Olen saanut isännöitsijältä erinomaisen asiallista palvelua, etenkin aikaisempiin kokemuksiini verraten. Hänen kauttaan selvisi muun muassa huoneistossa ollut kosteusvaurio, jonka kiinteistövälittäjä aikaisemmin kiisti. Yhden totaalisen vesivahinkoprosessin kokeneena tuo ei pelota minua, sillä tuhotulvan seurauksena tuli opittua aiheesta runsaasti. Nyt on sitten edessä vielä hieman lainojen kilpailutusta ja niihin perehtymistä..
Olen kovin kärsimätön. Haluan vastauksia kysymyksiini. Mielestäni isännöitsijällä ei tarvitsisi olla tänään muuta tekemistä kuin vastata tiedusteluuni. Alan hermostua ajatuksesta, ettei hän vaivautuisi vastaamaan sähköpostiini lainkaan, jolloin joutuisin lähestymään häntä toisella tapaa. Tarkoitukseni oli aloittaa tänään lukemaan tentteihin, mutta eihän siitä mitään tule, kun pitää koko ajan kytätä sähköpostia.. Muutoin olisin entistäkin hermostuneempi :D
Isännöitsijäntodistus liitteineen ei tarjonnut mitään uutta. Toki varmistuksen jo saatujen tietojen oikeellisuudesta, mutta niitä nyt en valheellisiksi epäillytkään. On ärsyttävää, kun kiinteistönvälittäjä heittäytyy tyhmäksi vastuuta vältellessään. Ymmärrän kyllä sen, että hän ei suostu sanomaan mitään sellaista, josta voisi joutua vastuuseen. Mutta asiat olisivat edenneet paljon nopeammin, jos hän olisi heti kättelyssä todennut, että ottakaa itse yhteyttä isännöitsijään. Sen sijaan hän on ollut ymmärtävinään kysymykset väärin ja puhunut ympäripyöreitä ja välillä ihan puuta heinää, vaikka ihan rautalangasta olenkin vääntänyt mihin haluan häneltä vastauksen ja miksi. Tosin lupaavalta vaikuttaa se, ettei ensimmäisessä näytössä käynyt ketään muita kuin vanhempani, ja välittäjä oli (ainakin puheittensa mukaan) aikeissa juuri itse ottaa yhteyttä meihin päin. Vielä kun saan tämän yhden asian selvitettyä lätkäisemme tarjouksen menemään. Nyt täytyisi vain yrittää pitää jalat maassa ja tiedostaa se, että on enemmän kuin mahdollista, ettei tarjouksemme mene läpi. Harmi vain, että olemme ehtineet jo täysin ihastua seutuun..
Ekaksi hääasioista sen verran, että ne vaihtuivat elokuisista loppukesän häistä helmikuun tunnelmallisiksi talvihäiksi. Tämä siksi, että ystävämme, jota seremoniamestariksi olimme kaavailleet oli kuulemma ilmoittanut meille jo aikaisemmin pitävänsä omat häänsä juuri samaan aikaan. Tätä tosin ei oikeastaan kukaan ystäväpiiristämme muistanut, mutta oikeastaan parempi näin. Ajankohta sopinee pieniin ja intiimeihin häihimme paremmin kuin kesä. Ja ennenkaikkea ajankohta mahdollistaa haaveilemani täysin valkoiset häät. Ja vihkipaikkakin voisi olla kauniissa kevättalven auringossa vaikka jäällä.. Kaikinpuolin helmikuu tuntuu siis paljon oikeammalta kuin elokuu, aivan minulta, aivan meiltä.
Mutta se mikä nyt jännittää ja mietityttää on asuntoasiat. Lainaa olisi saatavilla ja kohdekin aikalailla löytynyt. En vain ole varma haluanko muuttaa kaupungista pois, vaikka en varsinaisilla kaupungin palveluilla mitään teekään. Siinä ajassa, joka meidän pitäisi odottaa valmistumistani ja pääsisimme sellaiseen tulotasoon, että voisimme ostaa asunnon kaupungista olisimme jo maksaneet nyt kiikarissa olevan huoneiston. Eikä sieltä nyt edes aja kaupunkiin kuin 12-15 minuuttia, eli saman verran kuin tästä kävelen keskustaan tai yliopistolle. Ja autohan meillä joka tapauksessa on.. Mutta ei se ole niin helppoa talvella rapsutella autoa jään alta kuin vain heittää kengät jalkaan ja kipaista kaupungille (jossa siis oikeasti käyn tosi harvoin). Mutta tässä päästään taas siihen, että haluaako säästää nyt pesämunaa tulevaa varten ja nähdä vähän vaivaa sen eteen, vai miettiä näitä asioita vasta myöhemmin ja elää nyt tyytyväisenä kuten aina ennenkin? Toisaalta, pelottaako minua vain muutos? Asunnosta saa kivan pienellä remontilla, paikka on kiva, suorastaan upea ja tuttujakin meillä on jo muutama alueelta. Jännitys tiivistyy hiljalleen, koska odottelen isännöitsijäntodistusta ja muutamia muita asiakirjoja taloyhtiöstä sähköpostiini tämän illan aikana. Jos ne näyttävät hyvältä on lopullisen päätöksen tekeminen askeleen verran läheltä.