Matka heterosta seksuaalivähemmistöön.

Kaappini on yllättävän pitkä.

Etenen asteittain, varovasti ja katsellen, etten vain tekisi mitään peruuttamatonta. Tämä varmasti pistää joidenkin henkilöiden silmään, miten joku kaltaiseni henkilö, joka on täydellisesti riippuvainen ympäristönsä hyväksynnästä, alistuu yleisen käsityksen alle. Asia nyt vain on niin, että jos olet homo, olet negatiivisella tavalla erilainen. Asiaa ei voi mitenkään rinnastaa esimerkiksi asiaan, että olet rikas, olet positiivisella tavalla erilainen.

Kaikista vaikein vaihe seksuaali-identiteettini kehityksessä on varmasti ollut biseksuaalisuuteni hyväksyminen. Tämä oli asia, jota yritin vältellä viimeiseen asti hakien lukuisia tekosyitä, kuten esimerkiksi murrosiässä kiinnostuksen naista kohden selitin luonnollisella kiinnostuksella samasta sukupuolesta. Kun vihdoin myönsin asian itselleni, olo helpottui huomattavasti. Tämän jälkeen olen vuosien varrella liittynyt yhä useampiin gay-sivustoihin, ja nyt olen löytänyt myös lepakkolaakson.

Näiden sivustojen kautta olen löytänyt tuttavuuksia ja jopa syviä ystävyyksiä, joiden ansiosta/seurauksena olen yhä enemmän ja enemmän oppinut hyväksymään itseni sellaisenaan, kuin olen, yhtenä muista. Itsetuntoni on noussut huomattavasti, enkä enää välitä niin paljon muiden, minulle merkityksettömien ihmisten mielipiteistä. Enää en ole kaappini perällä pimeässä, vaan olen tehnyt pitkän matkan ja olen nyt hyvin lähellä kaappini ovea, jonka raoista pilkottaa valoa. On enää hiuskarvan varassa, koska raotan kaappini ovea hieman: tämän jälkeen tiedän, suljenko oven ja pysyn kaapin sisällä vai uskallanko aukaista oven kokonaan ja kohtaamaan kaapin ulkopuolella olevan maailman.

Loppuun haluaisin vielä lisätä, että "Quidquid latine dictum sit, altum videtur".