Tällaiseen henkilöön olen törmännyt tuttavapiirissä. Hysteerinen jankutus ja ympäristön kasvattaminen asiasta kuin asiasta eikä loppua kuuna kullan valkeana ei sinä ilmoisna ikänä. Pahenee vaan. Ihan kuin luulisi että henki karkaa jos on hiljaa minuuttia pidempään jakelematta opastustaan. Nykyään ollaan jo siinä tilanteessa että kun ei Henkilö saa tarpeeksi nopeasti vastauksia, hänpä alkaa vastailla itse ja keskustelee yksinään narisevaan sävyyn. Tämäpä se suuresti edesauttaa Kuivan Henkilön ennestäänkin aurinkoista luonteenlaatua. Minkä antaisin neuvoksi? Saisiko vanhainkotiin tällaisen kiusankappaleen? 70-luvulla oli vielä sellaisia pakkoja joihin saattoi tällaiset henkilöt lähettää, B-mielisairaaloiksi sanottiin, vaan eihän sellaisia enää. Vapaaehtoisuuteen en usko ollenkaan, että Kitisevä Henkilö vaan nousisi että minäpäs lähden nyt tästä kuulkaa hoitolaitokseen. Ei ole toivoa sellaisesta selväjärkisyydestä.
