Hullun puuhaa

Homouden kanssa ollaan nykyisin sinut. Teinit kertoo porukoilleen ja ylpeilee kavereilleen. Ahtaista määrittelyistä on päästy: homo saa olla insinööri tai luutnantti; kolmannen vuosituhannen casanovakin on seksuaalisuudellaan leikittelevä bissemetro. Muuhun uskovat enää hikiset, kaljamahaiset körmyt, jotka ovat auttamatta ja iäksi out. Uskovaiset ovat oma asiansa, mutta hullujahan on ollut aina - heistä viis.

Mitä väliä, vaikka valtaosa homoista elää yhä kaapissa valtaosalle tutuistaan? Vaikka yli vuoden pituisen parisuhteen muodostaminen on mission impossible? Vaikka harrastuksissa, koulussa, töissä ja sukupiirissä saa toistuvasti huomata olevansa keskellä poikaporukan juttuja, joihin ei osaa luontevasti ottaa osaa? Jotka saavat tuntemaan itsensä ulkopuoliseksi, erilaiseksi. Vaikka silloin tällöin tyttö osoittaa kiinnostusta ja hävettää kertoa, miksi hommasta ei voi tulla mitään? Vaikka homovitsit ovat edelleen mitä suurimmassa määrin in?

Itsensä kanssa sinut olevat homot ovat oma asiansa, mutta hullujahan on ollut aina.