Yleisradion tv-dokumentti toimittaja Erkki Toivasen elämäntyöstä ja elämästä sijoitti kohteensa samalla tulevan suomalaisen tasa-arvokehityksen perustaan.
Antamalla selkeäsanaisen haastattelun pari vuotta ennen kuolemaansa Toivanen teki suuren palveluksen suomalaiselle julkiselle keskustelulle. Yhtä tärkeää tietenkin on, että laaja-alainen haastattelu sai arvoisensa käsittelyn dokumentissa.
Toivasella oli suuri vaikuttavuus myös (ja usein etenkin) yhteiskunnan vanhoillisissa piireissä. Kuten Toivanen ohjelmassa totesi, hänen julkisuuskuvansa Suomessa perustui hänen toimitukselliseen panokseensa, yksityis-Toivasella ei ollut merkitystä. Tietenkin torjunta on ohjelmalle altistuneissa homo-ongelmaisissa aivoissa käynnistynyt heti, mutta tietoa tuskin pystyy kokonaan torjumaan.
Ohjelman henkilökohtaisimpaan antiin kuuluvat Toivasen ajatukset onnesta ohjelman loppuminuuteilla. Onnea olivat mm yhteiset kokemukset rakkaimman kanssa. Ja Toivanen kiirehti lisäämään, että keskeisintä oli tuntemus tilanteen pysyvyydestä.
Erkki Toivanen halusi pitää yksityiselämänsä poissa julkisuudesta aika pitkään. Toimittajapiireissä esiintyi myös aika outoja puheita, vielä 70-luvulla, eivätkä Lontoon asemapaikalle sittemmin sijoittuneet kirjeenvaihtajakollegatkaan aina olleet tasa-arvohenkisiä.
Syksyllä 1975 istuin Toivasen ja hänen elämäntoverinsa illallispöydässä Cadogan Placella. Toivanen käytti vertausta "my brand of coffee". Minulta meni seuraavaan päivään ennenkuin puhe avautui. Trinidadin kauneus oli puheena jo silloin.
Toivasen tuhka on siroteltu Trinidadiin rannalle, jolla hän oli kokenut olevansa onnellisimmillaan. Paradoksaalista kyllä, Trinidad kuuluu maihin, jotka yhä pykälätasolla kokonaan kieltävät homoseksuaalien pääsyn maahan. Maan pääministeri on kyllä lupaillut muutosta.
Ohjelman toimittaja ja ohjaaja on Tom Östling.
