kun vihdoin ja viimein näytti olevan kaikki kunnossa kultani kanssa niin, taas tuli mutkia matkaan. Mä en jaksa enää, haluan mun oman kultani...minä en halua sinua rakas menettää....
Muhun sattuu kun en saa pitää kultaani sylissä, tai kädestä kiinni tai olla vaan hänen vieressään..
Muhun sattuu koko ajan ja se ei mee ohitte vaikka miten yrittää...
Mä en tie mitä mä teen... en halua elää näin...
Miksi elämän pitää olla niin epäoikeudenmukaista?
Monta miksiä...
Tämä yö menee siinä, että itken itseni uneen ja aamulla pitää olla pirteä kun työpäivä.. miten kestän tämän
Rakastan sinua kultani ja haluan olla sun kanssa koko loppuelämän. Nyt tiedän sen varmaksi!!
RAKASTAN SINUA HEWA72!!!!!