Enpä olisi ikinä uskonut kiintyväni materiaan.. Tässä tapauksessa autoon, joka ei edes enää ollut omani. Olen siitä jo luopunut reilu vuosi sitten, mutta se on siitä huolimatta ollut meillä melkeinpä päivittäisessä käytössä, sillä myin sen aikoinaan appiukolleni. Joka tapauksessa se oli ensiautoni ja siihen liittyy niin paljon hauskoja muistoja ja kokemuksia, että ikävä tulee ihan oikeasti. Eipä taida toista samanlaista enää tulla.. ei ainakaan loppumattomalla jälkikäynnillä (kavereiden kesken After Burn) ja rallikytkimellä.
Nyt entinen laatuauto, urheilullinen mutta silti herrasmiesmäinen peli, on aika mennyttä kalua. Tuurilla se on tainnut viimeiset katsastuksensa muutenkin läpäistä.
Huomenna se viedään romuttamolle. Puoliskoni suree, ettei päästä nyt autolla paikasta toiseen. Itse suren sitä, ettei ole enää uskollista, mahtavalla persoonalla varustettua ystävää, joka kaikesta huolimatta pelitti aina.. ainakin pienen juttutuokion jälkeen!
Putken viimeinenkin osa sanoi lopulta sopimuksensa irti:
1 kommentti
Hortus
13.3.2007 13:42
Hienoa, että tartuit haasteeseen. Nyt voidaan vierailla lukemassa toistemme (puutarha) juttuja :-) Olen ollut viime päivinä niin kiireinen, että kesti siksi hetekn ennen kuin vastasin. :-)