• repo-

Tiistaikin on toivoa täynnä!

Tänään tapasin ystävää rakasta piiiitkästä aikaa. Viimeksi olen häntä tavannut kun olen ollut todella lopussa ja pohtinut sitä kuinka jaksan. Väliin vain tuli toisen pitkä ulkomaan reissu ja kaikki jäi jotenkin kesken. Tänään sitten tosiaan puhuimme pitkästä aikaa ja oli vaan niin ihanaa, kun saattoi sanoa että olen vihdoinkin onnellinen ja päässyt yli. Huippua oli myös kuulla taas se, kuinka lojaali ystävä olenkaan. Se on kuitenkin se tärkein piirre mitä itse ystävyydessä arvostan.
Tämän ystävän kanssa olemme kokeneet monet erot ja surut ja onnet. Jotenkin sen vuoksi uskonkin että hän todella tietää miltä minusta on tuntunut tämän haamuni kanssa painiskellessa. Etenkin kun olen kuitenkin aina onnistunut pitämään ajatukseni jotenkin edes kasassa.

Olin myös tänään hieman kärsimätön, sillä laitoin haamulleni viestin. Tämä nykyinen tapa hoitaa ihmissuhteita tekstiviestitse ei ole mikään suosikkini, mutta päätin toimia intuitioini mukaan.
Kerroin kuinka tuntuu siltä että olisin valmis hänet kohtaamaan, jossakin vaiheessa. Tämä on jo kuitenkin edistystä. Kerroin myös ettei hänen taannoinnen kohtaaminen itsessään tuntunut pahalta, vaan ainoastaan se yllätys ja jännitys siitä miten itse reagoisin. Kipua ei kuitenkaan tullut, ainoastaan järkytys.
Mutta vastaus oli myös odotettu. Että ajan kanssa. Se on riittävä nyt. En vielä halua mitään muuta kuin että olen päässyt kertomaan tämän ensiaskeleen mahdollisuudesta.

Ehkä tällä teen itsestäni jotenkin parempaa ihmistä, tai sitten vain hieron suolaa haavoihini, mutta siitä tuli kuitenkin jotenkin parempi olo. Eikä tämä nyt todellakaan tarkoita sitä ettäkö tilanne olisi ennallaan, että voisimme jälleen kaikki yhdessä isossa iloisessa porukassa tavata, ei todellakaan. Siihen on aikansa joskus vasta, jos koskaan. Mutta haamuni pääsi kuitenkin niin lähelle ja niin minuun, että ei sitäkään voi täysin pois sulkea. Hän on kuitenkin, kaikesta huolimatta, merkittävä ihminen elämässäni.

No nii. Olen siis ottanut askeleen eteenpäin ja onnellinen siitä. Aioin kuitenkin pysyä hippamestoilta poissa viikonloppuna, kun tiedän hänen olevan täällä. Parempi vielä niin, ja pääsempä koirien kanssa mökille. Siellä odottaa uusi grilli ja iso kasa maissia ja halloumia! :)

Ensi viikolla sitten vaan lomailen ja puuhastelen omiani.
Nyt on pakko vielä hieman keittää teetä ja soittaa pari puhelua. Viikonlopusta nimittäin näyttikin tulleen melkoinen rumba. Rikosilmoituksia ja lähestymiskieltoja.. Pakko päästä niitä vielä vähän puimaan, sillä raskaita kantaa yksin.

ps. rikosilmoitukset ja lähestymiskiellot ei siis koske minua tai ystäviäni, olenpa vaan joutunut taas todistamaan melkoista toimintaa...

1 kommentti

audinkopoika

16.7.2008 02:36

Ihmissuhteet ovat oikullisia. harmi et joidenkin suhteet menevät niin ristiin, et joutuu hakemaan lähetymiskieltoja jopa.
Siulle ja haamullesi tulevaisuuteeen onnea :)

Vastaa kommenttiin

Jätä tyhjäksi