• mrs_pooh

AHDISTAVIA AJATUKSIA

No edelleenkään kultani ei voi(halua) ymmärtää minun hengellistä kriisiäni jota tän asian uusien saamien käänteiden vuoksi koen.Koen että menen helvettiin vauhdilla ja vien toisen viattomankin mukanani omien itsekkäitten tarpeitteni ja halujeni kanssa.Kultani pysyy yhtä tiukasti kannassaan ettei syy ollut minun koska lopullinen päätös viedä asia loppuun oli hänen itsensä ja hän todella pyysi sitä monta kertaa ja mä varmistelin ett ootko ihan varma et haluut ettet rupee katumaan.ja hän oli valmis ja ei hänelle nyt tullut mitään kriisiä niinkuin 2 vuotta siiten kun yritimme seurustelua jonka hän pisti "poikki" kun ei pää kestänyt .ja nyt hän ei voi hyväksyä että minä käyn vastaavaa prosessia läpi nyt jostain syystä.ja yrittää selittää et mun olis pitänny jo olla sinut tän asian kanssa tai selvitä muutamassa tunnissa näistä ahdistavista tunteista kun kerran haaveilen avioliitostakin jne....mutta kuka voi tietää milloin se kriisi iskee se voisi iskeä vaik oltas oltu 50v naimisissa jo.Niin kuin yön laulussa sanotaan "olen tehnyt syntiä niin mustaa mutta silti niin onnellinen" mutta älä odota minua silloin kun HÄNEN(jumalan)tahtonsa täytetään.....olen matkalla uuteen kotiin(helvettiin) eikä kukaan minua nää. tai tällä tavoin se biisi mua puhutteli. ja rakkaani vetäsi palkokasvin nenään juuria myöten kun lähetin ko biisin hänelle et tältä musta nyt tuntuu ja korjasin vielä et vaik siin sanotaa ettei syntisen maailman syntinen lapsi opi koskaan rakastamaan tai ketään kaipaamaan että se kohta EI pidä paikkaansa minä pystyn ja rakastan häntä oikeasti.Mutta tarvitsen nyt vaan aikaa saadakseni itselleni jonkin käsityksen siitä mikä on MINUN suhteeni Jumalaan tämän jälkeen koska en ole koskaan kokenut ett se vois oikeesti olla NIIN VÄÄRIN mutta kun kuitenkin se Raamatussa selvästi luokitellaan synniksi niin en voi sitä selittää miksikään muuksikaan.Mutta nyt kamppailen et onko se synti jonka kanssa voin elää.Ja minulla on monia syntejä joitten kanssa elän joista en koe mitään syyllisyyttä.Ja tällä hetkellä se tuntuu et vaik mul olis rakkaani kans joku 50v yhteistä aikaa tääl ni mitä väliä missä ikuisuuden on vaikka toisaalta ikuisuus ei lopu koskaan ja olen jo 10v uskonut koska olen tehnyt uskonratkaisun ja antanut elämäni Jeesukselle niin toki pääsen taivaaseen koska sekin on raamatussa sanottu että joka tulee minun tyköni sitä minä en heitä ulos......Ja mull oli aika kun luulin olevani ainoa outo maailmassa niin hyppäsin kerran jos toisen rukoiltavana ett olisin niinkuin toisetkin.nyt en edes haluaisi olla muuta kuin mikä olen haluan olla minä itte ja rakastaa kultaani kaikella mitä minussa on.Ja rakastan häntä nimen omaan sellaisena kuin hän on hyvine ja huonoine puolineen.
Sitt asiasta 50....
Mull on yks rahasotku poliisissa menossa sovitteluun mutta tänään koin tosi sokin kun poliisi sanoi ett kaikki nämä muut jotka liitty siihen mun lisäkseni OVAT TUNNUSTANEET SYYLLISYYTENSÄ!!!!!! Ja ainakin yhtä heistä pidin uhrina kuten minäkin olen ja oletin hänenkin saavan korvauksia niin nyt poliisi sanookin ett ne 3 on ollu kimpass ja tunnustaneet sen.Nyt en todella tiedä mitä ajatella ja mihin enää luottaa vai luottaakko enää mihinkään koskaan.Mutt ei mulla oo itellä hätää koska TIEDÄN et mulla on puhtaat jauhot pussissa ja tiedän poliisinkin tietävän sen. mutta miten suhtautua tähän ainoaan ihmiseen näistä johon olen tutustunut koska en voi noin vain muuttaa käsitystäni hänestä minusta hän on ihminen joka on hajalla joka tekee 110% töitä päästäkseen jaloilleen ja melko hyvin jopa onnistunutkin siinä ja hän yrittää kaikin tavoin osoittaa ett häneenkin voi luottaa ja olen oppinut jopa jonkin verran luottamaankin häneen.niin en oikeasti tiedä mitä teen tällä uudella tiedolla miten suhtaudun häneen nyt.koska haluaisin meidän ystävystyvän ihan oikeastikkin.Ja hän on paljon tehnyt asioita auttaakseen minua minun asioissani ja arvostan sitä ihan todella. en olisi tarvinnut tämmöistä pohdittavaa tähän tän uskon kriisini lisäksi.