Usein kuulee sanottavan, että "kaikki ihmiset ovat kauniita", mutta enimmäkseen lause on kuitenkin vain lohduttavia helysanoja, vaikka jokaisesta varmasti löytyy ainakin yksi piirre, mitä voi sanoa kauniiksi. Kenties joskus harvoin joku ihminen saattaa todella ajatella oikeastikin juuri kyseisellä tavalla, mutta uskallan väittää tällaisten ihmisten olevan harvinaisuuksia. Ulkonäkökompleksini ei kuitenkaan ole niinkään kauneudesta - olen toki aina tiennyt, että en missään nimessä ole kaunis. Kaunis sanaa vain käytetään usein virheellisesti korvaamaan sanoja "kiinnostava", "puoleensavetävä", "haluttava", "seksikäs" ja "pantava", jolloin tulee helposti itsekin puhuttua kauneudesta.
Klassisella tavalla kauniit ihmiset ovat kauniita sanan perinteisessä merkityksessä, mutta itse toivoisin olevani enemmänkin positiivisella tavalla kiinnostavan näköinen, ja se taas riippuu paljon kokonaisuudesta. On mahdotonta sanoa, että mikä piirre ihmisessä on hyvä ja mikä huono, sillä vaikka yksittäinen piirre olisi kovinkin kaunis tai ruma, ei se yksistään käännä vaakakuppia kumpaankaan suuntaan. Voisin oikeastaan lopettaa kauniista ja rumasta puhumisen, mutta suomenkieli on kovin rajoittunut tältä osalta, sillä kaipaisin sanaa, joka tarkoittaisi: "miellyttävällä tavalla kiinnostavan näköinen". Pelkästään miellyttävä ei ole tarpeeksi informaatiota sisältävä sana tässä yhteydessä, sillä lopulta kyse on kuitenkin siitä, että onko omasta tai muiden mielestä nimenomaan hyvällä tavalla kiinnostava. Lisäksi on tietenkin "miellyttävät, mutta epäkiinnostavat" ja "epämiellyttävän epäkiinnostava" - vaihtoehtoa "epämiellyttävä, mutta kiinnosta" kovinkaan todennäköisenä, mutta ehkä sekin on mahdollista. Sen sijaan "perinteisessä mielessä ruma, mutta miellyttävällä tavalla kiinnostava" on hyvinkin mahdollinen.
Uskon kuuluvani kategoriaan "siedettävä, mutta epäkiinnostava", mikä tarkoittanee sitä, että kyllä minua nyt kestää katsoa, mutta minussa ei ole mitään sellaista, mikä herättäisi ihmisissä ystävyyttä kummempia tunteita. Ja vaikka kokonaiskiinnostavuus toki syntyy muustakin kuin ulkonäöstä, on ulkonäkö omana osanaan siinä kiinnostavuudessa kuitenkin. Luonteen kiinnostavuus saattaa olla puoleensavetävä, mutta mikäli ulkonäkö ei aiheuta minkäänlaisia reaktioita primitiivisellä tasolla, on lähtökohdat mielestäni aika huonot (ja edelleenkään en tarkoita, että ulkonäön pitäisi kuulua kategoriaan "kaunis", vaan siihen "miellyttävän kiinnostava").
Olen mielenkiinnolla seurannut keskustelua ulkonäöstä ja sen vaikutuksesta kumppaninvalintaan, ja olen saanut vahvistusta siihen, että pohdintoni osuvat oikeaan myös muiden kohdalla. On niitä, jotka syttyvät nimenomaan perinteisestä kauneudesta - ihailen heidän rehellisyyttään, että he myöntävät sen - ja sitten niitä, jotka etsivät niitä miellyttävästi kiinnostavia ihmisiä. Siitä sitten voidaan olla tietenkin eri mieltä, että onko näitä "epämiellyttäviä epäkiinnostavia", jotka ovat sellaisia kaikkien mielestä. Omasta kokemuksesta kuitenkin tiedän, että harvemminpa tuo oma ulkonäköni on kenenkään tunteita herätellyt.
