Harry Potter ja Azkabanin vanki

  • Artikkeli
  • Arviot ja esittelyt
  • Ossi Halme

Teinivelho Harry Potterin kolmas elokuva on huomattavasti edeltäjiään synkempi. Ensimmäiset Potterit ohjannut Chris Columbus on siirtynyt tuottajatiimiin ja ohjaajan paikalle on istutettu Alfonso Curaon.

Tylypahkan velhokoulussa kolmatta vuottaan viettävä Harry (Daniel
Radcliffe) saa tämän tästä kuulla varoituksia Azkabanin velhovankilasta paenneesta salaperäisestä murhaajasta, Sirius Mustasta (Gary Oldman). Elokuvan edetessä Mustasta paljastuu aina uusia piirteitä. Lisäksi uusi –tähän asti joka lukuvuonna vaihtuva – pimeyden voimilta suojautumisen opettaja Remus Lupin (David Thewlis) katoilee aina silloin tällöin oudosti. Tunnelmaa tihentävät myöskin viiketemiesmäiset Ankeuttajat – Azkabanin vartijat jotka metsästävät Sirius Mustaa.

Elokuva on loistava, viihdyttävä ja kirjaa uskollisesti seuraileva. Siinä on vain yksi vika: siinä on liikaa kaikkea. Visuaalisesti upeimpia näkyjä on Harryn ratsastus hevoskotka Hiinokalla. Valitettavasti sekä
tehoste- että henkilöstöbudjetti ovat paisuneet liian suuriksi. On aivan mieletöntä nuukailua antaa sellaiset nimille kuten Dame Maggie Smith (professori McGarmiwa), Julie Walters (Mrs. Weasley), Alan Rickman (professori Kalkaros), Gary Oldman ja Emma Thompson (professori
Puunurmio) yhteensä puolisen tuntia aikaa kaksi ja puolituntisesta elokuvasta. Brittiteatterin suuruudet eivät pääse oikeuksiinsa, vaan heidän roolihahmojaan rapsutetaan vain pikkuisen pinnasta.

Harry Potter ja Azkabanin vanki on huomattavasti vanhemman kohdeyleisön leffa kuin kaksi aiempaa Potteria. Ankeuttajat ovat kasvottomia kaapuja, jotka jäädyttävät kaiken ympäriltään kuin Muumien Mörkö. Lisäksi kuvioissa on mukana kalmankoira, kuolonsuudelmat, ihmissusi ja mestaustuomio. Elokuva on myöskin niin pitkä, että lapset ja muut pienirakkoiset keksivät varmasti tyhjille kokispulloille uutta käyttöä elokuvan aikana.

Ei ole helppoa vääntää tiiliskiven kokoisesta kirjasta elokuvaa ilman, varsinkaan kun juoneen ei saa tehdä muutoksia. Kirjaan verrattuna kaikki olennaiset asiat ovat kuitenkin löytäneet tiensä elokuvaan. Hahmokabareen pinnallisuus tosin häiritsee ainakin näin aikuista katsojaa. Aikaisemmin en ole elokuvia tähdin arvostellut, mutta nyt sanoisin että neljä tähteä viidestä tämä uusin HP-leffa kyllä ansaitsee.


Kommentoi juttua ja keskustele aiheesta