Kapkaupunki kuuluu "länsimaisiin" HLBT-ystävällisiin metropooleihin. Tasa-arvo elää siellä kuitenkin äärimmäisen eriarvoisuuden taustaa vasten. Rotuerottelun purkaminen jo aikaa sitten ei poistanut suurta talouskuilua rikkaiden ja köyhien (käytännössä mustien ja osittain värillisten) välillä, vaan ongelmat oikeastaan lisääntyivät.
Toisena ei-eurooppalaisena maana Etelä-Afrikka loi tasa-arvoisen avioliittolain 2006. Vastustus oli voimakasta kirkkojen ohella mm johtavan ANC:n piirissä, mutta lopulta ANC:n tasa-arvotaistelun historiallinen periaate voitti ja ANC velvoitti kansanedustajansa äänestämään lakimuutoksen puolesta. ANC ei siis vesittänyt demokraattista kehitystä ja poliittista valtaa menemällä jonkinlaisten "omantunnon vapaus" -säännösten taakse. Lakimuutosta edelti kuitenkin sarja oikeuspäätöksiä, joissa muu ratkaisu todettiin laittomaksi. Jo väliaikaiseen perustuslakiin 1994 oli sijoitettu hyvin laaja-alainen syrjintäkielto.
Kapkaupungin "Gay village" on lähinnä Green Point ja siitä ylös rinteelle ulottuva alue. Verrattuna vaikkapa Toronton tai Montrealin vastaviin alueisiin Kapkaupungissa korostuu vaikutelma varallisuudesta ja siisteydestä. Sijoittajat ovat arvatenkin oivaltaneet rahanteon mahdollisuuden tai toisaalta tiukka turvakriteeristö pitää rumat rahanpyytäjät loitolla, siistejä ja sanallisesti lahjakkaita rahanpyytäjiä toki löytyy, enkä tarkoita tällä ns rahapoikia.
Hieman alempana sijaitsee pieni, mutta tasokas ostoskeskus Cape Quarter Square. Siellä on sekä ravintoloita että putiikkeja. Ilmastointi on rakennettu osittain myös ulkoilmaan, kylmää höyryä tulee putkista. Kallista, mutta ilmeisen kannattavaa.
Alueella on lukuisia kiinteistövälittäjien toimistoja ja myynti- sekä vuokrausnäyttöjä oli viikonloppuna virellä paljon.
Koko Kapkaupungissa ei voi olla ihmettelemättä näkyvää turvallisuussuojaa. Kättä pidemmällä varustettuja turvallisuusvartijoita on kirjaimellisesti joka kulmassa, yleensä useampiakin, ja näköetäisyydellä seuraaviin. Poliiseja on myös runsaasti.
Kun vain muutamien kilometrien päässä eletään melkoisessa köyhyydessä, turvatoimet ovat ainoa mahdollisuus. Silti esimerkiksi varomattomasti kadulla kännykkään puhuva, voi päästä laitteestaan. ( Kerrottiin suomalaisturistista, joka känny napattiin, mutta puolen tunnin kuluttua varas oli sen palauttanut, koska kieli oli väärä..)
Tulin ihmetelleeksi tuttavalle turvajärjestelyjen tehokuutta. - Ei ole muuta vaihtoehtoa, koska pääsyä kaupunkiin ei enää rajoiteta, oli vastaus. Aikanaan koko maassa oli voimassa liikkumislupajärjestelmä. - Jos kaupunkiin pääsisivät vain täällä työssä käyvät, olisi helpompaa, oli jatkotarkennus. Apartheid-aikainen kulkulupajärjestelmä on korvattu käytännössä tiukoilla turvajärjestelyillä. Koska turvamiesten määrä on kerrassaan ällistyttävä, alan täytyy maksaa hyvin ja olla myös merkittävä työnantaja. En perehtynyt turva-alan sisäiseen jakoon viranomais- ja yksityispalveluna.
Laaja HIV-tartuntataso luo leimansa. AIDS ja HIV eivät ole Etelä-Afrikassa mitenkään homo-ongelma, vaan raskas kansanterveydellinen taakka. HIV tuli silmille esimerkiksi television vakuutusmainoksista. - Myönnämme henkivakuutuksen myös positiivisille, mainosti joku vakuutusyhtiö ja selitti samalla, että useimmat positiiviset kuitenkin kuolevat "luonnollisiin syihin". Outo diagnostinen rajankäynti jäi mietityttämään. HIV-tautiin liittyvä sanasto on maassa levinnyt kaikkien tietämiksi lyhenteiksi. Metodistikirkon seinässä oleva juliste ARV-eitten hyödyllisyydestä vaati hetken miettimisen. Aja, kyse on antiretroviral-valmisteista, tajusin.
"Gaymatkailullisesti" ajateltuna Kapkaupunki ehkä sopii etenkin niille, jotka harrastavat glamouria ja tanssivia massatapahtumia. Juuri nyt viime lauantaina oli Stadionilla laaja Mother City - tapahtuma. En kuulu kohderyhmään, joten esimerkiksi pelkän valokuvan takia tähän juttuun en sinne mennyt.
SABC-televisiossa satuin näkemään viihteellisen keskustelun siitä, miten pukeutua jouluksi. Keskustelu oli pitkä ja yksityiskohtainen. Keskustelutiimi oli hyvin HLBT-pitoinen, mukana mm tunnettu kolumnisti Mika Stefano, joka vitsaili, kuinka joulupartuissa joskus yrittää vahingossa iskeä kavereiden miehiä. Joulu on ilmeisesti yhtä ranta- ja penthouse -juhlaa, vahvan turvamiesarmeijan suojissa.
Etelä-Afrikka on Brasilian ohella maailman eriarvoisuuden kärkeä. Sattumalta tässä jutussa aiemmin mainittu kolumnisti oli käynyt parin viikon lomalla Riossa ja kolumnissaan (linkki) lisää, että oli itse lomansa maksanut. Eteläafrikkalaisten eliittihomojen lienee kotoista käydä kylässä Riossa.
Uskonnollismielisissä mustien piireissä ja ahtaissa asunnoissa HLBT-tasa-arvon toteutuminen on kaikesta päätellen edelleen vuosikymmenten päässä. Kaupallisella tutustumismatkalla muutamaan townshippiin useammankin kerran opatukselle ja paikallisillekin esitetty kysymys ahdasmielisen uskonnon kannattamisesta (ja sen suhteesta maan lakiin) ei saanut vastausta, vaan juttu ohjautui "moraalisiin kysymyksiin". Ehkä aikanaan Neuvostoliitossa käyneet joutuivat samanlaisiin keskustelutilanteisiin, joissa viesti ei kertakaikkiaan kulkenut.
Tietenkin on olemassa myös ohut musta ja värillinen HLBT-bisneseliitti. Se liikkuu Gay Villagen baareissa tyylikkäästi. Etäisyys townshippien homoihin on uskomaton.
Ja Manhattanin terassilla kuumana sunnuntai-iltanapäivänä juuri tarkkaan ohjeeni mukaan valmistettua filettä ja paikallista viiniä nauttiessani huomasin seuraavan kulman turvamiehen irroittavan vyön - ja hieman liian suuret haalarit olivat hetkessä kadulla. Paita seurasi perässä. Kyse ei ollut strippausnäytöksestä, vaan vuoronvaihdosta. Virka-asu siirtyi pikaisesti viereen ilmestyneelle nuorellemiehelle ja edellinen lähti vapaalle. Turvafirma säästikin siis asustekustannuksissa. Yksi puku palvelee kaikkia kolmea vuoroa. Tosin yötunneiksi turvamiesten määrä moninkertaistuu.
Kaupallisen matkailusivuston gay-osuus
Mother City 2012-tapahtuman sivusto
Mika Stefanon blogi