Nyt se on sitten kaikki ohi. Meillä ei ole enää mitään yhteistä, paitsi muistot, ja niitäkin saamme vaalia yksin.
Epätoivo. Tuska. Ahdistus. Kieltäminen. Itku. Epätoivo taas. Inho. Viha. Helpotus. Vapautuminen. Heikkous. Huoli. Tunteiden suuri myllerrys päässäni ja ympäri kehoa. Tuntuu kuin tuhannet sormet tökkisivät vartaloa.
Mutta miksi minun on silti hyvä olla?
Kommentoi kirjoitusta
Kirjaudu sisään voidaksesi kommentoida kirjoitusta.
Ei vielä tunnusta? Liity nyt!
1 kommentti
martin
14.10.2006 00:33
Olet jaksanut varmaan tosi paljon ja nyt saat luvan - itsellesi ja vain olemisellesi! Se tuntuu hyvältä ja vapaalta! ???