Lukio tuli aloitettua tossa viikko sitten ja oli sellanen olo, etten mä sinne ikinä sopeutuisi. Peruskoulu ei missään välissä ollut mitään herkkua ja olin vähän ulkopuolinen aina. Toisaalta mä odotin nyt koulun alkua, kun olin päässyt musiikkilukioon. Se oli mulle uusi tunne. Monet tuntuu odottaneen koulun alkua innoissaan ekaluokkalaisena, mutta mää ainakin olin silloin kauhusta jäykkänä. Luokka oli sillon jo melkein tuttu eikä välttämättä hyvässä mielessä. Nyt mä en tuntenut ketään etukäteen ja oli tavallaan hyvä alottaa puhtaalta pöydältä. Tulihan tonne pari tuttua ja pari mun vanhasta koulustakin, muttei ne onneksi tulleet mun luokalle.
Pari ensimmäistä päivää mä olin täysin hukassa, mutta samalla mun uusi lukio tuntui paratiisilta. Kaikki oli erilaista, kun mun vanhassa koulussa. Jotenkin ihmiset tuntuvat lukiossa olevan kypsempiä. Ehkä se on vaan tässä vaiheessa oleva harhaluulo, mutta ainakin nyt näyttää positiiviselta. Ainakaan mä en enää meinaa eksyä tuolla ja oon löytänyt pari kaveria.
Tänään oli vielä ryhmäystyspäivä ja ne tehtävät oli pimeitä, mutta jotenkin tuli helpommaksi puhua muille ja tutustui vähän ihmisiin. Ainakaan tuolla ei ole keitään, jotka näkyvästi vihaisivat toisiaan. Aamuherätyksistäkin oon nyt ihmeellisesti selvinnyt ja toivottavasti selviin jatkossakin. Tää esimmäinen viikko meni tosi nopeesti ja mun kouluinnostus tuntuu ainakin vielä jatkuvan.
Onneksi mä menin lukioon. Ehkä tää onkin mulle oikea paikka, vaikka mä alunperin päätin, etten halua päntätä montaa vuotta. Jotain hyvää siinäkin, etten saanut amis-alaa päätettyä.
