Harmi, kun tämä bloggaus taas jäi kaiken kiireen keskellä. Olisi nimittäin mukava näin jälkikäteen lukea omia ajatuksiaan ja muistella tapahtumien kulkua. Mutta ilmeisesti päiväkirjatyyppinen kirjoittaminen ei ole minulle niin luontaista, että malttaisin panostaa siihen tarpeeksi.

Edellisestä bloggauksesta olemme päätyneet monien käänteiden jälkeen jonnekin ihan muualle, kuin mistä aluksi haaveilimme. Näitä käänteitä ja ennen kaikkea sitä uskomatonta innostusta, joka kerta kerralta jaksoi yllättää itsenikin olisi nyt hauskaa lukea. Matkan varrella nimittäin useampikin vaihtoehto ja alue ehti tuntua juuri parhaalta meille, mutta kuten huomattiin elämä on yllätyksiä täynnä. Myös remontista ja kaikista asuntoon liittyvistä haaveista ja suunnitelmista sekä niiden kehittymisestä ja muotoutumisesta olisi mukava lukea. Mutta jospa otan tämän nyt opetuksena ja pidän mahdollisimman tarkkaa kirjaa kaikkeen häihin liittyvästä. Sehän tämän blogin tarkoitus alunperin olikin. Häät alkavatkin oikeastaan olla taas tämän hektisen syksyn ja tehoremontin jälkeen pinnalla. Löysimme upean näköisen paikan aivan tästä naapurista, mutta sitä ei valitettavasti taida saada yksityiskäyttöön. Kesäisin rakennuksessa on taidenäyttely ja talvisin se näyttäisi olevan kylmänä, liekö koko tilassa edes lämmitystä, sillä rakennus on entinen voimalaitos.