maanantai

Heitän avaimet parvekkeelta ja vatsaa kouristaa. Tiskaan viimeiset tiskit, avain kääntyy lukossa. Samalta se näyttää kuin ennenkin, otatko teetä ja maitoa ja sokeria, niin kuin ennenkin. Istuu liian lähellä puhuu arkipäivistä. Ei ollut helppo tulla, joo mietin pitkään että haluanko ees enää nähdä sua. anna mulle vielä mahdollisuus mä oon ollut kauhea sua kohtaan anna mun näyttää että en oo sellainen se sanoo ja olen täysin voimaton. Pelkäsin niin että menetän sut että ajoin sut pois mun luota. Istun sohvan käsinojalla ja tiedän että nyt mun pitää pyytää sitä lähtemään nyt mun pitää sanoa että tää on liian myöhäistä nyt mua on sattunut jo liikaa mee nyt vaan. Peittelen sen viereeni ja sammutan valot. Valvon puhtaissa lakanoissa, siirrän vaaleat hiukset korvan taakse ja katson kuinka rintakehä nousee ja laskee unen tahtiin.