Lehtikuvassa Laura Mäntylä poseeraa Senaatintorilla karhu-patsaiden välissä. Karhut lähtevät Suomesta tämän viikonvaihteen jälkeen, mutta kirkon homokeskustelu varmaan jatkuu.
http://www.hbl.fi/text/inrikes/2010/10/23/w53532.php
Laura Mäntylä kertoo kohdanneensa vain myönteistä suhtautumista. Edes kirkon vaikutusvaltainen, homoja vastustava jäsen ei ole tuominnut. Kun uskaltaa olla avoin ja rehellinen, asia ei ole niin suuri eikä pelottava.
Mäntylän kirkko on hyvin erilainen kuin se, josta saatiin kuvia ajankohtaisen kakkosen keskustelussa. On ikävää, että monet ihmiset ovat jättäneet kirkon. Juuri heitä olisi nyt tarvittu. Toisaalta ihmisillä on vahva tunne oikeasta ja väärästä. Keskustelussa oli ikäviä kommentteja. Mäntylä ei ymmärrä sitä, että hyväksytään homoseksuaalisuus, mutta ei saa elää sitä. Se on loukkaavaa ja siinä on vastuunpakoa. Eivätkö nämä ihmiset voisi sanoa suoraan, että se on kaikki syntiä.
Kirkossa on kuitenkin tilaa molemmille ajatustavoille. Hän toivoo, että piispat myöntyvät siunaukseen, mutta yksittäisiä pappeja ei siihen tulisi pakottaa. Päivi Räsänen ja Sonja Falk eivät varmaankaan halunneet mitään pahaa. He olivat vain huolissaan.
Nuorena Mäntylä itsekin luki raamattua niin ,että se tuomitsi homoseksuaalisuuden. Silloin hän ei vielä ollut tietoinen seksuaalisesta suuntautumisestaan. Musta-valkoinen kirkko oli ahdistava. Hänkin pekäsi viimeistä tuomiota.
Nyt Mäntylä on 36-vuotias. Jumala antaa nyt enemmän kuin me ihmiset ansaitsisimme. Mäntylälle käänne tapahtui rippikoululeirillä, jossa hän oli apuohjaajana. Vasta paljon myöhemmin hän tajusi olevansa lesbo.
Mäntylä oli mukana tv-dokumentissa, joka nykyään löytyy YLEn Elävästä arkistosta
http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=5&ag=111&t=&a=7077