Kotona taas onnellisesti. Stadissa meni kyl kivasti, vaik en nähnytkään Ranneliikkeen blogin kirjoittajaa.
No tapasin kyllä muutaman hyvän ystävän ns. "söpisystäviä".
Oli sillai mukavaa ja rentoa menoa. Hiukan myös tuli ravintelissakin oltua, sillai kohtuudella.
Mietin tos junassa tullessani kotiin, mikä on ystävien merkitys?
Onko minulla tosiystäviä, sellaisia jolle voi kertoa kaikkee luottamuksella.
Mietinnän tuloksena huomasin et on minulla pari sellaista. Onneksi, koska minä kaipaa sellaista ystävää.
Voi kertoa omista iloista ja murheista, sillai avoimesti, eikä tarvi pelätä, et se heti juoruaa sen muualle.
Tosiystävältä saa myös tukea tarvittaessa, ainakin minä olen saanut.
He tukevat ja kannustavat silloin ku olen allapäin. He myös iloitsevat mukani silloin kun on aihetta.
Se on minulle tärkeää, koska minulla niit tosiystävii on vain muutama.
On sit muita ystäviä, joiden kanssa voi istua iltaa ja bailata, mut ei kertoa niitä "salaisimpia" juttujaan.
Mites te koette tosiystävät ja myös muut ystävät?
Onko teillä niitä? Miten he suhtautuvat teihin?
Kerrotteko "salaisimpia" juttujanne kellekään?
3 kommenttia
martin
18.1.2008 16:14
Salaisimpien ajatusteni, pelkojeni ja hassujen piintyneiden kaavojeni pohdintaa olen tehnyt vain yhden kanssa. Pari muuta tuntevat kertomani perusteella myös lähes kaikki nuo itse toteamani. Aika avoimesti kuitenkin kerron itsestäni syvällisiä tuntojani muuten - se onkin joistakin peräti hämmentävää. En osaa pelätä ja mitä pelkäisin? Juoruja (kuulemma pitäisi) - mistä ja miksi? Yhtä tyhjän kanssa ne.
audinkopoika
18.1.2008 19:29
Jäin pohtimaan tota sun lausekohtaa "Aika avoimesti kuitenkin kerron itsestäni tuntojani muuten" . Siis et luultavasti avaudu kumminkaan kaikissa asioissa, kuin pintapuolisesti?
Ristiriidassa hiukan tuon sinun "En osaa pelätä ja mitä pelkäisin? Juoruja (kuulemma pitäisi) - mistä ja miksi? Yhtä tyhjän kanssa ne." lauseen kanssa.
Tai si en ihan oivaltanut asiaa...
martin
18.1.2008 21:21
Salaisimpia tuntoja ei jaeta välttämättä vain pelon takia, vaan esimerkiksi sen takia, että on jakaa jotain valittujen kanssa (tai pidän salaisuuksista).
Yleensä kerron aika rajoituksetta asioistani. Nämä kertomani kertovat minusta paljon. Enpä muutenkaan ryhdy kertomaan kaikkea. Enhän edes kykenisi enkä myöskään katso tarpeelliseksi. Jos joku kysyy, niin vastaan salaamatta. Syvälleluotaavat kysymykset tulevat oikeastaan poikkeksetta vasta sitten, kun kysyjä tietää m i t ä kysyä.