Jamesin ja Tylerin parisuhde ja ympäröivän yhteiskunnan kovuus ja kylmyys luovat dokumenttielokuvan kontrastin. Haave homomyönteisestä kaupungista realisoituu kodittomaan kulkemiseen ja nukkumiseen nälkäisenä puistoissa.
James lähti kotoa 17-vuotiaana. Hän oli tullut vanhemmilleen ulos kaapista jotka torjuivat hänet raa'asti uskonnollis-konservatiivisiin arvoihin nojautuen. Isä jopa tarjosi ladattua asetta Jamesille, jolla toivoi pojan ampuvan itsensä.
Ohjaaja Susanna Helke kertoo dokumentista ja taustoista seuraavasti:
- Vanhempien tai sijaisvanhempien homofobia on keskeinen syy kotoa karkottamiseen tai karkaamiseen. Gay-kulttuurin tullessa yhä näkyvämmäksi valtavirtamediassa, nuoret
tunnistavat itsensä ja tulevat ulos kaapista yhä nuorempina.
- Suurin osa gay-nuorista karkaa suuriin kaupunkeihin. San Franciscossa, jolla on vuosikymmenten historia gay-yhteisön turvapaikkana, elää paikallisten organisaatioiden arvioiden mukaan kadulla tai turvakodeissa edelleenkin satoja seksuaalivähemmistöihin kuuluvia nuoria. Kaiken kaikkiaan Yhdysvalloissa elää arviolta reilusti yli miljoona alaikäistä lasta tai nuorta kadulla.
- Amerikassa, jossa nuoret ovat riippuvaisia college-lukukausimaksut hoitavista vanhemmistaan vielä täysiikäisinäkin, joutuminen perheen tuen ulkopuolelle on merkittävä asia. Yhteiskunnan muut tukijärjestelmät ovat sattumanvaraisia. Turvaverkkoa ei ole. Putoaminen tapahtuu hyvin nopeasti. Nuoret tulevat omiensa luokse, mutta queer-yhteisö ei halua häviäjiä riveihinsä. Erityisesti nyt, kun se niin kiihkeästi haluaa tulla osaksi yhteiskunnallista normaalia.
***
Eilisessä näytöksessä yleisö keskittyi harvinaisen vahvasti dokumentin kertomukseen. Ainuttakaan karkkipussin rapistelua ei kuulunut. Luulen useiden silmien kostuneen joidenkin kohtausten aikana. Jotkut elokuvan tapahtumat olisi toivonut, että ne olisivat olleet fiktiota. Kuitenkin ne olivat täyttä totta ja tapahtuneet päähenkilöille.
Ohjaaja Susanna Helke kertoi Jamesin vapautuneen vankilasta ehdonalaiseen. Sekään ei ollut sujunut ongelmitta. Merkinnät rikosrekisterissä tarkoittavat mahdollisesti sitä, että paluu tavalliseen elämään tulee olemaan erittäin vaikeaa. Onnekasta on se, että vankilavuosien aikana suhde vanhempiin lämpeni. Äiti oli pitänyt yhteyttä poikaansa kaikkina vuosina, vaikka hänellä oli mielessään syvä ristiriita uskonnollisen vakaumuksen ja poikansa seksuaalisen identiteetin välillä.