Siitä on nyt noin 6-7 vuotta kun kirjoitin tänne.. Olin juuri tajuamassa jotain joka muuttaisi koko mun maailman. Mä olin rakastunu mun ystävään.. Muistan kuin onnellinen mä olin. Ja kuin hämmentynyt ja surullinen. Mutta ennen kaikkea mä liitelin pilvissä, mä oikein lensin siellä :D (Tipahdinkin ohjuksen lailla; lujaa ja suurella ryminällä alas..)
Muistan kun mä näin sen ekan kerran. Muistan et oli tosi lämmin ilma, olin just muuttanu tähän asuntoon, jossa edelleenkin asun, istuin meidän pihalla. Se tuli mun viereen istuun, moikkasi ja kysyi kuka mä oon.. Mä tiesin heti et siinä on jotain, en mä muuten muistais tätä tapausta niin selvästi. Ja tämä tapaus muutti mun koko elämäni suunnan. Se avas mun silmät ja kaikki palaset loksahti paikalleen..
Sitä ei aina tajua mitkä hetket elämässä on niitä kaikkein merkittävimpiä. Ei sillä hetkellä kun ne tapahtuu.. Ja ne yksittäiset hetket ei ehkä olekaan ne merkittävimmät, vaan ne kaikki pienet yksityiskohdat elämässä jotka muodostaa sen kokonaisuuden, jonka rinnalla kaikki muu tuntuu vähemmältä. Ja mun elämäni merkittävin yksityiskohta on tämä. Pari minuuttia yhtenä lämpimänä kesäpäivänä ja mikään ei ollut enää ennallaan.
Mun ystävä, mun sillonen naapuri, Mun Ensimmäinen.. Mä sekosin siitä naisesta.. sekosin totaalisesti.. Mut mä luulen, et vain sun Ensimmäinen saa sut sekoomaan sillä tavalla.. ei muut sen jälkeen. Ainakin mulla on käynyt niin.. tai ehkä mä oon tullu kyyniseksi, aikuistunu liikaa :/
Mut niinku useimmat sadut ei tälläkään ollut onnellista loppua. Prinsessa ei saanut prinsessaansa, sillä toinen niistä halus kuitenkin lopulta sen prinssin. Mut mä tiedän, et mä oon sen ainoo.. oon ollut ja tuun olemaan.. mä ainakin uskon niin.
Minä ja mun Ensimmäinen.. se on vieläkin jotain erityistä ja jotain mitä mulla ei ole muiden kanssa. Jotkut ei sitä pysty ymmärtämään ja voin kertoo, että ongelmia/väärinkäsityksiä on tullu "kolmansilta" osapuolilta.. huoh, kunpa vaan tietäisitte =O
Jos Ensimmäinen oli mulle mun elämän merkittävin ihminen.. mitä mä olin sille? Hm.. mä voisin sanoo, et mä olin pelkkä kokeilu, harha-askel "kaikkee on kokeiltava kerran"-ihminen.. mut en mä usko enää siihenkään. Sen verran paljon kokeilua ei ole pelkkä kokeilu.. Mut sen mä voin kyllä myöntää, ettei tää meidän tapaus ollu sille niin tärkee tai merkityksellinen kuin mulle. Muttei merkityksetönkään.
Se ei myöntäny et mitään ois tapahtunu. Sille ei ollu "meitä" Se tais itseasiassa kerran sanoo, että mitään ei ole tapahtunu. Me ei keskusteltu asiasta, ei silloin vielä. Mulla itellä meni 1,5 vuotta siihen, että mä luovutin. Siihen, että mä lakkasin toivomasta ja tuntemasta. Tai tunnenhan mä.. kyllä mä sitä rakastan edelleen. Rakkaus vaan muuttaa muotoaan vuosien myötä.
Se myönsi että oli kuin olikin "me", oli kuitenkin olemassa ollut suhde, vasta kun mä olin sekoillut siellä sun täällä aikani ja lopulta löytänyt itelleni naisen, josta tuli mun avovaimo. Sinä päivänä, kun mun Ensimmäinen sai kuulla että mun luo oli muuttanut toinen nainen, se myönsi. Se soitti mulle keskellä päivää selvinpäin ja sanoi olevansa mustasukkainen, että siitä tuntui oudolta että mä asun naisen kanssa, Vieraan Naisen, niin se sanoi. Se ilmoitti että kun meillä on historiamme.. Kyseli onko Uusi parempi sängyssä kuin se. Ja mä mietin et mun puhelimessa asuu räyhähenki, kun noin outoja puheluita tulee :D Mut edelleenkään me ei keskusteltu asiasta, ei siitä mitä meille tapahtu tai miten se on muuttanu meidän välistä suhdetta tai muuta vastaavaa. Ois ehkä pitäny. Monelta murheelta ois vältytty, jos ois niin tehty. Aikoinaan. Me puhuttiin meistä vasta siinä yhteydessä, kun mulle ja mun avovaimolle tuli ero. Mä olin rikki ja mun Ensimmäinen lohdutti mua. Sillon me käytiin läpi meidänkin juttu. Ja se oli mahtava juttu meidän ystävyyden kannalta. Ja voin kertoo että töitä ollaan tehty sen eteen että saatais ystävyys takasin. Takasin edes vähän siitä yhteydestä mitä meillä oli ennen ku alettiin säätään ja ennenku mä rikoin itteni. Ja ollaan onnistuttu hyvin. Meidän ystävyys on erilainen kuin ystävyys mun muiden ystävien kanssa. Mut Ensimmäinen on aina Ensimmäinen ;) Jos mä satun joskus jäämään sen luo yöksi, mä edelleen otan sen nukkumaan kiinni muhun ja silittelen sen hiuksia jne.(mut siinä ei oo muuta) ja edelleen mä rakastan sitä. Aina.
