Irmeli näyttää missä on Tie

Taisin lukea hätäpäissäni väärin tuon nickin kun Ylläpito sen niin nopeasti deletoi. Ei ehkä ollutkaan Usfa vaan Ursa. Tänne tuli ja halusi tähtitieteestä neuvoa pitää. No minäpä kerron. On olemassa esimerkiksi RUSKEA KÄÄPIÖ. Siinä vety ei fuusioidu heliumiksi niin kuin tähdessä, mutta se saattaa kitistä rasittavasti. Kooltaan RUSKEA KÄÄPIÖ on hieman peräaukkoa pienempi ja kitisee kovaäänisesti kun sitä siellä rassataan edestakaisin puhtaanapidon yhteydessä.

Muutamia Tunnettuja Kääpiöitä: Tunnettu RUSKEA KÄÄPIÖ on "hyvin kylmä" spektriluokan kääpiö. Siten se on himmeimpiä ruskeita kääpiöitä. Se saa jonkin verran energiaa kutistumisestaan, mutta säteilee niin vähän, että sitä on lähes mahdoton havaita. Eikä kovin montaa kiinnostakaan.

Olen niin tasapainoisen ja seesteisen olotilan saanut kun en ole kuullut muutamaan päivään Kitinää. Siinäpä se onkin se Rasittava Asia mistä hermo menee kerta kaikkiaan. Siinä Vihan juuri. Vaan niinhän se on että Jumalan viha syntiä kohtaan on vaikea asia. Silti siunausta Olennolle, vain siunausta.

Blue River, wider than a mile,
I'm crossing you in style some day.
Oh, dream maker, you heartbreaker,
wherever you're going I'm going your way.
Two drifters off to see the world.
There's such a lot of world to see.
We're after the same rainbow's end--
waiting 'round the bend,
my huckleberry friend,
Blue River and me.

En yhtään tiedä onko Finnqueer homomafian ja Suuren Johtajan hyväksymä tiedonlähde; luultavasti ei jos jotain löytyy mikä ei miellytä. Näin niin ahdistavan tutkimuksen että ihan vihaksi pisti. Tohtori Bieber on tutkinut homofiilien sielunelämän liikahduksia. Bieberin tilastotietojen mukaan hänen otoksensa potilaat olivat todella psykiatrisesti häiriintyneitä: 27% homo-otokseen kuuluvista kärsi skitsofreniasta, 29% psykoneurooseista, 42% luonnehäiriöistä ja jäljelle jäävät 2% muista psykiatrisista sairauksista. Potilaat olivat myös hyvin ahdistuneita omasta homoseksuaalisuudestaan, 85% halusi salata sen innokkaasti, 91% pelkäsi paljastuvansa ja 60% halusi "parantua". Ihan itkettää tällainen epätoivoinen elämä vailla ulottuvuuksia; kuinka on tuollaiset masentavat tilastotiedot löydetty? Mielisairaudessa muka vain rämmitään ja rukoillaan terapeuttia lopettamaan kärsimys. Sellainen väite. Sitä mietin että onko myös Läsbolle yhtä ja samaa tuskaa elon taival kuin on akateemisesti pyritty tässä todistamaan? Niin huolettaa tämä.

Erästä keskustelupalstaa taas riemulla lukiessani muistui mieleeni Edward Morgan Forster, englantilainen kirjailija, homoseksuaali. Hän oli aatteellisesti vapaamielinen ja arvosteli brittien moraalista itsekkyyttä ja tekopyhyyttä. ”Olemme kovin halukkaita ylistämään vapautta silloin, kun se on työnnetty pois turvallisesti menneisyyteen. Nykyaikana … hermostumme siitä ja hyväksymme sensuurin". Vallan rupesi naurattamaan kun ajattelin tuon sitaatin Tekopyhiä ja Paskantärkeitä Kitiseviä Olentoja. Halvat on Irmelillä iltojen ilot! Vaan lämmintä siunausta tällaisillekin!

On hyvä että vanhallakin iällä jaksaa pitää mielessä kuinka on oltava valmis uuteen alkuun jos leivän syrjästä ei enää pääse kiinni perinteisin menetelmin. Minäkin rukoilen voimaa sellaiseen päättäväisyyteen. Kun ei esimerkiksi draamat enää lyö leiville niin aina voi yrittää roskapostin saralla.

Olen psykodraamaa tutkastellut ja pohtinut sen käyttömahdollisuuksia terapiatoiminnassa kun tuntuu olevan etenkin seniorikansalaisten suuressa suosiossa. Riemukseni, mutta yhtä suureksi yllätyksekseni huomasin että psykodraaman tarkoituksena onkin eheyttäminen! No jopas! http://www.psykodraama.fi/pd3%20psykodraama.html
Niin yllättävä sanavalinta, mutta seesteinen ja rauhoittava. Tunnen lämmön sielussani, ei palele varmaan kenkään.

Toisinaan on eräiden vaikea ymmärtää harrasta uskoa Herran johdatukseen. Kuitenkin niin moni vahvoja johtajia ihailee. Ja toden totta! Niinpä onkin tärkeää meidän riemuiten rakastaa ja kunnioittaa Johtajaa ja suorittaa ilolla Johtajan määräykset. Tuleeko meidän pienten kansalaisten Suuren Johtajan viisautta kyseenalaistaa? Olen Herralle kiitollinen siitä että Suomestakin vielä löytyy Lujia Johtajia. Rakas tehtävämme on Johtajan Miellyttäminen ja Ylläpito.

Tällaiseen henkilöön olen törmännyt tuttavapiirissä. Hysteerinen jankutus ja ympäristön kasvattaminen asiasta kuin asiasta eikä loppua kuuna kullan valkeana ei sinä ilmoisna ikänä. Pahenee vaan. Ihan kuin luulisi että henki karkaa jos on hiljaa minuuttia pidempään jakelematta opastustaan. Nykyään ollaan jo siinä tilanteessa että kun ei Henkilö saa tarpeeksi nopeasti vastauksia, hänpä alkaa vastailla itse ja keskustelee yksinään narisevaan sävyyn. Tämäpä se suuresti edesauttaa Kuivan Henkilön ennestäänkin aurinkoista luonteenlaatua. Minkä antaisin neuvoksi? Saisiko vanhainkotiin tällaisen kiusankappaleen? 70-luvulla oli vielä sellaisia pakkoja joihin saattoi tällaiset henkilöt lähettää, B-mielisairaaloiksi sanottiin, vaan eihän sellaisia enää. Vapaaehtoisuuteen en usko ollenkaan, että Kitisevä Henkilö vaan nousisi että minäpäs lähden nyt tästä kuulkaa hoitolaitokseen. Ei ole toivoa sellaisesta selväjärkisyydestä.

Suurella riemulla sekä hartaus sielussa halusin lähteä kristilliselle syysleirille ja olin intoa täynnä. Olin harjoitellut kosolti hengellisiä lauluja kitarallakin säestämään; ei olisi muuta tarvittu kuin joku sitten rumpua paukuttamaan ja onhan noita tomeria homppeleita jotka viuhtovat kapulalla. Vaan niinpä menivät mönkään suunnitelmat. Leirintävarusteet olivat kateissa, kerta kaikkiaan poissa vaarnat, louelaavu, yötähtäin, heinäharava. Itkuksihan se meni kun niin pisti harmittamaan tämä tapaus. Toisaalta oli kyllä paljon sellaista ikävää ja vihamielistä asennettakin eräiden seniorien taholta etten ehkä ollut tervetullutkaan. Olkoon mokoma leiri.