Joo mä tiedän ett mun pitäs olla onneni kukkuloilla kun vajaan viikon pääst meen pohjoseen nään lapset ja rakkaan.mutt kun en ole.rakkaan kanssa meidän täytyy olla niinkuin ei mitään olisikaan ja ainakin mulle se on vaikea.ja lapsill on syys loma ni ne on luultavasti 24/7 roikkumas sylis ja jalois.eilen olin yhes tilaisuudes miss mun yht parhaist kavereist haukuttii ku se ei muka osaa kirjottaa mä nousin taka jaloilleni ja pistin tiukan meilin sille haukkujalle ett mun kavereita ei kohdella noin.muutenkin olen ollut aikas ala vireinen viime aikoina vaikka KAIKKI on mennytkin siihen suuntaan kuin olen odottanut ja toivonutkin.joten mun pitäis olla onneni kukkuloilla mutta en ole olen vain surullinen ahdistunut ja ajattelen kuolemaa päivittäin
Kommentoi kirjoitusta
Kirjaudu sisään voidaksesi kommentoida kirjoitusta.
Ei vielä tunnusta? Liity nyt!