mielikuvia

hassua miten jonkin pienen asian myötä lapsuus palaa mieleen niin elävänä, että muistaa kaiken tarkalleen. kun olin n. 12-13-vuotias oli meillä pikkusiskoni kanssa tapana nauhoittaa videokasetille hittimittarin videoita. (kyllä, se musiikkiohjelma, jota mikko alatalo juonsi 80-luvulla.) videoita uudelleen katsellessamme meillä oli tapana suureen ääneen ja sanoja säästelemättä arvostella ohjelman yleisön pukeutumista, tanssityyliä, hiuksia yms. "yäk, mikä mekko!", " vähä tuo tanssii huonosti!" erityisesti jaksoimme hämmästellä erästä naista, joka pekka ruuskan rafaelin enkelin soidessa tanssi yleisön joukossa ruusumekko päällään. hän sai lempinimen Ruusu. kiljuimme ja nauroimme hänen tanssityylilleen ja ruusumekolleen, ja tietenkin matkimme toisillemme häntä. "se tanssii näin, kato!". tänään töistä kotiin ajaessani radiosta tuli pekka ruuskan rafaelin enkeli. silmänräpäyksessä olin taas 12-13-vuotias kaikkitietävä, maailman parhaan ulkonäön ja tyylitajun omaava huipputanssija, joka istuu kotona olohuoneen lattialla ja arvostelee muita televisioruudun läpi. those were the days, my friend...