mietteliäänä sateen alla

Joo, töitä on paiskittu nyt sitten maanantaista lähtien ja johan se tänään sitten tapahtuikin että meikä nukkui autuaasti pommiin. Hauvani kyllä ilmoitti aamulla, että josko olis uloslähdön aika.
Hetkisen mietittyäni olinkin autuaassa olotilassa- unessa. Klo 07.25 katsoin kelloa ja tajusin, että hoitajien kanslia odottaa viiden minuutin kuluttua yhtä sh.ta. Ponnahdus vuoteesta oli aikamoinen-koirakin jäi jalkohin. Pikaiseen suihkuun ja vaatteisiin hypänneenä huomasin olevani ulkona koiran kanssa hihkuen sille: -tule nyt, mulla on kiiiiireee!
Päivä kyllä meni ihan mukavasti, myös ranskalaisia nuoria jututtaessa ja kuunnellessa heidän kaunista musiikkiaan.

Viime illat ovat menneet hyvin pitkälle syvällisiä asioita puhelimessa pohtien ihmisen kanssa, johon olen kiintynyt hyvinkin paljon. Kiintymykseni tunteen tunnistan siitä kuinka odotan hänen puheluaan tai aikaa jolloin voin soittaa hänelle. Mutta kohta-onneksi noin 144 tunnin kuluttua hän on täällä...
Mielenkiintoista on kuinka elämä kuljettaa ihmisiä toistensa luokse, siihen ensimmäiseen kohtaamiseen. Sitten vielä se tunne mikä tulee kun kokee että olen tavannut tämän ihmisen aiemminkin - en ehken hereillä, mutta jossakin tilassa- jossakin syvällä menneisyyden ja tulevaisuuden rajalla.
Tähän iltaan ei kuulu pannujen kiillotusta vaan cd levyjen lajittelu matkapakkauksista ja jotakin pientä järjestelytoimintaa. Illalla ilmeisesti soi jossakin puhelin...
Huomenna taas hoitaja "pieni" kiitää tarjoilemaan hoitoa ja huolenpitoa ja olemaan ymmärtäväinen ; )))
mukavaa keskiviikko iltaa rannekansalle ja muillekkin. M.