Torstai ja aikas kiireinen päivä olluna. Palattu sillai arkeen muutaman ns. "vapaapäivän" jälkeen. No tuli sitä kyl viikollakin töitä hiukkasen tehtyy, vaik kerkis tapaamisiinkin.
On loppujen lopuksi ihanaa, kun on hyvii homo kamuja. Voi vaihtaa kuulumisia ja kokemuksia.
On joku jolleka joskus purkautua. Voi myös vapaammin kysyä neuvoo ja ohjetta omiin juttuihin.
Kun varmaan jokaisella meillä joskus homous teettää uusia tilanteita, tai jopa ongelmiakin.
Siis ongelmia seurustelussa /seurustelemattomuudessa, terveydessä, ujoudessa, kaapissa olossa jne....
Silloin homoystävät ovat niitä arvokkaimpia...
Vaikka varmaan voi olla muutkin ystävät?
Miten teillä on, kellekä te puhutte niistä kaikista salaisimmista asioista? Sillo ku on vaikeeta?
Mites sillo ku elämä on "onnen kukkuloilla" ja kaikki pyyhkii hyvin.
Vai jätättekö kertomatta, ja käperrytte omaan yksinäisyyteen? Kärsitte yksin omat tunnetilanteenne, saamatta tukea keltään.
Onko teillä omaa tukiverkkoa? Tarvisko jokaisella olla sellainen?
3 kommenttia
martin
12.1.2008 00:33
Tämä tukiverkkoasia huolettaakin minua usein ja paljon.
mopsi22
12.1.2008 03:41
Onneksi on, vaikka vain yksi tai kaksi, ihmisiä joille voi kertoa. Mittaamattoman arvokkaita. Olisi aivoni jo sulaneet moneen otteeseen oman paineensa alla. Jokainen sellaisen tarvitsee ja jos ei muualta löydä, niin tälläkin saitilla on paljon elämää kokeneita ihmisiä. Minulle voi vapaasti laittaa viestiä, jos siltä tuntuu, oli asia mikä tahansa :)
audinkopoika
12.1.2008 14:01
Liian harvon eri elämän aloilla on tukiverkkoja jokka auttais. Tätäkö tarkoitit Martin? Vaiko tukiverkkojen laatua?