, että työstä maksettaisiin sen mukaan, mikä on sen tuottoarvo. Kärjistäen sanottuna vitosen työsuoritteesta vaaditaan tyehtossopimukseen vedoten kymppiä. Kun yhtälö ei toimi, saadaan matalatuottoinen, mutta runsaslukuinen joukko työntekijöitä työmarkkinoiden ulkopuolelle.
Onneksi on viime aikoina kuulunut kommentteja, että tuo erotus työn tuottavuudesta sen aiheuttamiin kustannuksiin verrattuna katetaan muualta kuin työnantajan varoista.
Tosin vastikkeellinen sosiaalinen tulo koetaan loukkauksena monen työttömän taholta. Mutta on aiheellista kysyä, pitääkö yksilön saada rahaa ilman, että sitä vastaan on velvollisuus vaikkapa kerätä puistosta roskat!
Toinen asia, johon on syytä kiinnittää huomiota, on tuotteen hinnanmuodostus. Public eye sanoo yrittäjäin riistävän asiakkaitaan. Sanonta on tosin verhottu kiertoilmaukseen, mutta ei se sitä kantaa peitä joka edellä mainitulla nimimerkillä on!
Yrittäjä ei voi riistää asiakastaan! Yrittäjä tarjoaa tuotteensa ostettavaksi tietyllä hinnalla. Se, mikä tämä hinta on, riippuu paitsi siitä, mitä kyseinen tuote on tullut tuotannollisesti maksamaan, myös mitä suurimmassa määrin siitä, paljonko yritys tai yrittäjä arvioi asiakkiden olevan valmiita siitä maksamaan.
Niinpä esimerkiksi Nokian kännykkä, jonka tuotantokustannukset ovat noin neljä euroa, maksaa kaupassa pari sataa. Edellä mainittuihin kustannuksiin on sisällytetty tuotesuunnittelu sekä muut liitännäiskulut.
Tämä ei ole mielestäni asiakkaan riistoa, vaan vapaata markkinatalouteen liittyvää hinnanmuodostusta.
Ymmärrän kyllä, että on olemassa väestöryhmiä, joilla on toisenlainen aatemaailma. Heiltä ovat lähtöisin tarrat valotolpissa teksteineen: ELLEI OLE VARAA, VARASTA!
Miettikääpä, pitääkö kaikilla olla kaikkea, riippumatta siitä, onko valmis tekemään itse mitään oman elintasonsa eteen!

Kiitos vaan Esko markkinatalouden oppitunnista. Täytyy myöntää, että en joka kohdassa oikein pysynyt kärryillä, mutta toisaalta, yrittäjä kun itsekin olen, lienen perusasioista jokseenkin selvillä. Minä myyn tuotettani asiakkaille siihen hintaan, minkä arvoisina he tuotteitani pitävät ja minkä katson itse tarvitsevani henkeni pitimiksi. Jos pyydän enemmän, he hankkivat tuotteen muualta. Toistaiseksi olemme päässeet hinnasta hyvin sopimukseen.

Kiitos myös valistuksesta sen suhteen, mitä mistäkin asiasta todellisuudessa ajattelen. Tässäkin katson kuitenkin itse olevani parempi asiantuntija kuin kymmenen Eskoa.