huisiio

kun vihdoin ja viimein näytti olevan kaikki kunnossa kultani kanssa niin, taas tuli mutkia matkaan. Mä en jaksa enää, haluan mun oman kultani...minä en halua sinua rakas menettää....

Muhun sattuu kun en saa pitää kultaani sylissä, tai kädestä kiinni tai olla vaan hänen vieressään..
Muhun sattuu koko ajan ja se ei mee ohitte vaikka miten yrittää...
Mä en tie mitä mä teen... en halua elää näin...
Miksi elämän pitää olla niin epäoikeudenmukaista?
Monta miksiä...

Tämä yö menee siinä, että itken itseni uneen ja aamulla pitää olla pirteä kun työpäivä.. miten kestän tämän

Rakastan sinua kultani ja haluan olla sun kanssa koko loppuelämän. Nyt tiedän sen varmaksi!!
RAKASTAN SINUA HEWA72!!!!!

Näinkö ne vapaapäivät alkavat, löhöilyllä sängyssä ja miettimällä asioita. Ilmesesti.

Eilen oli työpäivä ja nyt sitten alko kolmen päivän vapaa, mieli on hyvä, kunhan vaan keksis mitä tekis, mut kait se täs päivän mittaan tulee selvil et mitä teen. Varmaan ainakin uimaan meen halliin..

On se kyllä jänskä, jos joskus menee hyvin niin on aivan pakko sitten jonkun pilata toisen elämä. Elääkö tämä toinen sitten täydellistä elämää ym...onko hänellä varaa pilata toiseten elämä, ilmeisesti on... Tuollaiset ihmiset sais painua niin pitkälle kun pippuri kasvaa.. Miten hemmetissä maailma on tälläseksi mennyt, pakko puhua toisista pahaa ja naureskella selän takana, voi ku kivaa kun sain toiselle pahan mielen. Pistää kyllä v*tuttamaan aika lailla... mutta tämähän on elämän kulkujärjestys, koskaan ei saa olla oma ittensä ku heti etitään huonot puolet...

Kaunista aurinkoista lauantai päivää. Toivottavasti epäitsekkäät ja kateelliset ihmiset saisivat pienestä mustasta pilvestä salamoita ja sadetta.

Kun sinut ensikerran näin ihastuin sinuun.
Toisen kerran kun näin sinut niin ihastukseni vain kasvoi.
Kolmannen kerran kun näin sinut, olin jo rakastunut sinuun palavasti!!