Ecce homo

Fucking winter. Ensilumi laskeutui maahan, ja vielä jäikin maahan. Ajattelin, että kyllä se sulaa viimeistään iltaan mennessä, mutta ei sulanutkaan, lisää vain tuli. Angstini alkaa aina ensilumen aikaan, päättyy siinä maalis-huhtikuun tienoilla. Vihaan lunta, jäätä, pakkasta, loskaa, viimaa, kylmää ja märkää, kaikkea, mikä liittyy millään tavalla talveen. Ei, joulukaan ei ole poikkeus.

Nain brasilialaisen ja muutan Australiaan. Enää ei voi luottaa edes etelä-Euroopan lämpöön, kun siellä matkuistellessani petyin pahasti säätiloihin. Espanja, tuo auringon maa, antoi minulle pelkkää vettä koko viikon. Kanarian saaret eivät näyttäneet minulle aurinkoa melkein koko matkan aikana. Uutena vuotena lähden Thaimaahan, johon jokin terroristijärjestö oli jo antanut pommivaroituksen. Tulkaa kaikki stunamit, maanjäristykset ja hurrikaanit, raiskaajat, murhaajat ja terroristi-itsemurha-iskijät Thaimaahan 1.1.2008.

Sain lumipallon niskaani. Itsehillintäni petti täydellisesti, päässäni pimeni ja naksahti, flippasin totaalisesti.

Huomasin tässä taannoin, että yhdellä tietylle sivustolla, jossa eri käyttäjät voivat kommentoida siellä olevia asioita, sensuroidaan sana homo. Miksi? Siellä ollaan myös sensuroitu sanat neekeri, vittu, pillu yms, ja nyt myös homo.

Jos mies harrastaa irtosuhteita naisten kanssa, mies on arvostettu playeri. Jos nainen harrastaa irtosuhteita miesten kanssa, nainen on huora. Jos mies harrastaa minkäänlaisia suhteita miesten kanssa, hän on sairas. Jos nainen harrastaa minkäänlaisia suhteita naisten kanssa, se on kiihottavaa.

Tämä on maailma, jossa elän. Kuvottavaa? Ärsyttävää? Kamalaa?

Kuvitelkaa mun tuska.

Kaappini on yllättävän pitkä.

Etenen asteittain, varovasti ja katsellen, etten vain tekisi mitään peruuttamatonta. Tämä varmasti pistää joidenkin henkilöiden silmään, miten joku kaltaiseni henkilö, joka on täydellisesti riippuvainen ympäristönsä hyväksynnästä, alistuu yleisen käsityksen alle. Asia nyt vain on niin, että jos olet homo, olet negatiivisella tavalla erilainen. Asiaa ei voi mitenkään rinnastaa esimerkiksi asiaan, että olet rikas, olet positiivisella tavalla erilainen.

Kaikista vaikein vaihe seksuaali-identiteettini kehityksessä on varmasti ollut biseksuaalisuuteni hyväksyminen. Tämä oli asia, jota yritin vältellä viimeiseen asti hakien lukuisia tekosyitä, kuten esimerkiksi murrosiässä kiinnostuksen naista kohden selitin luonnollisella kiinnostuksella samasta sukupuolesta. Kun vihdoin myönsin asian itselleni, olo helpottui huomattavasti. Tämän jälkeen olen vuosien varrella liittynyt yhä useampiin gay-sivustoihin, ja nyt olen löytänyt myös lepakkolaakson.

Näiden sivustojen kautta olen löytänyt tuttavuuksia ja jopa syviä ystävyyksiä, joiden ansiosta/seurauksena olen yhä enemmän ja enemmän oppinut hyväksymään itseni sellaisenaan, kuin olen, yhtenä muista. Itsetuntoni on noussut huomattavasti, enkä enää välitä niin paljon muiden, minulle merkityksettömien ihmisten mielipiteistä. Enää en ole kaappini perällä pimeässä, vaan olen tehnyt pitkän matkan ja olen nyt hyvin lähellä kaappini ovea, jonka raoista pilkottaa valoa. On enää hiuskarvan varassa, koska raotan kaappini ovea hieman: tämän jälkeen tiedän, suljenko oven ja pysyn kaapin sisällä vai uskallanko aukaista oven kokonaan ja kohtaamaan kaapin ulkopuolella olevan maailman.

Loppuun haluaisin vielä lisätä, että "Quidquid latine dictum sit, altum videtur".