Tuhkaa korulippaassa

Tuli tuossa pari kuukautta sitten tavattua eräs tyttö, joka on loistava tyyppi, törkeen kaunis ja vielä vajaa viikko sitten mulle selvisi, että tää tyttö on ainakin vähän kiinnostunut tytöistä. Tottakaihan siinä alkoi lennellä pilvien päällä, mutta nyt oon tyytyväinen, etten mennyt myöntään olevani ihastunut, koska kyseinen tyttö on selkeästi enemmän poikien perään eikä ole osoittanut mitään kiinnostuksen merkkejä.
Toisaalta mulla on tää eräs jätkä, joka on kiinnostunut ja joka itseäkin kiinnostaa, mutta ongelmana on vain se, että se asuu Tukholmassa. Parin viikon päästä se olisi kuitenkin tulossa tänne ja ehkä voisi siihen mennessä päättää, mitä tekisi.
Tää jätkä olisi muuten fiksumpi, mutta kun se välimatka on pitkä enkä mää onnistunut pitämään kasassa suhdetta, jossa oli välimatkaa vain 30km ja nyt oltaisiin eri maissa. Tunteet on kyllä tällä kertaa vahvemmat.

Lukio tuli aloitettua tossa viikko sitten ja oli sellanen olo, etten mä sinne ikinä sopeutuisi. Peruskoulu ei missään välissä ollut mitään herkkua ja olin vähän ulkopuolinen aina. Toisaalta mä odotin nyt koulun alkua, kun olin päässyt musiikkilukioon. Se oli mulle uusi tunne. Monet tuntuu odottaneen koulun alkua innoissaan ekaluokkalaisena, mutta mää ainakin olin silloin kauhusta jäykkänä. Luokka oli sillon jo melkein tuttu eikä välttämättä hyvässä mielessä. Nyt mä en tuntenut ketään etukäteen ja oli tavallaan hyvä alottaa puhtaalta pöydältä. Tulihan tonne pari tuttua ja pari mun vanhasta koulustakin, muttei ne onneksi tulleet mun luokalle.
Pari ensimmäistä päivää mä olin täysin hukassa, mutta samalla mun uusi lukio tuntui paratiisilta. Kaikki oli erilaista, kun mun vanhassa koulussa. Jotenkin ihmiset tuntuvat lukiossa olevan kypsempiä. Ehkä se on vaan tässä vaiheessa oleva harhaluulo, mutta ainakin nyt näyttää positiiviselta. Ainakaan mä en enää meinaa eksyä tuolla ja oon löytänyt pari kaveria.
Tänään oli vielä ryhmäystyspäivä ja ne tehtävät oli pimeitä, mutta jotenkin tuli helpommaksi puhua muille ja tutustui vähän ihmisiin. Ainakaan tuolla ei ole keitään, jotka näkyvästi vihaisivat toisiaan. Aamuherätyksistäkin oon nyt ihmeellisesti selvinnyt ja toivottavasti selviin jatkossakin. Tää esimmäinen viikko meni tosi nopeesti ja mun kouluinnostus tuntuu ainakin vielä jatkuvan.
Onneksi mä menin lukioon. Ehkä tää onkin mulle oikea paikka, vaikka mä alunperin päätin, etten halua päntätä montaa vuotta. Jotain hyvää siinäkin, etten saanut amis-alaa päätettyä.