Kallen inttivuosi (Katri Manninen)

  • Artikkeli
  • Arviot ja esittelyt
  • Sami Mollgren

Salattuja elämiä saadaan lukea kirjankin muodossa. Vuonna 2000 ilmestynyt "Miia & Saku" ja 2001 ilmestynyt "Siljan jenkkivuosi" sai jatkoa, kun julkaistiin "Kallen inttivuosi". Kirjoissa on mukana tapahtumia, joita ei näytetä TV-sarjassa ja muutenkin kirjassa nostetaan esille yksinomaan kirjan päähenkilöt sarjan muiden tapahtumien kustannuksella, vaikka niitäkin kyllä sivutaan.

Noh... Kirjassa Kalle menee armeijaan, käy homobaarissa (eli DTM:ssä), ihastuu yliluutnanttiin, ja tekee muutakin homolle sopivaa. Monessa suhteessa tarina on ihan uskottavaa ja Kallen touhuihin voi jopa samastua. Mutta toisaalta tapa, jolla esimerkiksi Mamaa kuvataan, on aika koominen. Kirjahan on tietysti sarjan faneille suunnattu, joista verrattoman suuri osa lienee heteroita, joten jonkinnäköisten stereotypioiden kautta homobaarien ja yleensäkin homojen maailman kuvaaminen varmaan käy helpoiten.

Kaiken kaikkiaan Kallen inttivuosi on ihan mukavaa luettavaa. Äkkiähän tuommoisen vajaa puolitoistasataasivuisen kirjasen lukee. Yksi tai kaksi nukkumaanmenorupeamaa menee mukavasti. Kirjan lukeminen edellyttää mielestäni jonkinlaista TV-sarjan seuraamista, jotta henkilöhahmot saisivat jonkinlaista persoonaa ja syvyyttä. Ihan ilman sarjaa Kalle, Kuisma ja muut jäisivät aika pinnallisiksi.

Kyllä sarjaakin käsikirjoittaneen Katri Mannisen Kallen inttivuosi on syytä löytyä jokaisen homon kirjahyllystä. Jos ei muuten, niin ainakin kansikuvan vuoksi.

Kommentoi juttua ja keskustele aiheesta