Tästä on jo aikaa kun menin Setan toimistoon. Oli tarkoituksenani tutkia kirjallisuutta hyllyssä. Ja siellä oli tietysti läsbo istumassa ja avasi oven ja oli kai myös jonkunlaisia työtehtäviä annettu vaikken varsinaisesti tiedä hänen velvollisuuksistaan sen enempää. Se mitä en käsitä on miksi Läsbo sai raivokohtauksen. Ihmeellinen huuto alkoi ja sitä jatkui peräti jonkun aikaa. Lähdinkin sieltä sitten ja siihenhän se kirjallisuudentutkimus jäikin kun niin oli tuima henkilö pantu vahdiksi. En lainkaan usko että läsboudesta johtui se pahantuulisuus ja äkkipikaisuus mutta ihmettelen miksi Setaan valitaan raivohullut kirjastonhoitajiksi. Ei tee mieli enää Setaan lukuhetkiä viettämään.
Irmeli näyttää missä on Tie
Pirteä pohdinta
Olen läsbolaisuutta tuuminut. Jospa ryhtyisin? Vaan onko vain annettu Kiusaukseksi moinen jotta harhaan joutuisimme vai onko odotettavissa Suuri Ilo läsboudesta? Uskon että kyseiset toiminnot ovat rentouttavia ja ilahduttavia kun niihin oikein antautuu riemastellen. Rukoilenkin Herralta johdatusta ennenkuin vanhuus ja vaivaisuus koittaa enkä osaa enää arvostaa läsbo puuhia.
Kadulla tavatessani Läsbon pohdin josko katseemme kohtaavat ja mitä liikkuu Läsbon mielessä. Jospa himo raatelee ruumistaan? Jospa haluaa ruumiinosiani lipoa? Luulenpa että antaisin armosta läsbolle. Hyvä työ kristillisessä hengessä ainakin olisi.
Herran siunaus
taas osakseni tänään koitui kun hartaasti rukoilin ja tunsin Herran eheyttävän kosketuksen sielussani. Jälleen olen vakuuttunut että on pidettävä mielessä Ristin Kuolema ja urheasti tehtävä lähetystyötä jotta kadotetut kokevat Pelastuksen.