Jyri_

Putoan

Sitä tahtoo olla tapana kavuta niin nopeesti niihin vaalenpunasiin pilvilinnoihin, että sitä unohtaa kuinka korkealta sitä sitten putookaan.
Mulla on aina tapana masentua sateella. Sitten rupee miettimään asiota. Vikoja, vääriä tekoja, häpeää ja –mun suosikkia- miten kaikki vois olla paremmin. ”Mä voisin olla sitä ja mä voisin olla tätä…” ”Sit se saattas ehkä pitää musta.” Eiks se, ettei kelpaa, kerro huonosta omastatunnosta? Ja mitäpä sille huonolle omalletunnolle tekis? Nostas sitä!!? No miten? Voiko sitä ostaa kaupasta? En meinaa oo viime päivinä kylpeny hyvässä omastunnossa. Jatkuvaa valehtelua ja kelpaamattomuutta 24/7.
Sitä aina vaan vannoo ettei koskaan enää, mutta senkun kiertää kehää.

Tänään tuli mieleen, että eihän mulla oo kun yks ystävä, jolle kerron tälläsiä asioita. Mikäköhän siinäkin on, etten vaan pysty olee oma itteni muitten edessä? Se on ainoo joka tietää musta oikeesti paljon asioita. Itse asiassa ainoo joka tietää että oon hintti.
Sit ku kulkee pää maata kohti koulussa, ni kukaan ei vaivaudu ees kysymään mikä on. Ja jos sanon että on vähän vaikeeta ni sieltä huudetaan takasin, että ”Millai sulla nyt voi olla vaikeeta. Sun elämäshän on niin helppoo! Mullahan niitä ongelmii täs on.” Toisaalta, en useemmi näytä vitutusta koulussa vaan pyrin purkaa sen ittekseen. No tottahan se on, että tämä angsti johtuu siitä, että en vaan koskaan löydä ihanaa poikaystävää. Tai vaadin sit vaan aina niin hirveesti ja sit oon kuiteski itte tällänen.

Nyt tunnen taas maan pinnan. Täytyy vaan nousta omille lyödyille jaloilleen ja kiivetä ylös täältä rotkosta.




Teineilyä, oi mitä teineilyä :D

Mitäs meinaatte, jos näkee jonkun kivan pojan gallerian kautta ni miten siihen kannattas ottaa yhteyttä? Tai tiän siit jätkäst sen verran, että se kuuluu kans ranneliikkeen jäsenii, mikä nyt ei ainakaan miiinus ole. ;D Ja harrastaa jonkinverran samoja asioita kun minä. Muutenkin hän vaikuttaa kauheen mielenkiintoselta.

Tänään oli pitkäst aikaa sellanen päivä, että tunsin itteni hyvännäköseks ja hyvä olo vaan pursuili mun sisälläni. :D Ei oo meinaan pitkään aikaa tuntunu näin hyvältä. Se on oikeesti jännää kun hymy ei vaan lopu huulilta. Ja sekin vie että osa ihmisistä hymyili takasin. :D Kunpa tää olo olis pysyvä.

Illaks on luvattu vesisadetta, jotenka eiköhän se olis nurmikon leikkuun aika, ennen kun sitä joutuu tekemään paita märkänä. :P Jatkan taas joskus :D

ps. Tunnen itteni tosi suosituks nyt kun joku oli oikeesti lukenu mun blogia (mitä siis kukaan ei koskaan tee) Kiitos teille. Nyt mulla on syy datata! :D <3


Kaiken karvainen alku

On tässä tullut mietittyä, että mahtaako missään olla jätkää joka ei ajattelisi alapäällään. Toki se alapäällä ajatteleminen sitten iän kanssa loppuu, mutta meistä seitsemäntoista kesäsistä ei oikeen taida olla siihen. Vai miten on? :D
Kun nyt ottaa huomioon, että tämän ikäinen pojankloppi ei voi käydä missään baareissa tai kahviloissa etsimässä seuraa niin sitä löytää itsensä netistä seuranhakupalstoilta, mutta kun niissä ei yleensä muita kuin syrjähyppijöitä epätoivoisilla iskunikseillään. Ja seuranhakupalstoista vielä sen verran, ettei se ikähaarukkakaan ole sitä toivotuimpaa. : /
Onneks kaveri neuvo tänne. Täällä paikat hukkuu samanlaisiin blogeihin ja mietteisiin, kuin munkin pää.
Ja nyt sitte seikkailemaan. -->