christiane

Hieman kaipaisin neuvoja elämääni.

Kaikkien ihmisten pilkka vain jatkuu.

Elämmässä on jäljellä vichy,kahvi,kasvissafkat sekä tupakka.
Kaupassa on pakko jaksaa käydä, kun tupakkaa ei voi kerralla ostaa loppuelämän varastoa. Kaupassakin ihmiset nauraa pilkaten vauvoista vaariin asti minun ulkonäköä,tilannettani sekä köyhyyttä jossa joudun elämään. Juuri äsken lidlistä nappasin mukaani jokusen tupakki-lootan ja eikös heti kassa-jonon edessä joku nuori tyttö meinnut tikahtua nauruunsa minua ivallisesti katsellessaan. Vaihtaisin tämän elämän lopullisesti, jos saisin avaruusjärjestöltä avaruusraketin/aseman, millä vaihtaa maisemaa. Sain juuri Kreikkalaiselta kirurgilta lisää tietoa liittyen vaginaleikkaukseen, jolla haluaisin tehdä itsestäni enemmän monisukupuolisen. Hän ei pysty sitä tekemään, koska on todella harvinainen leikkaus, tai jopa ensimmäinen sellainen. Jään odottamaan lisäinformaatiota. Jos tästä maasta en pääse pois, niin toivon, että saisin niin paljon jostain rahaa, tai monisukupuolisten naisten joukon, joilla olisi niin paljon rahaa, että voisi perustaa ison perheen ja ostaa ison tilan jostain, jossa voisi elää elämäänsä. Laitoin myös osan puhallinsoittimistani myyntiin, että saisin niistä kasaan rahat vaginaleikkaukseen, kun eläkkeeni on pieni. Olin aikaisemmin osallisena hlbtiq-internet-chat-ryhmässä, jossa yritin kertoa tilanteestani. Lopputulos oli se, että joku tai jotkut sieltä soittivat kaksi poliisia ovelleni kyselemään olenko päihtynyt tai olenko väkivaltainen ja että pärjäänkö. Jouduin sieltäkin eroamaan, eikä ole keskusteluapuakaan enää missään. istun yksin vanhempien asunnolla je vetelen parvekkeella tupakkeja.


Interukupuolinenko?

Syntymässä minut määriteltiin tytöksi, aina sanottiinkin (yleensä pilkaten tytöksi), mutta olen jo 46 vuotias, vailla korjaushoitoja ja näytän ja kuullostan mieheltä.
Olen saanut trans-diagnoosin, hormonit ja ottanut silikonirinnat yksityisellä. En saa rahaa mistään, julkinen puoli ei hoida minua oikein, olen lopettanut kaikki hormonit ja hoidot, koska ne ei ole minulle oikea ratkaisu, kun en saa tärkeimpiä korjauksia mistään.En tiedä miten edetä, olen yrittänyt aina kertoa, mutta kukaan ei kuuntele. Siksi tänne kirjoitan, että joku osaisi neuvoa miten asian kanssa edetä. Maalla ei ole väliä missä minua hoidetaan tai missä asun, jos vain sellainen jostain löytyy.Asun vanhempien nurkissa, jonne vanhemmat minut houkuttelivat mielisairaalasta kortomalla, että on tullut miljoona perintö, jota ei sitten ollutkaan, kun tänne tulin. olen taas tilanteessa missä ei ole rahaa ja minulla ei ole edes omaa asuntoa. Mistähän johtuu, että laitoin muka Thaimaaseen viestiä leikkauksesta, jonka haluaisin. Tuli soitto helsingistä, jonka jälkeen viesti, että soittivat muka Thaimaasta ja lupasivat soittaa uudestaan?????